Ilosanoma pääsiäiseen 2021, osa 2 - Pasuuna soi, Herra kutsuu!

VAROITUS!!!!  Tämä on ns. vahvaa ruokaa (Hebr. 5:13-14, 1. Kor 3:1-2)

Korona-ajan uuvuttamien, uskosta vielä osattomien tai uskonmatkan alkutaipaleella olevien ei kannata lukea tästä eteenpäin. Teksti voi ilosanoman sijaan tuntua edellä mainituissa tilanteissa vain ahdistavalta. 

He, jotka eivät syytä Jumalaa maailmassa vaikuttavasta pahasta ja ymmärtävät ravisteluihin Jumalan kätkemän kylvämisen, ovat uskonmatkallaan armoitettu todennäköisesti jo Hengen suomilla taivaallisen viisauden antimilla, jotka ovat edellytyksenä tämän kirjoituksen ymmärtämiseen ja taitoon koetella se. 

JATKO-OSA ILOSANOMAAN KAIKKIEN KRISTILLISTEN SEURAKUNTIEN VANHIMMISTOILLE

“Te kaikki maanpiirin asukkaat, te maata asuvaiset, katsokaa, milloin viiri nostetaan vuorille, ja kuunnelkaa, kun pasunaan puhalletaan. Sillä näin on Herra minulle sanonut: “Minä pysyn hiljaa ja katselen asunnostani, niinkuin hehkuva helle päivän paistaessa, niinkuin kastepilvi elonajan helteessä.” Sillä ennen viininkorjuuta, kun kukinta on lopussa ja kukasta on tullut kypsyvä marja, hän hakkaa vesurilla köynnökset ja hävittää, katkoo varret. Ne jätetään kaikki vuorten petolintojen ja maan eläinten haltuun. Petolinnut siellä kesää pitävät, ja kaikkinaiset maan eläimet siellä talvehtivat. ” 

Jesaja 18:3-6 (KR 33/38)

Tämä kirjoitus on jatko-osa ilosanomalle, joka liittyi Herran antamaan ilmestykseen aasin varsan syntymästä ja vapauttamisesta Hänen toiseen tulemukseen liittyen. Kyseisen ilmestyksen yhteydessä Herra antoi kehotuksen julistaa ilosanomana kaikille maanpiirin asukkaille Jesaja 18:3 viirin noston ja pasuunan soiton ajan nyt alkaneen. Se on lyhyt aikakausi, jolloin Herra vielä kerran kutsuu seuraamaan Häntä ja palaamaan Hänen luokseen ennen ahdistuksen ja vihan ajan lopullista täytäntöönpanoa jumalattomia kohtaavine tuomioineen.  Mikäli ette ole lukeneet ilosanoman ensimmäistä aasin varsaa käsittelevää osaa, kannattaa tutustua ensin siihen:

https://www.hoshianamission.org/finnish-blog/viiri-on-pystytetty-ja-herran-pasuuna-soi

On todellakin iloinen tehtävä saada olla mukana julistamassa Herran nostaneen Hänen merkkiviirinsä merkiksi kaikille maanpiirin asukkaille. On kysymyksessä merkkiviiri, joka on annettu merkiksi Hänen paluunsa lähestymiseen liittyvän erityisen aikakauden alkamisesta.

 Maa huokailee saastaisuuttaan jo jalkojemme alla ja entistä pidemmälle tuntuu jumalattomuus, laittomuus ja luopumus maailmassa vain etenevän (Jes. 24:4-5, Matt.15:8, 2.Tess. 2:3). Kukapa ei riemuitsisi Kuninkaan paluusta, joka ryhtyy hallitsemaan koko maailmaa oikeudenmukaisesti, tasavertaisesti ja vanhurskaasti. Kukapa ei näinä petoksien, sairauksien ja saastumisen aikoina odottaisi aikaa, jossa kärsivien kyyneleet pyyhitään pois ja maaliin itsensä kilvoitelleet saavat palkintonsa ja jumalattomat saavat tuomionsa.

Herran pasuunana toimii kuten ennen ensimmäistä tulemustakin profeettojen äänet ympäri maailman. Herran sanansaattajat välittävät Herran kutsun, vaan kuinka moni ottaa kutsun vastaan?

HERRA ASETTAA KRISTILLISTEN SEURAKUNTIEN JOHTAJAT NYT SAMAAN KOETUKSEEN KUIN JUUTALAISET KIRJANOPPINEET JA FARISEUKSET AIKOINAAN

Arvoisat kristillisten seurakuntien vanhemmistojen edustajat, muistakaa Luojanne luonne. Hänen oikeudenmukaisuutensa ja tasapuolisuutensa on järkkymätön. 

Vapahtajamme ensimmäisen tulemuksen aikaan, vain pieni osa juutalaisista papeista, rabbeista ja fariseuksista ottivat vastaan Jeesuksen ja Hänen kutsunsa seurata Häntä. Vaikka juutalaiset papit ja kirjanoppineet tunsivat kirjoitukset esimerkillisesti, voitti epäusko kuitenkin vuosisatoja odotetun Vapahtajan seisoessa heidän edessään. Epäuskoa ei poistanut edes Jeesuksen tekemät ihmeet ja merkit, päinvastoin. Saman kohtalon kokivat myös useimmat oppineiden edessä Pyhästä Hengestä osalliseksi päässeet opetuslapsetkin. 

Vuosisatoja juutalaiset ovat saaneet kuulla monilta kristityiltä muistuttelua ja paheksuntaa siitä, että Jeesuksen ajassa eläneet juutalaiset eivät ymmärtäneet Jeesuksen todella olleen luvattu Messias. Vaan miten käy nyt meidän kristittyjen, arvoisat kristillisten seurakuntien johtajat? Ryhtyvätkö kristillisten seurakuntien vanhimmistot edes koettelemaan Herran palvelijan suusta kuulutettua Herran kutsua? Riittääkö nykyisillä kristillisillä seurakunnilla muinaisia uskonveljiä paremmin usko ja rohkeus vastata Herran kutsuun, joka Herran toimintamallille tyypillisesti jälleen odottamattomalta taholta yhtäkkiä esitetään?

Haluaisin pystyä kirjoittamaan teille samanlaisella riemulla tämän ilosanoman jatko-osan kuin ystävälleni kirjoitin aasi-ilmestyksestä. Se on kuitenkin vaikeaa, koska on kirjoitettu, että vain jäännös tästä ilosanomaan liittyvästä Herran seulonnan ajasta selviää. En voi ilon keskellä sen vuoksi olla tuntematta jo valmiiksi samalla surua siitä, että monet tulevat hylkäämään kutsun aivan samoin kuin niin monet Jumalan nimeä pyhittävistä tekivät Herran ensimmäisen tulemuksen yhteydessä. Toisaalta näin on määrätty tapahtuvaksi, jotta kumpainenkaan Jerusalemin tyttäristä ei pääse toiselleen matkallaan ylpeilemään Herran yhdistäessä jälleen Jerusalemin tyttäret yhdeksi kansaksi, Hänen paluutaan odottavaksi puhdistetuksi morsiusseurakunnaksi. ( Jerusalemin tyttäret = muinainen eteläinen Juudan kansa + muinainen pohjoinen Efraim/Israel sekä kaikki osaksi heihin liittyneet ihmiset pakanakansoista). 

“Katso, Herra Jumala on kääntänyt katseensa tätä syntistä valtakuntaa vastaan. Minä hävitän sen maan päältä. Mutta kaikkia Jaakobin jälkeläisiä minä en hävitä, kuuluu Herran Jumalan sana. - Ei, vaan minä annan käskyn ravistella Israelia kaikkien kansojen keskuudessa niin kuin jauhoja ravistellaan seulassa, jota yksikään hiekkajyvä ei läpäise. Kansani syntiset kaatuvat miekkaan, kaikki nuo, jotka sanovat: “Meille et onnettomuutta tuota, et anna sen meitä kohdata!”“

Aamos 9:8-10 (KR92)

“Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: totisesti minä olen hallitseva tietä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla. Ja minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla. 

Ja minä tuon teidät kansojen erämaahan, ja siellä minä käyn oikeutta teidän kanssanne kasvoista kasvoihin. Niinkuin minä kävin oikeutta isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa, niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, Herra. Minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse ja saatan teidät liiton siteeseen.

Ja minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja luopuvat minusta: muukalaisuutensa maasta minä vien heidät pois, mutta Israelin maahan ne eivät tule; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. 

Mutta te, Israelin heimo! Näin sanoo Herra, Herra: Menkää vain ja palvelkaa itsekukin omia kivijumalianne. Mutta vastedes te totisesti kuulette minua ettekä enää häpäise minun pyhää nimeäni lahjoillanne ynnä kivijumalillanne.

Sillä minun pyhällä vuorellani, Israelin korkealla vuorella, sanoo Herra, Herra, siellä he palvelevat minua, koko Israelin heimo, kaikki tyynni, mitä maassa on. Siellä minä heihin mielistyn, siellä minä halajan teidän antimianne, uutisverojanne, kaikkinaisia teidän pyhiä lahjojanne. 

Niinkuin suloisesti tuoksuvaan uhriin minä teihin mielistyn, kun minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olette hajotetut, ja osoitan teissä pyhyyteni pakanain silmien edessä.”

Hes. 20:33-41 (KR 33/38)

Merkkiviirin nostamisesta alkanut aikakausi tarkoittaa Herran paluuta edeltävää seulonnan aikakautta, josta ei selviä kuin olemalla valmis asettamaan jälleen Herran Sana ihmisten aikainsaatossa luomien perinnäissääntöjen edelle. Tämä tarkoittaa aikakautta, jolloin Jumala kokoaa ja puhdistaa Herran hääaterialle pääseviä seurakuntia Herralle otolliseksi yhteneväiseksi morsiusseurakunnaksi. Vaikka Herra vasta tulemuksessaan asettaa kaiken lopullisesti kohdalleen, on tärkeimpien askeleiden osalta säädetty ensiaskeleet otettavaksi jo ennen Herran paluuta.

“Te väsytätte Herran puheillanne. Mutta te sanotte: “Miten väsytämme?” Siten, että sanotte: “Jokainen, joka pahaa tekee, on hyvä Herran silmissä, ja niihin hänellä on mielisuosio”; tahi: “Missä on tuomion Jumala?”

Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensä päivän, ja kuka voi pysyä, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua.”

Malakia 2:17-3:2 (KR 33/38)

Uskonsisareni sai rukouksessa välitettäväksi aikakauteen kehotuksen: “Nöyrtykää kulkemaan ristin tietä”. En voi kuin yhtyä toiveeseen ja rukoilla, että eri kristillisten seurakuntien vanhimmistot pystyvät ottamaan Herran kutsun vastaan ja  nöyrtymään sitä koettelemaan Herran eteen. Olipa asemanne tai maallinen koulutus- ja uratienne minkälainen tahansa, pitäisi ylimpänä kaikkia ihmisviisauden rakennelmia olla valmius kuunnella Jumalan sanansaattajien sanomia ja Sanan ohjeen mukaisesti Hengen avulla kaikki Sanaa vasten koetella. Vajavaisten ihmisten kautta aikakausien muutokset tiedoksi saatettiin Herran ensimmäisen tulemukseen liittyen ja yhtä vajavaisisita astioista Jumalan kehotukset jälleen ilmoille julistetaan.

HERRA VUODATTAA PIAN HENGEN SATEEN SINNE, MISSÄ HÄNEN KUTSUUNSA VASTATAAN

Ennen kuin menen tarkemmin Herran esittämän kutsun sisältöön, kerron luvatusta voittopalkinnosta seulan läpäiseville. Osa uuden aikakauden alkamisen ilosanomaa on se, että kauan jo odotettu Herran väkevän elonkorjuuta edeltävän sateen vuodatus on todella lähellä. Olemme aikakaudessa, jolloin pyhät pyhittivät ja antikristillisiä tapoja ihannoivat vain etenevät entistä syvemmälle Sanan ilmoittamassa laittomuudessaan ja luopumuksessaan. Vahvistaakseen omiaan kestämään vielä edessä olevat säädetyt ahdistuksien ajat ja antaakseen taisteluvarustukseksi pahuuden henkivaltoja vastaan  laajamittaisen apostolisen ajan voitelun ihmeineen ja merkkeineen,  pohjolaan lepäämään asetettu Henki herätetään. 

Väärinkäsityksien välttämiseksi tarkennan vielä edellistä. Totta kai Pyhä Henki on toiminut tällä välinkin siellä täällä todistaen Herramme olevan elävä Jumala. Tämä Hengen läsnäolo, uskovien puolustaja, Totuuden Henki, luvattiin apostoleille tulevaksi. Henki vuodatettiin kaikkien Jeesusta rakastavien saataville ensimmäisenä helluntaina (Joh.14:15-17). Alkaneella aikakaudella kyse on apostolisen ajan Hengen toiminnan palaamisesta laajemmin ja maailmanlaajuisemmin. Hengen toimintaa tullaan tarvitsemaan Herran vapauttaessa Häntä etsiviä valittujaan pimeyden voimien orjuutuksesta sekä pidettäessä ahdistuksien keskellä huolta seurakuntaan kuuluvista veljistä ja sisarista. Ottaen huomioon tietoutemme siitä, että tämä aikakausi edeltää Herran toista tulemusta Jaakobin ahdistuksineen, en toivoisi tuosta Hengen välttämättömästä suojaavasta  läsnäolosta noiden aikojen keskellä jäädä osattomaksi yhdenkään seurakunnan. Mikään seurakunta kun ei ihmisvoimassa voi olla niin vahvaksi rakennettu, että ilman Herran hengen läsnäoloa ja Hengen ihmeitä tulevista selviäisi. Ihmiset eivät esimerkiksi ilman Henkeä pysty keskellä ahdistuksen aikoja turvaamaan täysin Herraan ravinnon suhteen. Ruokaihmeitä tullaan näkemään siellä, missä Herraa nimeltä avuksi huudetaan ja Henki on läsnä. Lähestyvästä ahdistuksen ajasta voivat selvitä vain ne seurakunnat, joissa Henki on läsnä väkevänä Jumalan valittujen puolustajana ja rohkaisijana.

Luonnollisesti Herra antaa jälleen ihmisille vapaan tahdon valita vastatako Hänen kutsuun. 

Herran pian lähettämä sade tulee siis suuntautumaan väkevien ihmeiden runsaudessaan sinne, missä otetaan vastaan Herran kutsu palata alkuperäiseen apostoliseen kuuliaisuuteen Hänen Sanalleen. 

Eikä ole kysymys pelkästään ihmeiden läsnäolosta, vaan seurakuntien olemassaolon jatkumisesta ylipäätään. Huomioikaa ja koetelkaa Hengessä viirin nostoa ja pasuunan soittoa seuraava vakava varoitus. 

“Sillä näin on Herra minulle sanonut: Minä pysyn hiljaa ja katselen asunnostani, niinkuin hehkuva helle päivän paistaessa, niinkuin kastepilvi elonajan helteessä. Sillä ennen viininkorjuuta, kun kukinta on lopussa ja kukasta on tullut kypsyvä marja, hän hakkaa vesurilla köynnökset ja hävittää, katkoo varret. Ne jätetään kaikki vuorten petolintujen ja maan eläinten haltuun. Petolinnut siellä kesää pitävät, ja kaikkinaiset maan eläimet siellä talvehtivat.”

Jesaja 18:4-6 (KR 33/38)

Ilmestyksessään Herra ilmoitti minulle näiden jakeiden tarkoittavan alkavan aikakauden osalta sitä, mitä käy niille seurakunnille, jotka eivät kutsuun vastaa. Seulan läpäisemättömät seurakunnat tulevat lopulta olemaan niitä, joiden kautta Jumala toteuttaa tuomion aikakauden alkamisen. Onhan kirjoitettu, että tuomio alkaa nimenomaan Herran temppelistä. (viitaten siis kaikkiin seurakuntiin maailmassa).

Koska ilosanomaan liittyvän edellinen varoitus oli sangen vakava, pyysin Herraa vahvistamaan julistettavaksi pyydetyn asian. Mainittakoon tässä kannustukseksi sanoman koetteluun vahvistuksista viimeisin, joka tapahtui 21.3.2021. Ollessamme Herran minulle antaman työparini kanssa hiljaisessa rukouksessa rukoilin hiljaa mielessäni ääneti Herraa vahvistamaan tämän rukouksen aikana julistettavan sanoman vielä kertaalleen. Melkein tunsin jo syyllisyyttä epäuskoon sortumisesta, olinhan jo saanut Herralta useita väkeviä vahvistuksia asiaan liittyen. Olinhan osana kokonaisuutta saanut hiljattain tiedoksi myös sen, miksi minulle oli useat näkyjen parissa toimivat henkilöt saaneet ilmestystä pasuunasta jo kymmenen vuoden ajan. Kymmenen vuotta olin ihmetellyt, miksi Herra minulle pasuunasta puhuu kun musikaalisia lahjojani olen hyödyntänyt nimenomaan viulunsoiton parissa. 

Pyysin Herralta siis vielä viimeistä vahvistusta ja sen sain. Kysyin tarkoittaako tämä Herran vesurin aikakausi todella näin vakavaa tuomiouhan alaista  seulontaa seurakunnille. Herra toimi välittömästi. En kyseisestä Herran vesuri-asiasta ollut sanallakaan vielä puhunut uskonsisarelleni. Heti sen jälkeen, kun hiljaa mielessäni rukoilin Herraa vahvistamaan asian antamalla kanssarukoilijalleni näyn jakeeseen liittyen, uskonsisareni keskeytti hiljaisen rukouksemme. Hiukan hämmentyneenä saamastaan näystä hän aloitti, että hän ei kyllä nyt tiedä sitten yhtään mitä Herra haluaa kertoa hänelle juuri annetun näyn kautta. Hän jatkoi, että hänelle näytettiin moottorisaha, jonka kärki loisti jumalallista kirkkautta ja se heilui kuin vesuri synkän pimeyden keskellä. En voinut olla leveästi Pyhän Hengen lähes kosketeltavassa läsnäolossa hymyilemättä ja huudahtamatta iloisesti, että minä tiedän. Sain vastaukseni ja en enää epäröi täyttää Herralle antamaani lupausta julistaa kaikki, mitä hän sanottavaksi on antanut!

Olen saanut kaikki tarvitsemani vahvistukseni ja olen valmis  julistamaan Herran ilosanoman osana tämän vakavan kehotuksen kaikille kristillisille seurakunnille maailmassa. Vaikka aikakauteen sisältyy tämä vakava varoitus seulonnasta ja kehotuksesta palata alkuperäiseen apostolisen ajan kuuliaisuuteen, kannustaa Sana katsomaan nostetun merkkiviirin osoittamaan ihanaan päämäärään kokoontua yhdeksi Pyhäksi kansaksi todistamaan Herran saapumista Jerusalemiin:

“Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, tasoittakaa valtaite, raivatkaa pois kivet, kohottakaa lippu merkiksi kansoille! Maailman ääriin saakka Herra on kuuluttanut: - Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut. Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki, Kaupunki, jota ei hylätä.”

Jesaja 62:10-12 (KR 92)

HERRA KUTSUU PALAAMAAN ALKUPERÄISEEN LIITTOON HÄNEN KANSSAAN

Kristillisten seurakuntien vanhimmistot, joudutte nyt kenties  uranne vaikeimpaan koetukseen asettaa Jumalan Sana ihmisviisauden ja järjen päätelmien edelle sekä mittelöimään mahdollisesti ihmisten luomien byrokratian tuomien lisähaasteiden kanssa. Mitä käy tilanteessa, jossa seurakunnassa Pyhällä Hengellä varustetut johtajat päätyisivät tahtotilaan seurata Jumalan kutsua, mutta opillisista asioista päättämässä ovatkin hengellisten johtajien sijaan kenties Pyhästä Hengestä ja koettelemisen taidosta vielä osattomat maallikkojäsenet?

En todellakaan tuo edellistä huolta esiin aliarvioidakseni maallikkojäsenten hengellisiä pääomia. Itse asiassa vielä enemmän olenkin huolissani tilanteesta, jonka lehdistä on saanut lukea olevan todellisuutta jossain seurakunnissa. Jos seurakunnan ylin hengellinen johto ei toimi Pyhän Hengen johdatuksessa, onkin maallikkojäsenten vaikka vain perinnäissääntöihin tukeutuvat periaatteet seurakunnan ainoa toivo Sanan mukaisen Totuuden julistamisen pitämiseksi edes nykyisessä tilassaan. Mitään yksioikoista tietä ei siis kutsuun vastaamisen osalta taida ole seurakunnissa, jossa opilliset asiat eivät ole vain hengellisen johdon käsissä.

Edelliset esimerkit on kirjoitettu kannustamaan sekä vanhimmistoja että maallikkojäseniä vakavasti miettimään suhdettaan Herraan ja kuuntelemaan tarkasti heitä, jotka Pyhässä Hengessä sanoman koettelevat. On aikakausi, jolloin päätöksiä ei ole enää varaa tehdä Pyhää Henkeä pilkkaavien henkimaailmojen vaikutuksesta ihmisten toivomia korvasyyhyjä saarnaten ja vallitseviksi käytännöiksi valiten. Vaikka kyseinen strategia maallisten markkinavoimien maailmassa houkuttelevalta ja parhaalta seurakuntien kasvattamiseksi saattaa tuntua, olisi se alkaneessa ajassa lyhytnäköinen ja kohtalokas harha-askel. Herra ei enää tule sallimaan askelia kauemmaksi Totuudesta otettavan ilman vesuri-tuomion täytäntöönpanoa kyseisen seurakunnan päälle. Muistakaan, että Herra ei koskaan lähetä varoituksia pelotteluksi vaan rakkaudellisiksi varotuksiksi ja ohjeiksi valita oikea suunta. 

Vanhimmistona olette Sanan mukaan vastuussa seurakuntanne sieluista. En osana ilosanomaa halua lainata niitä vakavia jakeita Sanasta, mitkä koskevat vanhemmiston velvollisuutta pysyä Jumalan Sanassaan ilmoittaman Tahdon opetuksessa. Luopumuksen saarnaajille on asetettu kovat tuomiot Vanhassa Testamentissa ja Uusi Testamentti tätä Jumalan tuomiolinjaa vain vahvistaa. Herramme on sama, eilen, tänään ja ikuisesti. 

Edessä oleva tehtävä on siis haastava, mutta palkinto kuuliaisuudesta on oleva suuri. Eikä kysymyksessä ole yhtään vähempiarvoisempi asia kuin monien ihmisten elämä ja kuolema.

Ennen kuin käyn läpi konkreettiset Herralta välitettäväksi saadut asiat, jotka liittyvät Herran kutsuun vastaamiseen, haluan vielä varmistaa riittävän ymmärryksen Jumalan ennaltakirjoittaman historian yhteydestä nykytilanteeseen. Kirjoitan seuraavan, koska tiedän, että monien eri seurakuntien syntyyn vaikuttava kirkkohistoria ei välttämättä käsittele asiaa Herramme kirjoittaman Sanan näkökulmasta. 

PALATKAA TAKAISIN JUMALAN JALON ÖLJYPUUN LUOKSE TE KAIKKI ISRAELILAISET

Ymmärräthän rakas lukija, keitä kaikkia ihmisiä otsikon israelilaisilla tarkoitetaan? Ymmärräthän sen tarkoittavan kaikkia Jeesuksen sydämeensä vastaanottaneita juutalaisia, Jeesuksen sydämeensä vastaanottaneita muinaisen pohjoisen Israelin valtion kansan jälkeläisiä ja Jeesuksen sydämeensä vastaanottaneita uskovia pakanakansoista. Ymmärräthän, että edellinen muinaisen Israelin jakautumiseen perustuva kolmijako on itseasiassa sama asia kuin kuvaus kahtijaolla: messiaaniset juutalaiset ja kristityt. Ja jos rakas lukija olet jo sisäistänyt tämän otsikon alla läpikäytävän asian entuudestaan, ymmärrät kaikkien edellä mainittujen jaottelujen sisältyvän myös yhteen ja samaan määritelmään: öljypuuhun oksastetuiksi israelilaisiksi lukeutuvat Jeesuksen sydämeensä Vapahtajakseen (messiaakseen) ottaneet ihmiset riippumatta ihmisen geeniperimästä ja seurakuntayhteydestä.

Alkaneeseen aikakauteen liittyvien asioiden osalta on kuitenkin välttämätöntä ymmärtää Raamatun Sanassa vaikuttava Jumalan tekemä alkuperäinen kansakuntien kahtiajako, jossa Jumala jakoi kansat Aabrahamille annetun lupauksen myötä Jaakobin jälkeläisistä koostuneeseen valittuun kansaan ja pakanakansoihin. Muistaa täytyy kuitenkin Jumalan jo tuolloin ikuiseksi säädökseksi antama lupaus siitä, että Hän ottaisi omakseen myös pakanakansoista valittuun kansaan liittyvät. Ehtona oli kuitenkin, että pakanakansan edustajat ottaisivat valitulle kansalle annetut säädökset myös vastaan ja alkaisivat elämään niiden mukaisesti.

“Ja jos muukalainen, joka asuu teidän luonanne tai on ainiaaksi asettunut teidän keskuuteenne, tahtoo uhrata suloisesti tuoksuvan uhrin Herralle, niin hän tehköön, niinkuin tekin teette. Seurakunnassa olkoon laki sama teillä kuin muukalaisellakin, joka asuu teidän luonanne. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen. Se, mikä koskee teitä, koskekoon myös muukalaista Herran edessä. Sama laki ja sama oikeus olkoon sekä teillä että muukalaisella, joka asuu teidän luonanne.”

4. Moos. 15:14-16 (KR 33/38)

“Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. Herra, Herra sanoo, hän, joka kokoaa Israelin karkoitetut: Minä kokoan vielä muitakin sen koottujen lisäksi.” 

Jes. 56:6-8 (KR 33/38)

Ymmärräthän, että jo Mooseksen aikaan lähtökohtana oli se, että mihinkään seurakuntaan kuuluminen tai geeniperimä yksinään ei siis ollut tae pelastuksesta. Vanhan liiton aikaan vanhurskauden saavuttamisessa Jumalan silmissä korostui Jumalan antaman lain konkreettinen noudattaminen. Toisin kuin kuulee jossain saarnattavan, Jeesuksen ristinkuoleman kautta laki ei suinkaan poistunut olemassa olemasta (Jeesushan itsekin tätä painotti, että laista ei katoa kirjainkaan, Matt. 5:17-20). 

Jeesuksen opetuksista voi todeta, että Hänen kauttaan tullut uusi liitto sen sijaan uudisti liittoa muokkaamalla ja täydentäen lakia ja Jumalan antamia muita säännöksiä ja ohjeita. Hyvä esimerkki on Jumalan ikuiseksi säädökseksi asettama ympärileikkaus. Tuokaan vanhassa liitossa ikuiseksi asetettu säädös ei Uudessa liitossa poistunut. Jumala ei puhu itseään pussiin, eikä Jumalan tarvitse käyttää pyyhekumia. Sen sijaan, kuten Vanhan Testamentin profeetatkin jo julistivat, tulisi aika, jolloin esinahan ympärileikkauksen sijaan tulee ihmisen suorittaa oman sydämensä ympärileikkaus. Käytännössähän sydämen ympärileikkaus tarkoittaa Jeesuksen vastaanottamista elämänsä Herraksi, ryhtymistä etsimään Jeesuksen kehotuksen mukaisesti Hänen Isänsä tahtoa Sanasta, kuunnella mitä Pyhä Henki sydämelle alkaa puhumaan ja kasvattaa itseensä kuuliaisuuteen Jumalan tahdolle. 

Erityisesti kaikkien Jumalan ikuisiksi säädöksien asettamien asioiden osalta tulisikin Kirjoituksiin tutustua hyvin tarkkaan. Mitä kaikkia säädöksiä Jeesus todella muutti ja miten? Mitä säädöksiä sen sijaan ei muutettu ja Jeesuksen seuraaminen hänestä esimerkkiä ottaen päinvastoin velvoittaisi meitäkin kyseiset säädökset huomioimaan? Rakastatko Herraa tutkiaksesi Hänen ikuiseksi asettamia säädöksiään? Oletko löytänyt Sanaan tutustumalla sen terveen Jumalan pelon, johon Jumala liittoonsa kuuluvien käskyjen antamisen yhteydessä itse viittasi kehottaen ne jälkipolvillekin opettamaan? Olethan jo saanut kokea todeksi sen, miksi Herran pelko Sananlaskuissa yhdistetään viisauden alkuun ja elämän lähteeksi kuoleman paulain välttämiseksi (San. 9:10, 14:27).

“Kokoa kansa, niin minä julistan heille sanani, että he oppisivat pelkäämään minua, niin kauan kuin elävät maan päällä, ja opettaisivat lapsensakin siihen.“

5. Moos. 4:10 (KR33/38)

Merkittävin muutos Uudessa Liitossa oli kuitenkin se, että Uuden Liiton myötä pelastavan vanhurskauden saavuttamisessa saimme Jeesuksen täydellisyyden ja ristintyön kautta saadun armon täyttämään omaa vajavaisuuttamme. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että voisimme jatkossa elää täysin ilman yritystä  tutustua Jumalan Sanassaan ilmoittamaan tahtoon ja noudattaa mm. ikuisiksi säädöksiksi määrättyjä säädöksiä elämässämme. Uuden Liiton myötä saimme todella armon pelastua yksin uskosta Jeesukseen, kunhan seuraisimme Hänen esimerkkiään ja olisimme valmiita ympärileikkaamaan sydämemme Pyhän Hengen osoittamaan tahtiin Jumalan tahdon mukaiseksi. 

Seuratessaan israelilaisten sukupolvien vaiheita Egyptistä vapautuksen jälkeen, Jumala totesi ihmiset varsin kykenemättömiksi siirtämään liittoon kuuluvat ohjeet sukupolvelta toiselle ja elämään niiden mukaan. Uudessa liitossa Herra halusikin itse ottaa kokonaisvastuun yksilön sydämen ympärileikkaukseen kuuluvasta opetustyöstä Pyhän Henkensä kautta. Jokainen uudestisyntynyt uskova tietää, mitä tämä tarkoittaa. Jos vain uskovan ja Jumalan välille liitonmerkiksi asetetun pyhäpäivän verran edes omistaa aikaa kerran viikossa Jumalalle Hänen tahtoaan Sanastaan etsien, on varmasti saanut jossain vaiheessa kokea todeksi edellä mainitun Herran opetuksen. Hämmästyttävällä tavalla Henki ryhtyy itse Raamatun tekstejä ihmiselle opettamaan ja askel askeleelta kuuliaisuuteen kasvattamaan. Luonnollisesti tämä ei tarkoita sitä, etteikö määrätyn tehtävän Herra ole edelleen jättänyt ihmisen suusta julistetulle opetukselle. 

Keitä siis tarkoitetaan israelilaisilla, joille Jumala Uudessa Liitossa antaa mahdollisuuden päästä oksastetuksi Jumalan jaloon öljypuuhun?

Israelilaisilla tarkoitetaan kaikkia ihmisiä maailmasta, jotka ovat löytäneet uskon Jumalan ainoaan poikaan Jeesukseen Kristukseen (hebreaksi Yeshua HaMashiach), ottavat hänet vastaan elämäänsä Vapahtajana ja ryhtyvät seuraamaan Häntä.

Koska vuosisatojen saatossa on julistettu vaikka mitä kummallisia oppeja siitä, että vain jonkun seurakunnan jäsenet pelastuisivat tai että juutalaisten pitäisi kääntyä kristityiksi asettaen Rooman muinaisen valtakunnan aikana luodut tavat Kirjoituksissa asetettuja juhlia tärkeämmäksi, on ehkä hyvä kerrata tässä yhteydessä vielä tarkemmin Paavalin opetus Jumalan jalosta öljypuusta.

Kuten Paavali Roomalaiskirjeessään kirjoittaa, muinaisen Juudan keskuudessa vaikuttanut epäusko ja Juudan kansan pian tuon jälkeen koittanut karkotus tarkoitti pakanakansoille armon aikakauden alkamista. Heti samassa yhteydessä Paavali kuitenkin heti jo vakavasti varoitti ympäröiviä pakanakansoja ryhtymästä ylpeilemään saadussa armossaan valitun kansan kompastumisen kustannuksella. 

Paavali vertasi Aabrahamin jälkeläisistä polveutuvia Jumalan valittuun kansaan kuuluvia jaloksi öljypuuksi, jonka hoidosta yksin Jumala päättää. Paavali muistutti pakanakansojen edustajia jo tuolloin siitä, että puun juuri ei koskaan tule muuttumaan. Puu olisi sama, vaikka Jumala sieltä epäuskoon ajautuneita valitun kansan jäseniä joutuisi leikkaamaan pois ja oksastaisi armon aikakaudella sinne myös pakanoihin kuuluvia villimetsäöljypuun oksia mukaan. 

“Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat. Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öjypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua. Sinä kaiketi sanonet: “Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin.” Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaa, mutta hänen hyvyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen. Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöjypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!”

Room. 11:16-24 (KR 33/38)

Vaan mitä voimmekaan historiankirjoista todeta tapahtuneen varoituksista huolimatta! 

Historian kirjoista voimme lukea 300-luvulla vaikuttaneen keisari Konstantinuksen juutalaisvihasta ja sen vaikutuksesta ensimmäisten kirkolliskokousten päätöksentekoon. Juutalaisvihan ohella Keisari Konstantinuksen päätöksentekoon vaikutti myös kauan Rooman valtakunnassa jo tuolloin vaikuttaneet epäjumalien palvontamenot. Oman maailmankatsomuksensa vuoksi Keisari Konstantinus ei siis halunnut ottaa Raamatun Kirjoituksien asioita käytäntöön sellaisena kuin oli Sanassa kirjoitettu. Ujuttaakseen kristinuskon helpommin osaksi Rooman valtakunnassa vaikuttaneita uskontoja, hän perusti ensimmäisen kirkolliskokouksen kautta hänelle ja aikalaisilleen paremmin kansakunnalle sisäänajettavan version Raamatun sanomasta. 

Ensimmäisen kirkolliskokouksen sisältöön vaikutti siis pääosin ihminen, joka ei ollut Raamatun Kirjoituksien tuntija ja joka osoitti aitoa vihaa Jumalan valitun kansan edustajia kohtaan. Konstantinus ei ollut esimerkiksi tietoinen siitä, että Jumala oli asettanut Sanassaan säätämänsä Herran juhla-ajat valituillensa ikuisiksi säädöksiksi muistuttamaan kaikkia tulevia sukupolvia hänen maailmanlaajuisen pelastussuunnitelman ennalta-asetetuista vaiheista (joiden kautta mm. Herran paluun todennäköinen vuodenaika on pääteltävissä, vaikka vuotta ja tarkkaa ajankohtaa ei sen sijaan voi kukaan tulla koskaan tietämään). Raamatun kirjoituksien tuntemisen sijaan Konstantinus siis täysin hänen käytettävissä olevan maallisen arvovallan perusteella teki päätöksiä mm.  Herran juhlien leimaamisesta vain juutalaisia koskeviksi juhliksi ja niiden osittaisella korvaamisella Rooman valtakunnassa vaikuttaneilla epäjumalien palvontarituaaleihin osittain ujutetuilla käytänteillä. Onneksi pääsiäinen sai pitää olemassaolonsa, vaikka nykyisiin käytänteisiin onkin sekoittunut paljon elementtejä hedelmällisyyden jumalan palvontaan liittyvistä käytänteistä.

Asetettaessa objektiivinen analysointi tärkeämmälle sijalle kuin sukupolvelta toiselle siirretyt kulttuurin osaksi nivotut perinnäisopit voidaan todeta, että jotain alkuperäiseen sanomaan nähden muuttui Konstantinuksen myötä. Raamattua ei kovin laajalti myöskään tarvitse lukea, kun voi saada käsityksen Jumalan näkökulmasta asiaan.

On inhimillisesti ymmärrettävää, että nämä Konstantinuksen ihmisopit kyseisinä itsevaltiaitten vuosisatoina levisivät siinä muodossaan, koska tavallisella kansalla ei ollut mahdollisuutta omistaa omaa Raamattua ja koetella millään tavoin saarnatuolista kuultua. Jumala kuitenkin valvoi kokonaisuutta ja lähetti yksittäisiä uskonpuhdistajia palauttamaan yhä kaueammas Raamatun Sanasta muuttuvia käytänteitä. Ei ihme, että esimerkiksi Martti Luther sai tehtäväkseen julistaa parannuksen tekoa anekaupasta. Loukkasihan kyseinen ihmisestä syntynyt oppi vakavasti Hänen Poikansa ristintyön kunniaa. 

Muistaa kaiken keskellä täytyy kuitenkin se vähemmän missään ilmituotu asia, että Jumala oli jo ennalta kertonut sallivansa tällaisten eksyttävien harhaoppien tulemisen osana valitun kansan osan uskottomuudesta seuranneita karkotusrangaistuksia. Hesekielin 20. luvussa on kuvattu upeasti menneitä Israelin kansan luopumuksen ajanjaksoja. Kehotan vanhimmistoja osana julistettavan Herran kutsun koettelua käymään Hengessä rukoillen läpi koko tuon Hesekielin 20. luvun ja sen yhteyden siihen, miksi tähän Herran kutsuun voi vastata tuntematta häpeää vuosisatoja vaikuttaneista harhaopeista. Lohduttautua voi silmien avautuessa harha-askelien määrälle ja vuosisatojen olemassaololle sillä, että mitään ei tässä maailmassa ole sattunut Herran sitä sallimatta ja ennalta jo ilmoittamatta. Osana rangaistusta toistuvista muinaisen Israelin kansan harha-askelista Jumalahan ilmoitti jo muinaisten profeettojen kautta osana liiton purkamistaan ottavansa tuolta valitun kansan osalta pois Hänen liiton merkkinään olevan sapatin, palvelemiseen liittyvän ilon juhla-aikoineen sekä sallivansa kansan keskuuteen levitä uusia harhaanjohtavia käskyjä ja oikeuksia. 

“Minä teen lopun kaikesta hänen ilonpidostansa: hänen juhlistansa, uusistakuistansa ja sapateistansa ja kaikista hänen pyhäpäivistänsä.“

Hoos. 2:11 (KR 33/38)

“Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, että minä hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin, koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään. Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää.”

Hesekiel 20:23-25 (KR 33/38)

“Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: totisesti minä olen hallitseva teitä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla. Ja minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla. Ja minä tuon teidät kansojen erämaahan, ja siellä minä käyn oikeutta teidän kanssanne kasvoista kasvoihin. Niinkuin minä kävin oikeutta isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa, niin minä käyn oikeutta tiedän kanssanne, sanoo Herra, Herra. Minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse ja saatan teidät liiton siteeseen. Ja minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja luopuvat minusta; muukalaisuutensa maasta minä vien heidät pois, mutta Israelin maahan he eivät tule; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.”

Hesekiel 20:33-38 (KR 33/38)

“Ja sentähden Jumala lähettää rajun eksytyksen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. Mutta tiedän vuoksenne meillä on täysi syy aina kiittää Jumalaa te Herralle rakkaat veljemme. Jumala on valinnut tiedät ensimmäisinä pelastumaan, kun Henki pyhittää teidät ja te uskotte totuuteen.”

2. Tess. 2:11-13 (KR92)

Nyt olemme kuitenkin siinä ilosanomaksi lukeutuvassa ajassa, jolloin Jumala sanansaattajiensa kautta julistaa tuon ennalta määrätyn rangaistuksen ajan tulleen päätökseen. Herra julistaa muinaiselle Israelille armahduksensa. Hän on valmis uudistamaan liittonsa harha-askelia ottaneiden kristillisten seurakuntien keskellä, joista jokainen tavalla tai toisella kantaa päällään muinaiselle Efraimille määrättyä rangaistusta. Herra on valmis palauttamaan juhla-ajat ja Hänen palvelemiseen liittyvän ilon kaikkiin seurakuntiin. Herra kysyy nyt, kuka on valmis nöyrtymään ja myöntämään harha-askeleita otetuksi? Kuka on valmista ottamaan vastaan kutsun palata alkuperäiseen liittoon Hänen kanssaan (kuten kirjoitettu jo ennalta on aikojen lopulla tapahtuvan)?

Erityistä huomiota täytyy kristillisten seurakuntien tämän alkavan aikakauden osalta kiinnittää kuitenkin siihen, että Jumala antoi ikuisiksi säädettyjen asioiden muuttua vain kristillisten seurakuntien perustana olevan karkotetun kansan osan keskuudessa, jonka kanssa Jumala oli purkanut (avio)liiton erokirjalla (pakanakansojen keskuuteen jo juutalaisia aiemmin karkotetut muinaisen Israelin pohjoiset heimot). Ei siis ihme, että Jumalan ja Hänen omiensa väliseksi ikuiseksi liitonmerkiksi asetettu sapattikin juuri heidän keskuudessaan Konstantinuksen ja myöhempien päättäjien myötä muuttui sekä päivän että käytäntöjen osalta (kuten Herra ilmoitti tapahtuvaksi tämän hengellistä haureutta harjoittaneen kansan osalta edellä lainatussa Hoos. 2:11). Vastaavasti on loogista, että liitonmerkkinä toimiva sapatti on muinaisen eteläisen kansan edustajien, juutalaisten, keskuudessa säilynyt kaikki nämä vuosituhannet muuttumattomana Jeesuksen noudattamista tavoista lähtien. 

Tärkeää on myös muistaa, että Jumala ei laita ihmisiä vastuuseen siitä, jos heillä ei ole edes ollut mahdollisuutta saada oikeaa opetusta ja tietoa. Menneiden vuosisatojenkin aikana, jolloin Herra oli kääntänyt kasvonsa erokirjan myötä osalle Jaakobista polveutuvaa kansaa ja Herra salli Totuuden julistamisen ottavan harha-askelia ennaltamäärätyksi ajaksi, armo oli silti koko ajan kyseisinä vuosisatoinakin olemassa kaikkien kansakuntien ihmisten yllä. Uuden Liiton lupauksen mukaisesti Jeesuksen sydämeensä vastaanottaneet ja Häntä Sanasta etsineet ovat Pyhän Hengen sinetistä ja pelastuksesta osalliseksi voineet aina päästä. Asia on helppo ymmärtää muistettaessa, että yksilölle uskon kautta saatavilla oleva armo ei ole sidonnainen mihinkään yksittäiseen maalliseen seurakuntayhteyteen. Seurakuntayhteydellä on sen sijaan tärkeä roolinsa uskon löytämiseen, vahvistamiseen ja uskon kilvoittelussa menestyäkseen maaliin ja luvattuun voittopalkintoon saakka. (vrt. asian vertauskuvallinen ilmeneminen myös ilosanoman aasi-vertauksessa sekä tamman että varsan vapauttamisena ikeestä: kun Jeesukseen paluuseen liittyvä varsa on syntynyt, vapautetaan sen kanssa myös varsan äiti ikeen alta).

Ottaen huomioon Jumalan Sanassa ilmoittamat asiat Herran juhlien merkityksestä Herran omille, voi ymmärtää paremmin muitakin Jumalan määräajaksi kristillisiin seurakuntiin sallimia harha-askelia. Ei ole sattumaa, että kaiken armon perustana oleva ja Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen aikana globaalin pelastussuunnitelman osalta jo toteutunut Herran juhla, Pääsiäinen, sai jäädä olemassa olemaan. Sen sijaan on ymmärrettävää, että kansan osalta, jolle erokirja oli liiton purkamisen merkiksi annettu, Herra antoi hänen syntymästä ja vielä edessä olevasta paluusta muistuttavan Lehtimajanjuhlan muuttua Raamatusta löytymättömäksi tavaksi ja ajankohdaksi juhlistaa Jeesuksen syntymää. Kirjoituksiin perehtyneen ymmärtävät, että tämä merkitsi myös ajautumista eroon juhlasta, jolla on oma tärkeä merkityksensä Jumalan globaaliin pelastussuunnitelmaan kuuluvasta Herran paluun odottamisesta ja siihen liittyvän toivon juhlistamisesta.

Koska monille vanhimmistojen edustajille kompastuskivet tulee olemaan samat kuin muinaisen Juudan aikana (ylpeys, häpeään joutumisen ja aseman menettämisen pelko), muistuttaa Herra rohkaisuna ja lohdutuksena kaikkia Hänen vallastaan ja sallimuksestaan asiassa. Tämä Herran kutsu ei ole kristillisille seurakunnille uhka vaan mahdollisuus. Edellä lainatun Hesekielin kirjan jakeen mukaisesti, Herra yksin sääti peitteiden asettamisesta ihmisten ja kansakuntien silmille sekä juutalaisten (Jeesuksen 1. tuleminen) että nykyisten kristillisten seurakuntien keskuudessa (Konstantinuksen hapatukset & ja niiden purkaminen ennen Herran 2. tulemusta). Herra muistuttaa, että kenenkään ei siksi pidä häpeää tuntea näistä vuosisatoja lähinnä kansallisten kulttuurien ruokkimista harhaopeista. Näin oli säädetty tapahtuvaksi määräajaksi.  

Häpeän sijaan olisi iloittava siitä, että Herra on nyt ilmoittanut sen merkittävän armahduksen aikakauden alkaneen, kun Herra on valmis peitteen myös hajallaan vaikuttavien kristillisten seurakuntien keskuudesta pois ottamaan ja kutsumaan kaikki takaisin alkuperäiseen liittoon, alkuperäiseen kuuliaisuuten ja siihen liittyviin siunauksiin. Häpeää joutuvat tuntemaan lopulta tällä aikakaudella vain he, jotka pitävät ihmisten luomia perinnäissääntöjä niin paljon tärkeämpinä, etteivät Jumalan sanansaattajan tuomaa Herran sanomaa edes ryhdy Hengessä koettelemaan.(vrt. edellä lainattu Tessalonikalaiskirjeen kuvaus vääryyden rakastamisesta Jumalan Sanaa enemmän).

“Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin lapset, herkeä: Isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä noudata niitä. Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te sanotte: “Missä asiassa meidän on käännyttävä””

Malakia 3:6-7 (KR 33/38)

HERRA KUTSUU KRISTILLISIÄ SEURAKUNTIA PALAAMAAN LIITTOON HÄNEN KANSSAAN

Nostamallaan merkkiviirillä ja pasuunan soitollaan Jumala kutsuu nyt kaikkia kristillisiä seurakuntia ympäri maailman palaamaan alkuperäisille apostolisen ajan juurilleen ja uudistamaan liittonsa Hänen kanssaan. On alkanut aikakausi, jolloin Hän armahtaa ja kihlaa uudelleen muinaisen pohjoisen kansan, kuten kirjoitettu on.

Seurakuntia ei tarvitse yhdistää. Seurakuntia ei tarvitse lakkauttaa eikä toisaalta uusia tarvitse perustaa. Sen sijaan kunkin olemassa jo olevan kristillisen seurakunnan tulee itse miettiä, kääntääkö se katseensa viiriin, kuunteleeko se pasuunan ääntä ja vastaako kutsuun.

Juuri sen vuoksi Herra on jo tehnyt sen mitä on tehnyt. Tällä kertaa hän ei valmistanut yksittäistä uskonpuhdistajaa luomaan jälleen uusia kirkollisia oppeja tai suuntauksia. Sen sijaan Jumala on oman Henkensä kautta herättänyt eri seurakuntiin ympäri maailman uskovia ymmärrykseen samoista vuosisatojen aikana Jumalan tahdosta poispoiketuista asioista. Jälleen on kysymys asiasta, jonka Herra Sanassaankin etukäteen ilmoitti tapahtuvaksi tänä aikakautena:

<Herra nostaa joukosta julistajat ja opettajat… jae tulossa>

Suurin este Herran tahdon mukaiselle muutokselle seurakunnissa lienee sama, johon suuri osa Juudan kansan pappeja, rabbeja ja fariseuksia kompastui. Onko Jumala tärkeämpi kuin asema, ihmisten miellyttäminen, poliittiset ja muut suhteet, nöyrtymisen tunne myönnettäessä opetuksen ottaneen harha-askelia aikain saatossa Totuudesta, muutoksen estävä ihmisen luoma byrokraattisesti hankala prosessi tai jokin muu este? Onko jokin muu asia tärkeämpi kuin Jeesuksen ohje rakastaa Herraa, Jumalaasi, yli kaiken?

JOKAISEN KRISTILLISEN SEURAKUNNAN STRATEGIATYÖSSÄ PITÄISI NYT OLLA YKSI JA SAMA PÄÄMÄÄRÄ -  PALUU ALKUPERÄISEEN LIITTOON HERRAN KANSSA

Tiedän, että monissa kristillisessä seurakunnissa tehdään jälleen strategiatyötä tuleville vuosille. Herran lukuisten vahvistuksien perusteella voin vakuuttaa, että millekään kristilliselle seurakunnalle ei ole vahvistettu tuleville vuosille kuin yksi menestyksen takaava strategia. Herra on kaikkien kristillisten seurakuntien pää ja Hän on valmistanut valmiiksi toimivan strategian. Siellä, missä Hänen kutsuunsa vastataan, saadaan nauttia pian Malakian kirjan uskollisia kohtaavasta lupauksesta:

“Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: “Missä asiassa me sinulta riistämme?” Kymmenyksissä ja antimissa. Te olette kirouksella kirotut, kun te, koko kansa, riistätte minulta. Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti. Ja minä karkotan nuhtelullani teiltä syöjäsirkat turmelemasta teidän maanne hedelmää, eikä teidän viiniköynnöksenne kedolla ole hedelmätön, sanoo Herra Sebaot. Ja teidän onneanne kiittävät kaikki pakanat, sillä te tuleet olemaan ihasteltu maa, sanoo Herra Sebaot.”

Malakia 3:8-12 (KR 33/38)

Näettekö yhteyden edellisen Malakian jakeen ja aiemmin lainatun Jesajan viiniköynnöksiä koskevan jakeen välillä?

Seuraavaksi kirjoitan niistä konkreettisista ensiaskeleista, jotka Herra erikseen on minulle vahvistanut tällä erää kirjoitettavaksi osana kutsuun vastaamista.

HERRAN ANTAMAT KONKREETTISET ENSIASKELEET

1 - KOETELKAA SANOMA

Arvoisat seurakuntien vanhimmistot, ottakaa vastaan profeetan manttelini alla lausuma viestini Herralta ja ryhtykää koettelemaan sitä Hengessä. Valitsettehan sanomaa koettelemaan uudestisyntymän kokeneita Pyhän Hengen toiminnan tuntevia Herran palvelijoita, eihän koettelu Hengessä muuten voi ajaa asiaansa. Jokainen vanhimmiston jäsen, joka julistaa Herran muuttumista vuosituhansien aikana tai Raamatussa synniksi mainittujen asioiden muuttumista Jumalalle suotuisiksi asioiksi aikakausien edetessä, on soveltumaton sanoman koettelijaksi. Olkaa siis tarkkana, ketä sanomaa koettelemaan valitsette. 

Niissä seurakunnissa, joissa sanoma koetellaan ja Henki sen vahvistaa, mutta opinasioista päättävät maallikkojäsenet: lienee tarve vanhimmiston ensiksi saarnata ja opettaa opinasioista päättävät elimet kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen Hengen toiminnasta ja välttämättömyydestä asettaa Herran Sana markkinatalouden toiveita Sanan kustannuksella myötäilevän korvasyyhyn edelle. Sitten tulee vasta opetuksen antaminen muille seurakuntalaisille esimerkiksi toteuttamalla Herran kutsuun sisältyvä seuraava konkreettinen askel sapatin ennalleenasettamiseen liittyen.

HERRAN ANTAMAT KONKREETTISET ENSIASKELEET

2 - SAPATIN, LIITON MERKIN, ENNALLEENASETUS

Tuokaa nykyisten käytänteiden rinnalle kokoontumismahdollisuus alkuperäisen sapatin aikaan (perjantai-illasta lauantai-iltaan) ja tavoin.

Vanhoja perinnäissääntöjen käytänteitä ei tarvitse ryhtyä heti lakkauttamaan. Älköön kukaan ryhtykö tuomitsemaan seurakuntalaisia, jotka vanhojen käytänteiden mukaan pyhäpäivää viettävät. Älköön kukaan ryhtykö tuomitsemaan myöskään heitä, jotka Herran kutsuun palata alkuperäiseen kuuliaisuuteen ovat jo vastanneet tai tulevat vastaamaan. Muistakaa, että Herran Pyhä Henki vastaa itse siitä, missä aikataulussa kullekin uskovalle Jumalan tahtoa sydämeen kirjoittaa Sanan tutkistelun ja rukouksen kautta. Keneltäkään emme voi vaatia yhtään enempää. 

Herra kyllä itse todistaa Henkensä kautta, mikä tapa on Hänelle mieleen, jos vain tarjolle Herran sanoman mukaisesti edes on tuotu alkuperäinen apostolisen ajan tapa seurakuntaan. Edellä viittaan saamaani ilmestykseen Herralta siitä, että Häneltä pian tulevan sateen aikana ihmeitä (luovat ihmeet, sairaiden parantumiset, riivaustiloista vapautumiset jne.) tapahtuvat runsain mitoin nimenomaan siellä, missä apostolisen ajan tavat ja kuuliaisuus seurakuntaan liitonmerkin, sapatin, osalta palautetaan. Huomatkaa ilmestyksen yhteys Sanaan. Monet Jeesuksen tekemistä ihmeteoista tapahtui juuri sapattina.

En keksi mitään muuta järkevää syytä kuin edelleen Konstantinuksen ajoista vaikuttava antisemitismi siinä, että pelkkä sapatti-sanan mainitseminenkin tuntuu olevan “punainen vaate” joillekin seurakunnille. Jumalan ikuiseksi säädökseksi asetettu asia ei missään vaiheessa muuttunut koskemasta kaikkia Jumalan jaloon öljypuuhun oksastettuja. 

Sapatti ei ole Herralle vähäpätöinen asia. Muistakaa, että Herra asetti sapatin liiton merkiksi ja monesta kohden Sanasta on luettavissa asian merkitys Herralle kuuliaisuuden osoituksena ja toisaalta sapatin rikkomisen syynä kirouksiin. Uusi testamentti ei missään vaiheessa tuota Herralle pyhää sääntöä muuttanut. Jeesuksen käsky olla tuomitsematta erilaisia käytänteitä ei tarkoittanut, että mikä vain ihmisten päätös on Herran tahdoksi luettavissa tulevaisuudessa. Jeesuksen seuraajan piti pyrkiä noudattamaan Jeesuksen esimerkkiä, josta voi uskossa heikomman hyväksi tarvittaessa yksittäisissä tilanteissa rakkauden nimessä sai luvan poiketa. 

Kerrataan vielä perusajatus siitä, mitä tämä aikakausi Sanan mukaan tarkoittaa.

Olemme siirtyneet aikaan, jolloin Jumala armahtaa muinaisen erokirjan saaneen Israelin jäännöksen. Kuulostaa lopulta aika ymmärrettävältä, että Herra luonnollisesti tämän Israelin jälkeläisten morsiammekseen kihlaamisen yhteydessä ensimmäisenä asiana kehottaa palauttamaan liiton merkiksi annetun asian ennalleen armahdettujen keskuuteen. Jälleen voimme todeta, kuinka Jumala pyhyydessään toteuttaa lakia itse, vaikka ihmisistä kukaan ei sitä kokonaan pysty täyttämään.  

Uskonsisareni kuvasi asiaa hienosti ja käytännönläheisesti tarkastelemalla asiaa Herran itse antaman vertauskuvan avulla. Miehen ja naisen välinen avioliittohan on monella tapaa Raamatun Sanasta tunnistettavissa vertauskuvaksi Herran ja Hänen morsiusseurakuntansa suhteesta. On ymmärrettävää, että raamatullinen avioliitto on sen vuoksi Herralle myös varsin Pyhä kokonaisuus. Herran paluun ja odotetun hääjuhlan lähestyessä on luonnollista, että morsianta kaunistetaan hääjuhlaa varten (vrt. kristillisten seurakuntien kehotus puhdistaa oppejaan ja palata alkuperäiseen kuuliaisuuteen alkaneella aikakaudella). Sapattia voi tästä näkökulmasta ajatella kuin säännöllisenä tapaamispäivänä Herran ja kihlattunsa välillä. Jos morsian saapuu tulevaa sulhasta tapaamaan aina eri päivänä kuin liiton ehtoina on sovittu, on ymmärrettävää, että lupaus liitosta pysyy pystyssä yksin Herran pitkämielisyyden ja armon vuoksi. Tämä näkökulma on hyvä huomioida mietittäessä seurakunnissa sitä, miten voisi Herran ja ihmisten välisiä kohtaamisia ja Pyhän Hengen todistuksia elävästä Jumalasta lisätä.

Hengen ihmeiden näkemiseksi sapatteina seurakunnissa, pitäkää kuitenkin huolta siitä, että palvelutyötä sapattikokoontumisissa toimittavat uudestisyntyneet ja Herran Sanalle uskolliset Jumalan palvelijat. Turha syyttää Henkeä pakenemisesta paikalta ja ihmeiden sekä merkkien puuttumisesta seurakuntaelämästä, jos Jumalaa paikalle kutsutaan edustamaan henkilöitä, jotka julistavat Jumalan tahdossa synniksi määriteltyjä asioita ihmisille nykyaikana sallituiksi. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalamme, Jahve (JHWH), on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

Jos seurakunnastanne löytyy Jumalan itse tähän aikaan valmistama villiaasin varsan osa, antakaa hänelle/heille puheenvuoro. Sitä varten Jumala heitä Suomessakin satoja ellei tuhansia ole maahan eri seurakuntiin jo kylvänyt valmiiksi. Jos seurakunnassanne ei ole villiaasin varsan osaa, yhteyttä voi ottaa mm. Hoshiana Missioniin muutoksessa ensiaskeleet ottaakseen. 

Sapatin vieton mahdollisuuksista seurakunnille tulen julkaisemaan vielä erillisen kirjoituksen käytännönläheisempänä ohjeistuksena alkuun pääsemiseksi. Vinkkinä kuitenkin jo tässä vaiheessa tuotakoon ilmi se, että vaikka Herra järjestyksellinen Jumala onkin, Herra ei asettanut kaavoja Hengen monimuotoista toimintaa sitomaan asetettuna pyhäpäivänä, sapattina. Ideoikaa uusia iloisia kokoontumisia, joissa toteutuu Jeesuksen antamat esimerkit sapatin tarkoituksesta: diakoninen perheyhteys, interaktiivinen Raamatun tutkiskelu, leivän murtaminen & viini muistoateriana, iloinen & Hengen läsnäoloa ruokkiva ylistäminen & kiittäminen, ihmisille mahdollisuus Jumalan kohtaamiseen Hengen todistuksien kautta (esim. rukouspalvelu).

Erittäin tärkeä osa sapatin ennalleen asettamista on myös palauttaa seurakuntiin seurakuntien jäsenille suunnattu opetus siitä, mikä on perheiden oma velvollisuus sapatin osalta seurakuntayhteyden kautta saatavien asioiden lisäksi. Sen lisäksi, että seurakuntayhteyden kautta uskovat saavat sapattiin Sanan opetusta, Herran kohtaamisia Pyhän Hengen toiminnan kautta ja rakastavaa sekä välittävää seurakunnallista perheyhteyttä, on sapatilla tärkeä oma merkityksensä myös perheiden hyvinvoinnille ja siunauksille. Sen lisäksi, että perheiden tulisi huolehtia vähintäänkin pyhäpäivinä Sanan tuntemisen tietämyksen siirtämisestä lapsilleen Taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa tuntemisen kasvattamiseksi, tulisi perheiden kokoontua tavalla tai toisella kiittämään ja ylistämään yhdessä Luojaa elämässä olevista hyvistä asioista iloisen yhdessäolon muodossa.

Herran halu palauttaa ilo ja riemu Hänen palvelelemiseen ei koske siis pelkästään seurakuntia vaan myös uskovien omia uskon tekoja ja perheyhteyksiä. Siinä missä kristillisillä seurakunnilla on ollut ilo viedä evankeliumia Jeesusta vielä tuntemattomille juutalaisille veljille ja siskoille (viittaus juutalaisiin ja kristittyihin Jerusalemin tyttärinä), tulisi alkaneella aikakaudella kristillisten seurakuntien ja kristittyjen perheiden ottaa vastavuoroisesti oppia messiaanisilta juutalaisilta Herran palvelemisesta ilolla ja Sanan mukaisesti Herran asettamaa sapattia ja Herran juhlia viettäen. Herran kutsu palata alkuperäiseen liittoon Hänen kanssaan tarkoittaa Herran paluuta edeltävää uskonpuhdistuksen aikaa, jossa Herra asettamansa kutsun ja siihen liittyvän seulan kautta tulee lakaisemaan pois mm. Kontantinuksen myötä uskonelämään ja uskonoppeihin tulleita harhaoppeja.

Huomattavaa on, että juutalaisillakin on moniin Herran Sanassa asettamiin juhliin tullut kuorrutteeksi vielä omia aikakausien myötä syntyneitä perinnäissääntöjä, mutta tavoista viettää sapattia ja Herran juhlia löytyy edelleen kaiken perustana Sanan mukaiset ajat ja tavat. Toisin kuin kristityillä, juutalaisten perinnäissääntöinä syntyneistä tavoista useimmilla on kuitenkin raamatullinen perusta ja ne kauniilla tavalla vain syventävät Kirjoituksien ohjeita.

Herran palvelemisessa tulisi varsinkin viikottaisen sapatin yhteydessä näkyä Herran asettama kehotus palvella Häntä ilolla. Hyvänä esimerkkinä perheille olenkin välittänyt tavoitellusta perjantai-illan tunnelmasta Joshua Aaronin rauhallisen ja iloisen sapatin toivotukseen liittyvän musiikkivideon:

https://youtu.be/IIwCDYWOEQ4

Koska Konstantinuksen ajoilta asti vaikuttanut Herran juhlien ja sapatin viettämisen leimaaminen vain juutalaisille kuuluviksi tavoiksi vaikuttaa aikanamme vahvasti edelleen monissa Konstantinuksen kirkolliskokouksesta ponnistaneissa kristillisissä seurakunnissa, toistan tähän loppuun kertaalleen sen, että apostolisen ajan tapojen palauttamisessa kristillisiin seurakuntiin ei ole kyse juutalaisuuteen kääntymisestä vaan Herran ennalta määräämästä välttämättömästä paluusta alkuperäiseen kuuliaisuuteen Sanalle ennen Herran paluuta.

“Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: “Puhu israelilaisille ja sano: “Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla. Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten väillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti.“

2. Moos. 31:12-17 (KR 33/38)

Sapatti asetettiin ikuiseksi liitoksi Herran ja israelilaisten välille. Uuden Liiton myötä Jeesus jälleen vain täydensi sapattia koskevaa ohjeistusta. Jeesus ei muuttanut Jumalalle pyhitetyn päivän ajankohtaa toiseksi. Tässä en nyt käy läpi aihetta tarkemmin, mutta mainittakoon kaikki mahdolliset lukijatahot huomioiden, että kuolemanrangaistuskaan ei poistunut Uuden Liiton myötä vaikka henkeä ei olekaan enää tarkoitettu kuolemanrangaistuksen lailla riistettäväksi. Sapatin jatkuva laiminlyönti johtaa sen sijaan väistämättä lopulta hengelliseen kuolemaan, millä taas on omat seurauksensa myös ruumiillisen kuoleman jälkeiseen aikaan. Kuolemanrangaistus onkin hyvä esimerkki siitä, minkälaisiin muutoksiin Sana esimerkiksi viittaa lain muuttumisesta Hengen laiksi. Kuolemanrangaistus ei sinällään sekään poistunut, vaikka lihallisen kuoleman sijaan ikuinen säädös muuttui koskemaan Uuden Liiton myötä hengellistä kuolemaa eli eroon ajautumista Jumalasta ja Jeesuksen kautta saatavilla olevasta pelastuksesta.

HERRAN ANTAMAT KONKREETTISET ENSIASKELEET

3 - LEHTIMAJANJUHLAN ENNALLEENASETUS

Palauttakaa ihmisten omana perinnäissääntönä syntyneen joulun rinnalle raamatullinen tapa juhlia Herran syntymää ja Hänen paluunsa odotusta niin kuin Jumala ikuiseksi säädökseksi Sanassaan asetti kaikille Hänen jaloon öljypuuhun oksastetuille. Raamatustahan ei itse asiassa mistään löydy edes kehotusta Jeesuksen syntymää juhlia, mutta Sanaan perehtymällä voi ymmärtää Jumalan asettaneen Lehtimajanjuhlan olemaan ikuisena juhlinnan aikana Herran maan päälle saapumisiin liittyen. Jumalan pelastussuunnitelman syklisyyden jo ymmärtävät tietävät sen, että ei suinkaan ole sattumaa, että Herra on maan päälle ensimmäisen kerran syntynyt tuon syksyisen juhlan aikaan ja toisaalta sitä vuosittain juhlitaan Herran paluuseen liittyvän hääjuhlan ennakkoharjoituksina (+ edellisen lisäksi vielä muistonviettona historiallisiin tapahtumiin liittyen).

Kuten sapatin osalta, vanhoja perinnäissääntöjen käytänteitä ei tarvitse ryhtyä heti lakkauttamaan. Älköön kukaan ryhtykö tuomitsemaan seurakuntalaisia, jotka joulua Jeesuksen syntymän kunniaksi viettävät jatkossakin. Älköön kukaan ryhtykö kuitenkaan tuomitsemaan niitä seurakuntalaisia, jotka Herra on jo Henkensä kautta kutsunut muutokseen aikakauteen kuuluvan ennalleen asettamisen osana. Muistakaa, että Herran Pyhä Henki vastaa itse siitä, missä aikataulussa kullekin tahtoaan sydämeen kirjoittaa. Henki ei voi kuitenkaan työtänsä tehdä niissä seurakunnissa, joissa Herran kutsuun ei vastata eikä anneta edes uskoville mahdollisuutta palata alkuperäisiin Sanan osoittamiin käytäntöihin. 

Aivan kuten Pääsiäisenkin osalta, Jumalalla oli antamassaan käskyssään viettää Lehtimajanjuhlaa sekä historiallinen että tulevaisuutta koskeva merkitys. Toisaalta Jumala halusi asettaa sen sukupolvelta sukupolvelle asetettuna juhlana menneiden muistelemiseksi ilolla (muisteltavaksi asetetut asiat Egyptistä vapautumisen jälkeen). Toisaalta Hän halusi Lehtimajanjuhlaa vietettävän ikuisena säädöksenä muistutuksena vielä tulevaksi luvatuista asioista osana Jumalan globaalia pelastussuunnitelmaa.

Toisin kuin Pääsiäisen osalta, Lehtimajajuhlan globaalia pelastussuunnitelmaa koskeva tapahtuma ei sen sijaan ole vielä toteutunut.  Oikein on ollut menneinäkin vuosisatoina se, että Herran hääaterialle pääsemisen odotuksesta on kristillisissä seurakunnissa laulettu. Harha-askel on kuitenkin ollut se, että ihmisen, joka ei Herran asettamien juhlien merkitystä tuntenut lainkaan, annettin poistaa Herran paluusta ja odotetusta hääateriasta muistuttava Jumalan ikuiseksi säädökseksi asettama juhla Jeesusta seuraavilta. Ei ole sattumaa, että Jumala asetti ainokaisen poikansa syntymän kyseisen juhlan ajalle. Eikä ole sattumaa, että Hänen poikansa toista tulemusta varten, Hän halusi valmistaa valittujaan tuon ilojuhlan muodossa vuodesta toiseen Poikansa palaamiseen maan päälle. Tunnistatteko jälleen Herran tarkan suunnitelmallisuuden yhtäläisyyksissä Herran ensimmäisen ja toisen tulemuksen osalta. Yhdyn itsekin siihen yleisesti jo tunnettuun Kirjoituksien tuntijoiden käsitykseen siitä, että eräänä vuonna, kun Jumalan valitut juhlapukuihin ja monipäiväisiin karkeloihin ovat kokoontuneet, Vapahtajamme myös juuri Lehtimajanjuhlan keskellä sitten eräänä vuonna palaa. Antoihan  Jeesus itsekin tuosta pienen vinkin vastatessaan Lehtimajanjuhlille lähteville veljilleen:

“Jeesus sanoi heille:” Nyt ei ole vielä minun aikani - teille taas sopii mikä aika hyvänsä. Maailma ei voi vihata teitä, mutta minua se vihaa, koska minä todistan, että sen teot ovat pahat. Menkää te vain juhlille. Minä en tule tähän juhlaan, sillä minun aikani ei ole vielä tullut. ”

Joh. 7:6-8 (KR92)

Herra kutsuukin nyt kristillisiä seurakuntia, joissa kaikissa enemmän tai vähemmän vaikuttaa vielä muinaisen keisari Konstantinuksen omat opit, antamaan seurakuntalaisilleen mahdollisuuden olla niiden joukossa, jotka lähestyvänä Herran paluun päivänä ovat jo tuolloin valmiiksi Herran toivomasti iloisissa juhlatunnelmissa.

Lehtimajanjuhlan merkitys Herralle on nähtävissä myös monissa Sanan eskatologisissa jakeissa. Ei siis lainkaan ihme, että Herra sen osaksi tällä alkaneella aikakaudella esitettyä kutsuaan käski sisällyttää. 

HERRAN ANTAMAT KONKREETTISET ENSIASKELEET

4- KORVAUSTEOLOGIA

Jos seurakuntanne kuuluu niihin seurakuntiin, joissa saarnataan Sanassa mainitun Israelin tarkoittavan vain nykyisiä kristittyjä  tai sitä, että vain meidän seurakuntalaisemme tai uskonlahkomme pääsee taivaaseen, on aika tullut aika ravistautua irti kaikesta sellaisesta hapatuksesta. On tullut aika, jolloin seurakuntien vanhimpien täytyy ymmärtää Paavalin kuvaus Jumalan jalosta öljypuusta ja Hesekielin luvun 37 sanoma. On alkanut aika, jolloin seurakuntien vanhimpien täytyy ymmärtää Jumalan jalon öljypuun juuren oleva edelleen muuttumattomasti Aabrahimille annetussa lupauksessa Hänen jälkeläistensä  ja heihin liittyvien muukalaisten siunaamisella.

Kerrattakoon vielä se, että vaikka Jumala karkoitti aikoinaan Luvatusta maasta muinaisen Juudan ja Efraimin (Israelin), ei Jumala koskaan purkanut noiden kansojen erityisasemaa hänen globaalissa pelastussuunnitelmassaan. Jumala myös hyvin varhain kuvasi sen, miten pelastussuunnitelman osana pakanat saavat mahdollisuuden noihin kansoihin liittyä (eikä toisinpäin). 

Monissa kirkkokunnissa on muinaisen Konstantinuksen antisemitismin jäljiltä muunnettu Raamatun sanomaa siten, että kirkkojen seurakunnat muodostaisivat uuden Israelin ja jopa juutalaisten pitäisi niihin liittyä pelastuakseen. Pelastuakseen, juutalaisten tarvitsee vain vastaanottaa Herra Jeesus sydämeensä Vapahtajanaan, ei muuta. Kuten aiemmin jo kirjoituksessa tuotiin ilmi, Jumala salli nämä korvausteologian hapatuksen harha-askeleet ennaltakirjoitettuna rangaistuksen osana kuin myös sen tähden, että nykyiset kristilliset seurakunnat eivät pystyisi ylpistymään juutalaisten siskojen ja veljien rinnalla. Henki antanee ymmärrystä asiassa nähdä Jumalan tasapuolisen Jerusalemin tyttärien kohtelun. Niin paljon kuin kristilliset seurakunnat ovat arvostelleet juutalaisten tapoja, joista osa on Raamatun Sanan mukaisten käytänteiden päälle luotuja omia kulttuurisia perinnäissääntöjä, tulee tällä aikakaudella Herran kutsun vastaanottavien kristillisten seurakuntien silmät avautumaan heidän omille vuosisatoja vaikuttaneille Raamatun Sanasta vakavasti poikkeaville ihmisten luomille perinnäissäännöille.

Kumpikaan Jerusalemin tytär (Juuda & Israel) ei siis pääse Herran palatessa ylvästelemään kompurointeja sisältäneellä matkallaan. Kumpaisenkin jäännöksen mukana palaa kuitenkin lukuisa joukko myös uskovia pakanakansoista (erityisen hyvin tämä tuotu ilmi Hes 37). Uskon vastaanottamisen osalta ei geeniperimällä siis edelleekään ole väliä. Sen sijaan geeneillä on väliä sen osalta, miten Jumala näitä muinaisen Israelin kansan jälkeläisiä käyttää kutakin tavallaan globaalia pelastussuunnitelmaa toteuttaessaan eri aikakausina.

HERRAN ANTAMAT KONKREETTISET ENSIASKELEET

5- SUPERARMON SAARNAAMISEN LOPETTAMINEN

Jos seurakunnassanne saarnataan Jumalan lain poistumista Uuden Liiton myötä ja superarmoa, jossa Jumala antaa mitä vain anteeksi ilman minkäänlaista vaadetta yrittää Jumalan tahtoon Sanan kautta edes perehtyä ja olla sille kuuliainen, on aika ravistautua irti kyseisen hapatuksen opetuksesta. 

Armo ja pelastus on todella tarjolla kaikille, mutta Jeesuksen ristin työn armoa ei tule pilkata. On karmivaa kuunnella ja katsoa, miten Jeesuksen omista sanoista Hänen kärsimykseensä ja ristinkuoleman kautta tulevaan armoon on leikattu hyvin usein saarnoissa puolet pois jättäen sitä kautta myös ihmisiä väärään pelastusvarmuuteen. Jeesus itse sanoi noustuaan kuolleista ja ilmestyessään opetuslapsilleen:

“Hän sanoi heille: “Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.“

Luukas 24:46-47 (KR92)

Edellinen on aivan eri asia kuin saarnata: kaikki tähänastiset synnit annetaan anteeksi, jatkakaa samaan malliin kuin tähänkin asti!

Synneistä vain Pyhän Hengen pilkka on mainittu synniksi, jota ei voi enää Jeesuksen ristinkuoleman mahdollistamalla armollakaan anteeksi saada. Lukuisat muut jakeet Raamatusta todistavat, kuinka muut synnit voi anteeksi saada, mutta ehdoksi on asetettu halu parannuksen tekoon. Superarmoa saarnaamalla halvennetaan järkyttävällä tavalla Jeesuksen ristintyötä.

Lähtökohta Jumalan voiman ilmestymiseksi seurakunnissa on saarnata Hänen poikansa kärsimyksen ja kuoleman kautta tulevasta armosta siten kuin Jeesus on itse käskenyt. Vanhimmistojen pitäisi pystyä antamaan ihmisille oikea toivo Jumalan ilmestymisestä ihmisten elämään opettamalla suuntaviivat Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Vanhimmistojen tulisi pystyä kertomaan, mikä Jumalan silmissä on Hänen sanansa mukaisesti syntiä ja mikä ei. Vanhimmistojen pitäisi pystyä opettamaan seurakuntalaisia siihen, miten tärkeä osa Raamatun Sanan tutkiminen on uskovan elämää edes silloin kerran viikossa ikuiseksi säädökseksi asetettuna pyhäpäivänä. Vanhimmistojen pitäisi pystyä opettamaan se, että jos vain kuuliaisuutta Jumalalle osoittaa ja Häntä Sanasta etsii, Hän tulee jossain vaiheessa antamaan varmasti Henkensä tueksi parannuksen tekoon liittyvään muutokseen. Vanhimmistojen pitäisi pystyä opettamaan, miten Jumala ei vaadi muutoksessa kertalaakista onnistumaan eikä Hänen tahtoaan kertalaakista oppimaan vaan on kysymys askel askeleelta etenevästä kasvuprosessista kuuliaisuuteen uskovan elämässä. Vanhimmistojen pitäisi pystyä opettamaan seurakuntalaisille se, että mikäli vain Jumalaa yrittää oppia Sanaan perehtymällä tuntemaan, Pyhä Henki ryhtyy sydämen ympärileikkausta kullekin omaa tahtiaan suorittamaan matkaa ihmein ja merkein rikastuttaen.

Ei Sana kutsu turhaan matkaa pelastavaan uskoon kilvoitteluksi sekä anna esimerkkiä tyhmistä ja viisaista neitsyistä. Tähän liittyen osana perjantaisia tai lauantaisia sapattikokoontumisia, ryhtykää opettamaan seurakuntalaisille mitä Jeesuksen seuraaminen todella tarkoittaa (sis. Jeesuksen Kuuliaisuus Isän tahdolle + Jeesuksen ohje seurata Hänen esimerkkiään).

Parannuksen teon tarpeen saarnaamattomuus ja Jumalan Sanan ilmaiseman Jumalan tahdon tuntemattomuus on johtanut huolestuttavaan ja surulliseen omavanhurskauden lisääntymiseen ihmisten keskuudessa. Koska Sanan tutkimisen tärkeyttä ei opeteta, ei Jumalan luonnetta ja tahtoa opita tuntemaan eikä Pyhä Henki pääse puhumaan ihmisille Sanan kautta. Monet ajautuvat elämään jatkuvassa synnissä ja yrittävät jopa rahalahjoin ostaa vanhurskautta Jumalan silmissä. Käytännössä rahalla yritetään hyviä tekoja ostamalla ostaa hyvä omatunto hyvittämään syntejä, joista ei edes yritetä tehdä parannusta vaikka ne synneiksi sisimmissä saatettaisiin tietääkin. Vanhimmistoilla pitäisi olla rohkeutta opettaa, että vaikka rahan mahdollistamat hyvät teot olisivat kuinka runsaat toisaalle tahansa tai vaikka kirkkoihin luovuttaisi miljoonia, mutta kylvää valhetta, vihaa, petosta ja vääryyttä samalla toiseen suuntaan, jää todennäköisesti lopulta ulkopuoliseksi pelastavasta uskosta. Eikä kyse ole aina vain henkilöstä itsestään vaan pahimmassa tapauksessa ihminen tietämättään jälkipolvillensa vielä synneistä seuranneen syntivelkataakan kirouksineen jättää kannettavaksi. Varsinkin näinä menneinä Jumalan sallimina hyvinvoinnin vuosikymmeninä olisi ollut tarvetta antaa opetusta siitä, mitä Jeesus tarkoitti vertauksellaan kamelin menemisestä neulansilmästä. Kuinka paljon onkaan sieluja jäänyt pelastuksesta osattomaksi, koska kukaan ei ole uskaltanut saarnata parannuksen teon tarpeesta ja rahan merkityksettömyydestä sydämen ympärileikkauksessa. Armo on tarjolla kaikille, mutta kuinka moni on armon saadakseen lopulta valmis antamaan sydämensä Herralle muokattavaksi sopivaan nöyryyteen Jumalan tahtotilan etsimiseksi ja ryhtyäkseen aidosti yrittämään elämään Jumalan Sanalle kuuliaisesti. Vaikka usko yksin pelastaa, usko ilman (Jumalan tahdon mukaisia) tekoja voi olla kuollut ja väärään pelastusvarmuuteen ihmisiä jättävä. Apostolit antoivatkin eräälle rikkaalle miehelle muinoin edes mahdollisuuden Totuutta rohkeasti saarnaamalla:

“Mutta Pietari hänelle: “Kadotukseen joudut rahoineis, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa! Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä. Käänny siis tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties hän antaa ajatuksesi anteeksi. Minä näen, että sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan.“

Apost. 8:20-23 (KR92)

Ravistakaa siis seurakuntanne irti kapinasta Jumalan tahtotilan ilmituomisesta parannuksen teon mahdollistamiseksi ihmisille syntien anteeksi saamiseksi.

Ravistakaa seurakuntanne myös irti kapinasta sanaa laki vastaan. Kysymyshän on vain Jumalan rakkaudellisista ohjeista, jotka osoittavat vanhurskauden päämäärän. Luojalle kiitos, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, jotta yksikään uskova ei hukkuisi, vaikka hän olisi vasta alussa pyrkimyksessään seurata Jeesuksen esimerkkiä Jumalan tahdon toteuttamisessa. Kaikkien pitäisi kuitenkin saada Jeesuksen käskyn mukainen mahdollisuus oppia tuntemaan Hänen Isänsä tahto ja mahdollisuus tehdä parannusta, jotta ristintyön armo tulisi kaikkien syntien sovittajaksi. Paljoa ei Jumala meiltä vaadi. Sydämessä pitäisi olla halu edes kerran viikossa, Jumalan asettamana päivänä, Jumalaa ja Hänen tahtoa Sanasta etsiä. Jumala on luvannut ottaa vastaan jokaista Häntä etsivän (Luuk. 11:5-13). Monet syyttävät Jumalaa vastaamattomuudesta rukouksiin ja ihmeiden sekä merkkien puuttumisesta, mutta kuinka moni onkaan ensin Jumalaa todella Sanasta yrittänyt etsiä niin kuin Sanassa opetetaan.

MITÄ ENSIASKELIEN JÄLKEEN

Edelliset Herran ilmoittamat ensiaskeleet ovat lähtökohtia, joihin kaikki perustuu. Jos sapatin ennalleenasettamisen ja parannuksen teon tarpeen opettaminen osana syntien anteeksisaamista ollaan uskollisia, Pyhä Henki Hänen tehtäviinsä kuuluen tekee sydämissä ja seurakunnissa muun työn.

Lisäksi on varmuuden vuoksi huomautettava, että tämän aikakauden alku ei tarkoita sitä, että Herra välittömästi kokoaa Israelin jäännöksen nykyiseen Israeliin. Kehotan Hengessä kuitenkin tarkoin pohtimaan pääsiäisen ajan aasilla ratsastamisen kuvausta. On menossa vaihe, kun Jumalan valmistamat apostolit ympäri maailman tuon aasin tamman ja aasin varsan vapauttavat ja valmistavat näin tietä Herralle. Herra kuitenkin pyysi muistuttamaan, että älkää uinuko sen tulkinnan alla, että koko ennalleenasettaminen tapahtuisi vasta Hänen palattuaan. Hän käy koko ajan jo edellämme, kuten kirjoitettu on. Tiedämme, että Raamatun vertauskuvien ja tapahtumien yksityiskohdilla on hämmästyttävän tarkkoja merkityksiä. Kannattaakin Herran paluun lähetystymiseen liittyen miettiä sitä, mitä suuntaviivoja voisi olla pääteltävissä jo siitä, että pääsiäiskuvaelmassa aasinvarsan pää menee Jerusalemin porteista ensin sisään (muidenkin Sanan paikkojen näkemystä tukien). Sydämelleni onkin vahvistunut monien rukouksien ja Herran ilmestyksien kautta se, että kuten juutalaistenkin osalta, Israelinkin jäännös siihen liittyvien pakanoiden kera aloittaa jo paluunsa Luvattuun maahan ennen Herran paluuta. Jossain vaiheessa kesken tuon prosessin, jonakin vuonna Lehtimajajuhlan aikaan, Herra palaa Öljymäelle kuten kirjoitettu on. Huomattavaa on, että saamani tiedon mukaan muinaisen pohjoisen kansan heimoista Manassen heimon jälkeläisiä on jo Intian suunnalta päässyt palaamaankin, joten sikäli tuo tulkinta Israelin jäännöksen osittaisesta palaamisesta Israeliin jo ennen Herran paluuta on alkanut  jo sekin tapahtumaan. 

"Minä tahdon tarkoin koota sinut, Jaakob (sisältää sekä muinaisen Israelin pohjoisen että etelän kansat), kaikkinesi, visusti kerätä Israelin jääneet, saattaa heidät yhteen, niinkuin lampaat tarhaan, niinkuin lauman laitumellansa on oleva ihmisten kohina! Tien aukaisija käy heidän edellänsä, he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähteävät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään ja Herra heitä johdattaa." 

Miika 2:12-13 (KR 33/38)

ERITYINEN VAROITUS VIELÄ SUOMEN SEURAKUNTIEN VANHIMMISTOILLE

Vaikka meillä suomalaisilla on syytä iloita Jumalan ihmeiden avulla saamastamme itsenäisestä maasta ja sen kauniista merkityksellisestä muodosta, ylpeyteen ja hengelliseen sokeuteen ei ole enää varaa. Verkkosivuilta löytyvässä syksyn kirjoituksessani kuvasin viime kesänä Herralta välitettäväksi saamaani viestiin liittyen, kuinka Suomen kansa, kansan johto ja kansankirkko ovat luisuneet edellisten vuosikymmenien aikana vakavaan luopumuksen tilaan. Vaikka päällepäin loistamme vielä maallisilla mittareilla mitatuissa asioissa ykkössijoilla kansainvälisissä otsikoissa, vastaa kansakuntamme tila Jumalan koettelun mittareilla todellisuudessa jo muinaisen Israelin pohjoisen valtion rangaistuksiin johtanutta tilaa. 

Vaikka ulkokuori saadaan pitkälti rahan vallan ohjattujen medioiden lööpeissä loistamaan, pinnan alla on paljon osittain näkyviä ja osittain hyvin taitavasti piiloteltuja Herran vihan nostattavia asioita. Näinhän se oli muinaisen Efraiminkin aikana. Kun luopumus etenee riittävän pitkälle, ei edes epäkohtia tuoda enää esiin vaan ne yritetään taitavasti piilottaa (mediapeli, sensuuri jne.). Syksyn kirjoitukseni jälkeen luopumuksen määrä näyttää vain edenneen rakkaassa kotimaassammekin. Erityisestihän Jumala seuraa vanhurskauden ja oikeuden toteutumista kansakunnassa. 

Olenkin saanut Herralta kehotuksen pukea nuo Efraimin luopumuksen mitat täyttävät asiat vielä yhdeksi hyvin tarkalle konkretian tasolle viedyksi kirjoitukseksi, jonka jälkeen ei pitäisi kenelläkään olla epäselvää, miksi rangaistukset voidaan pian nähdä tulleen, jos parannusta ei viimeisen kehotuksenkaan jälkeen tehdä.  Sen viestin joudun julistamaan yhtä raskain sydämin kuin Elia ja Aamos Efraimin aikana. Jumala on jo Jesajan kirjassa mainitun tavoin pukenut koston haarniskansa päällensä. Viimeiseen asti hän kuitenkin odottaa, mutta parannuksen teon aika Suomen osalta on käymässä todella vähiin.

Syksyn 2020 kirjoituksessani varoitin siitä, kuinka 1980-luvun Tukholman profetian mukaiset rangaistukset ovat jo nurkan takana.  Mielenkiintoista onkin se, että hiljattain näkemieni uutisten perusteella Herra on jo rangaistuksen ruoskaansa itärajallemme nostamassa seuraavalle syksylle itänaapurimme ennennäkemättömän mittavan sotaharjoituksen muodossa. Vaan, kuten Efraimin aikoina, vaikka Jumala nostaa profeettansa varoittamaan ja kehottamaan parannukseen, ei kuitenkaan kuule kansa, jolla on korvat, eikä näe kansa, jolla kuitenkin on silmät. Kuten Efraimin luopumuksen aikana, kansan hengellinen sokeus johtaa lopulta kansakuntaa kohtaaviin ravisteluihin. 

Suomen tilanteessa ainoa hyvä asia on se, että Herra on puhunut ja vahvistanut minullekin sen, että mitä Suomessa tapahtuukaan lähivuosina, on suureksi Jumalan tuntemisen ja Jumalan pelon sekä Jumalan kunnioittamisen herättämiseksi muillekin pakanakansoille. Näettekö yhteyden jälleen Efraimin aikaan. Ennen kuin ravistelut Efraimin päälle tulivat, kehotettiin viereisiä kansakuntia tarkkaamaan tapahtumia oppia ottaakseen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalamme hallintavallasta tässä maailmassa. 

Vaihtoehtoina käytännössä ovat Suomelle nyt se, että kansakunnan johto herää viimeisellä parannukseen annetulla ajalla ja kuin sotavuosina, julistaa kansalle parannuksen tarvetta, paluuta polvilleen ja avuksi Herraa huutamaan. Totta kai, kuten taistellessamme itsenäisyydestä, Jumala vastaisi rukouksiin ja huutoon runsaasti kansakuntaa jälleen siunaten. Muistaa täytyy, että Jumalan syynissä ei suinkaan ole kansakunnan tilan osalta vain kansakunnan johto vaan vanhursakuden osalta nimenomaan kaikkien seurakuntien johtajatkin.

Toinen vaihtoehto on tie ilman parannuksen tekoa ja Jumalan puoleen kääntymistä. Se on Aagorin kyynellaakson tie ravisteluineen, minkä  Jumala kansakunnan itkun keskellä kääntää monille pelastukseksi palauttaen samalla kansakunnan alkuperäiseen terveeseen Jumalan pelkoon. Teidänkin uskon aavistavan, kumpi on kansakuntien historiankin valossa todennäköisempi tie. 

Voi siis todella käydä niin, että Suomi-neito ei saa kansakunnan luopumuksen vain edetessä säilyttää kaunista muotoaan. En voi kuin lausua Vanhan Testamentin profeettojen tavoin, että EHKÄ Jumala vielä muuttaa tuomioitaan, jos parannuksen tekoon vielä viimeisillä hetkillä kansakunnan johdon osalta käännytään ja seurakunnat ilahduttavat Herra Hänen kutsuunsa vastaamalla.

Vaikka tuomiot tulisivat, asiassa on kuitenkin Jumalan toimintatavan vuoksi aina lohdullinenkin puolensa. Vaikka maamme ei voisi enää karkeloida kuin morsiusseurakunta, jonka nousun merkiksi maamme muoto meille annettiin, tulee kansakuntien seasta seulotut Jumalan kutsuun vastanneet käymään karkeloon kuin morsian. 

YHTEENVETO ja ROHKAISU

Olemme saapuneet erityiseen Herran ennalta määräämään ajanjaksoon armonaikakauden loppusuoralla. Ilosanomaan sisältyvä kutsu tarkoittaa kuitenkin samalla seulonnan aikakautta, jossa Herra käy oikeutta luopumukseen ajautuneen kansanosansa kanssa. Ottakaa vastaan tämä viestini Herralta ja koetelkaa se. Muistakaa, että Jumalalle kelpaa puolustukseksi oikeudessa vain Hänen Sanansa ilmoittama Totuus. Älkää menkö Kaikkivaltiaan eteen ihmisopein, joille ei löydy Raamatusta perustetta. Älkää menkö Kaikkivaltiaan eteen sortuen  Pietarin varoittamiin asioihin:

“Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: “Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.”Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhasta olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattoman ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. ”

2. Piet. 3:3-7 (KR 33/38)

“Ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut, niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen. Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, etteet rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.”

2. Piet. 3:15-18 (KR 33/38)

Heidät, jotka Herran edessä ovat valmiit nöyrtymään kulttuureissamme ja opetuksissamme vaikuttavat esi-isiemme harha-askeleet myöntämän ja kulkemaan näin takaisin Hänen sauvansa alitse, Hän palauttaa suojaavaan liittoonsa. Kapinoivat ja ihmisopit sekä ihmisten toiveet Hänen Sanaansa tärkeämmäksi asettavat hän tulee erottamaan tämän aikakauden päätteeksi joukostaan. (Hes. 20:33-41)

Olkaa siis rohkeita paimenia ja vastatkaa Herran kutsuun palata alkuperäiseen liittoon ja puhdistamaan oppinne apostolisen ajan kuuliaisuuteen Herran Sanalle.

Herra tulee olemaan muutoksessa väkevästi kanssanne Henkensä kautta ja ohjaa eteenpäin, jos vain ensiaskelien kautta osoitatte vastaanottavanne kutsun seurakunnissanne. 

“Autuas se, joka ei minua torju.“

Matt. 11:6 (KR92)

Siunauksin ja Herran Hengen lujuutta ja rohkeutta työhönne rukoillen,

Leora

Mielenkiintoiseksi lisämateriaaliksi Pääsiäisen ja Herran juhlien merkityksen osalta liitän linkin tuoreeseen TV7:n ohjelmasarjaan Kaksi Pääsiäistä. Ohjelmasarja käsittelee hienosti Pääsiäistä sekä Vanhan Testamentin että Uuden Testamentin näkökulmista. Muistutan kuitenkin, että vaikka esille sarjassa nousee Konstantinuksen jäljiltä Jeesuksen oletetulle ylösnousemus-päivälle siirretty pyhäpäivän vietto, ei se poista Herran ilmoituksen mukaista kehotusta viettää pyhäpäivää sille Herran asettamana ajankohtana. Toki ylösnousemuspäiväkin on tärkeä ja kuten sarjassa hienosti esille tuodaan, ylösnousemuksen osumisesta sunnuntaille oli jo Vanhassa Testamentissa nähtävissä Herran antama vinkki. Vanhassa Testamentissakin tuota päivää piti kuitenkin juhlistaa sapatin lisänä, eikä mistään Sanasta ole löydettävissä lupaa korvata liitonmerkiksi asetettu päivä kokonaan tuolla toisella päivällä.

https://www.tv7.fi/arkki/kaksi-paasiaista/osa-1-3-uhri_p80034/