2. Askel Sapatin ennalleen asettaminen
Sanomasta YHWH Kutsuu
Arvoisat kristilliset seurakunnat, mahdollistakaa nykyisten käytänteiden rinnalle viikoittainen kokoontumismahdollisuus alkuperäisen sapatin aikaan (perjantai-illasta lauantai-iltaan) ja käytäntein.
Voimassa olevia ihmisten luomien perinnäissääntöjen käytänteitä ei tarvitse ryhtyä heti lakkauttamaan. Älköön kukaan ryhtykö tuomitsemaan seurakuntalaisia, jotka vanhojen käytänteiden mukaan pyhäpäivää viettävät. Älköön kukaan ryhtykö tuomitsemaan myöskään heitä, jotka Herran kutsuun palata alkuperäiseen kuuliaisuuteen ovat jo vastanneet tai tulevat vastaamaan. Muistakaa, että Herran Pyhä Henki vastaa itse siitä, missä aikataulussa kullekin uskovalle Jumalan tahtoa sydämeen kirjoittaa Sanan tutkistelun ja rukouksen kautta. Keneltäkään emme voi vaatia yhtään enempää.
Herra kyllä itse todistaa Henkensä kautta, mikä tapa on Hänelle mieleen, jos vain tarjolle seurakuntaan Herran kutsun mukaisesti on edes tuotu alkuperäinen apostolisen ajan tapa. Edellä viittaan saamaani ilmestykseen Herralta siitä, että Häneltä pian tulevan Hengen sateen aikana ihmeitä (luovat ihmeet, sairaiden parantumiset, riivaustiloista vapautumiset jne.) tapahtuu runsain mitoin nimenomaan siellä, missä apostolisen ajan tavat ja kuuliaisuus liitonmerkille, sapatille, palautetaan. Huomatkaa ilmestyksen yhteys Sanaan. Monet Jeesuksen tekemistä ihmeteoista tapahtui juuri sapattina.
En keksi mitään muuta järkevää syytä kuin edelleen Konstantinuksen ajoista asti vaikuttanut antisemitismi siinä ilmiössä, että pelkkä sapatti -sanan mainitseminenkin tuntuu olevan “punainen vaate” joillekin seurakunnille. Jumalan ikuiseksi säädökseksi asetettu asia ei missään vaiheessa muuttunut koskemasta kaikkia Jumalan jaloon öljypuuhun oksastettuja.
Sapatti ei ole Herralle vähäpätöinen asia. Muistakaa, että Herra asetti sapatin merkiksi liitosta. Monesta kohden Sanasta on luettavissa asian merkitys Herralle kuuliaisuuden osoituksena ja toisaalta sapatin rikkominen syynä kirouksiin. Uusi testamentti ei missään vaiheessa tuota Herralle pyhää sääntöä muuttanut.
Jeesuksen käsky olla tuomitsematta erilaisia käytänteitä ei tarkoittanut, että mikä vain ihmisten päätös on Herran tahdoksi luettavissa tulevaisuudessa. Jeesuksen seuraajan piti pyrkiä noudattamaan Jeesuksen esimerkkiä Isän tahdon seuraamisesta, mistä sai kuitenkin uskossa heikomman hyväksi tarvittaessa yksittäisissä tilanteissa armon ja rakkauden nimissä luvan poiketa (ei kuitenkaan tässäkään tilanteessa kaikki ole sallittua).
Kerrataan vielä perusajatus siitä, mitä alkanut aikakausi Sanan mukaan tarkoittaa.
Olemme siirtyneet aikaan, jolloin Jumala armahtaa muinaisen erokirjan saaneen Israelin jäännöksen, tarkoittaen nyt nimenomaan muinoin luopumuksesta langetettua rangaistusta. Kuulostaa lopulta aika ymmärrettävältä, että Herra Israelin jälkeläisten kihlaamisen yhteydessä ensimmäisenä asiana kehottaa palauttamaan liitonmerkiksi antamansa asian ennalleen armahdettujen keskuuteen. Jälleen voimme todeta, kuinka Jumala pyhyydessään toteuttaa lakia itse, vaikka ihmisistä kukaan ei sitä kokonaan pysty täyttämään.
Uskonsisareni kuvasi asiaa hienosti ja käytännönläheisesti tarkastelemalla asiaa Herran itse antaman vertauskuvan avulla. Miehen ja naisen välinen avioliittohan on monella tapaa Raamatun Sanasta tunnistettavissa vertauskuvaksi Herran ja Hänen morsiusseurakuntansa suhteesta. On ymmärrettävää, että raamatullinen avioliitto on sen vuoksi Herralle myös varsin pyhä kokonaisuus. Herran paluun ja odotetun hääjuhlan lähestyessä on luonnollista, että morsianta kaunistetaan hääjuhlaa varten (vrt. kristillisten seurakuntien kehotus puhdistaa oppejaan ja palata alkuperäiseen kuuliaisuuteen alkaneella aikakaudella). Sapattia voi tästä näkökulmasta ajatella kuin säännöllisenä tapaamispäivänä Herran ja kihlattunsa välillä. Jos morsian saapuu tulevaa sulhasta tapaamaan aina eri päivänä kuin on sovittu, on ymmärrettävää, että lupaus liitosta pysyy pystyssä yksin Herran pitkämielisyyden ja armon vuoksi. Tämä näkökulma on hyvä huomioida mietittäessä seurakunnissa sitä, miten voisi Herran ja ihmisten välisiä kohtaamisia sekä Pyhän Hengen todistuksia elävästä Jumalasta lisätä.
Hengen ihmeiden todentamiseksi sapatteina seurakunnissa, pitäkää kuitenkin huolta siitä, että palvelutyötä sapattikokoontumisissa toimittavat uudestisyntyneet ja Herran Sanalle uskolliset Jumalan palvelijat. Turha syyttää Henkeä pakenemisesta paikalta ja ihmeiden sekä merkkien puuttumisesta seurakuntaelämästä, jos Jumalaa paikalle kutsutaan edustamaan henkilöitä, jotka julistavat Jumalan tahdossa synniksi määriteltyjä asioita ihmisille nykyaikana sallituiksi. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalamme, on sama eilen, tänään ja ikuisesti.
Jos seurakunnastanne löytyy Jumalan itse tähän aikaan valmistama villiaasin varsan jäsen, antakaa hänelle/heille puheenvuoro. Sitä varten Jumala heitä Suomessakin satoja, ellei tuhansia, ole maahan eri seurakuntiin jo kylvänyt valmiiksi tähän aikaan.
Sapatin vieton mahdollisuuksia on monia. Jumalamme YHWH ei vaadi, eikä haluakaan, liian tarkkoja kaavamaisia rutiineja. Hän haluaa Hänen Hengelleenkin jätettävän tilaa ja aikaa toimia. Ideoikaa uusia iloisia kokoontumisia, joissa toteutuu Jeesuksen antamat esimerkit sapatin tarkoituksesta: diakoninen perheyhteys, interaktiivinen Raamatun tutkiskelu, leivän murtaminen & viini muistoateriana, iloinen & Hengen läsnäoloa ruokkiva ylistäminen & kiittäminen, ihmisille mahdollisuus Jumalan kohtaamiseen Hengen todistuksien kautta (esim. rukouspalvelu).
YHWH myös haluaisi kristittyjen seurakuntien solmivan sisaruksellisia yhteyksiä juutalaisiin seurakuntiin. Sapatin ennalleen asettaminen on oiva tilaisuus luoda yhteyttä muinaisen Siionin sisaruksien välille. Siinä missä kristityt voivat kutsua seurakuntiin juutalaisia veljiään ja siskojaan kertomaan vuosituhansia säilytetyistä ja monia mielenkiintoisia Raamatun Sanaa avaavia yksityiskohtia sisältävistä käytänteistä, olisi yhteinen sapatinvietto mahdollisuus kristityille välittää vastavuoroisesti evankeliumin ilosanomaa juutalaisille (messiaaniset juutalaisethan ovat jo Jeesuksen vastaanottaneen sydämeensä).
Erittäin tärkeä osa sapatin ennalleen asettamista on myös palauttaa seurakuntiin seurakuntien jäsenille suunnattu opetus siitä, mikä on perheiden oma velvollisuus sapatin osalta. Sen lisäksi, että sapattina uskovien tulisi saada seurakunnasta Sanan opetusta, Herran kohtaamisia Pyhän Hengen toiminnan kautta ja rakastavaa sekä välittävää seurakunnallista perheyhteyttä, on sapatilla tärkeä oma merkityksensä myös perheiden hyvinvoinnille ja siunauksille. Sen lisäksi, että perheiden tulisi huolehtia vähintäänkin pyhäpäivinä Sanan tuntemisen tietämyksen siirtämisestä lapsilleen Taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa tuntemisen kasvattamiseksi, tulisi perheiden kokoontua tavalla tai toisella kiittämään ja ylistämään yhdessä Luojaa elämässä olevista hyvistä asioista iloisen yhdessäolon muodossa. Hyvänä esimerkkinä perheille olenkin välittänyt tavoitellusta sapatti-illan tunnelmasta Joshua Aaronin rauhallisen ja iloisen sapatin toivotukseen liittyvän musiikkivideon:
(Löytyy hakusanoin: Joshua Aaron Shalom)
Herran halu palauttaa ilo ja riemu Hänen palvelemiseensa ei koske siis pelkästään seurakuntia, vaan myös uskovien omia uskon tekoja ja perheyhteyksiä.
Siinä, missä kristillisillä seurakunnilla on ollut ilo viedä evankeliumia Jeesusta vielä tuntemattomille juutalaisille veljille ja siskoille, tulisi alkaneella aikakaudella kristillisten seurakuntien ja kristittyjen perheiden ottaa vastavuoroisesti oppia juutalaisilta Herran palvelemisesta ilolla, sekä Sanan mukaisesti Herran asettamaa sapattia ja Herran juhlia viettäen.
Herran kutsu palata alkuperäiseen liittoon Hänen kanssaan tarkoittaa Herran paluuta edeltävää erityistä uskonpuhdistuksen aikaa, jossa Herra asettamansa kutsun ja siihen liittyvän seulan kautta tulee lakaisemaan pois mm. keisari Konstantinuksen myötä uskonelämään ja uskonoppeihin tulleita harhaoppeja.
On kuitenkin hyvä tiedostaa se, että vaikka juutalaisillakin on moniin Herran Sanassa ikuisiksi säädöksiksi asettamiin asioihin syntynyt aikakausien myötä kuorrutteeksi omia perinnäissääntöjä, löytyy heidän tavoistansa viettää sapattia ja Herran juhlia edelleen perustana Sanan mukaiset ajat ja tavat. Toisin kuin kristityillä, juutalaisten perinnäissääntöinä syntyneissä tavoissa on useimmissa raamatullinen perusta, ja perinnäissäännötkin kauniilla tavalla vain syventävät Kirjoituksien ohjeita.
Koska Konstantinuksen ajoilta asti vaikuttanut Herran juhlien ja sapatin viettämisen leimaaminen vain juutalaisille kuuluviksi tavoiksi vaikuttaa aikanamme vahvasti edelleen monissa Konstantinuksen kirkolliskokouksesta ponnistaneissa kristillisissä seurakunnissa, toistan tähän loppuun kertaalleen sen, että apostolisen ajan tapojen palauttamisessa kristillisiin seurakuntiin ei ole kyse juutalaisuuteen kääntymisestä, vaan Herran ennalta määräämästä välttämättömästä paluusta alkuperäiseen kuuliaisuuteen Sanalle ennen Herran paluuta.
”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: “Puhu israelilaisille ja sano:
’Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme,
minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne,
että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo,
rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee,
hävitettäköön kansastansa. Kuusi päivää tehtäköön työtä,
mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä,
Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä,
rangaistakoon kuolemalla. Ja pitäkööt israelilaiset sapatin,
niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen
ikuisena liittona. Se on oleva ikuinen merkki minun ja
israelilaisten väillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan
ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä
hän lepäsi ja hengähti.’”
2. Moos. 31:12-17 (KR33/38)
Sapatti asetettiin ikuiseksi liitoksi Herran ja kaikkien israelilaisten välille. Uuden Liiton myötä Jeesus jälleen vain täydensi sapattia koskevaa ohjeistusta. Jeesus ei muuttanut Jumalalle pyhitetyn päivän ajankohtaa toiseksi. Tässä en nyt käy läpi aihetta tarkemmin, mutta mainittakoon kaikki mahdolliset lukijatahot huomioiden, että kuolemanrangaistuskaan ei poistunut Uuden Liiton myötä, vaikka henkeä ei välittömästi olekaan enää tarkoitettu kuolemanrangaistuksen lailla riistettäväksi. Sapatin jatkuva laiminlyönti johtaa sen sijaan väistämättä lopulta hengelliseen kuolemaan, millä taas on omat seurauksensa myös ruumiillisen kuoleman jälkeiseen aikaan. Kuolemanrangaistus onkin hyvä esimerkki siitä, minkälaisiin muutoksiin Sana esimerkiksi viittaa lain muuttumisesta Lihan laista Hengen laiksi. Kuolemanrangaistus ei siis sekään poistunut, vaikka lihallisen kuoleman sijaan ikuinen säädös muuttui koskemaan Uuden Liiton myötä hengellistä kuolemaa eli eroon ajautumista Jumalasta ja Jeesuksen kautta saatavilla olevasta pelastuksesta.
“ Give ear, O my people, to my law; Incline your ears to the words of my mouth.
I will open my mouth in a parable; I will utter dark sayings of old,
Which we have heard and known, And our fathers have told us.
We will not hide them from their children,
Telling to the generation to come the praises of the Lord,
And His strength and His wonderful works that He has done.
For He established a testimony in Jacob, And appointed a law in Israel,
Which He commanded our fathers, That they should make them known to their children;
That the generation to come might know them, The children who would be born,
That they may arise and declare them to their children,
That they may set their hope in God,
And not forget the works of God,
But keep His commandments”
(NKJV PS78:1-7)
Picture: The Church of Utsjoki, located in the far north of Finland.