Takaisin Sanomat-sivulle —>

Israelilaiset oksina Herran jalossa öljypuussa

Sanomasta YHWH Kutsuu

Ymmärräthän rakas lukija, keitä kaikkia ihmisiä otsikon israelilaisilla tarkoitetaan? Ymmärräthän sen tarkoittavan kaikkia Jeesuksen sydämeensä vastaanottaneita juutalaisia, Jeesuksen sydämeensä vastaanottaneita muinaisen pohjoisen Israelin valtion kansan jälkeläisiä ja Jeesuksen sydämeensä vastaanottaneita uskovia pakanakansoista. Oletko jo saanut ymmärryksen siitä, että edellinen muinaisen Israelin jakautumiseen perustuva kolmijako on käytännössä sama asia kuin kuvaus kahtiajaolla: messiaaniset juutalaiset ja kristityt. Ja jos rakas lukija olet jo sisäistänyt tämän otsikon alla läpikäytävän asian entuudestaan, ymmärrät kaikkien edellä mainittujen jaottelujen sisältyvän myös yhteen ja samaan määritelmään: öljypuuhun oksastetuiksi israelilaisiksi lukeutuvat Jeesuksen sydämeensä Vapahtajakseen (Messiaakseen) ottaneet ihmiset riippumatta ihmisen geeniperimästä ja seurakuntayhteydestä.

Alkaneeseen aikakauteen liittyvien asioiden osalta on kuitenkin välttämätöntä ymmärtää Raamatun Sanassa vaikuttava Jumalan tekemä alkuperäinen kansakuntien kahtiajako, jossa Jumala jakoi kansat Aabrahamille annetun lupauksen myötä Jaakobin jälkeläisistä koostuneeseen valittuun kansaan ja pakanakansoihin. Muistaa täytyy kuitenkin Jumalan jo tuolloin ikuiseksi säädökseksi antama lupaus siitä, että Hän ottaisi omakseen myös pakanakansoista valittuun kansaan liittyvät. Ehtona oli, että pakanakansan edustajat ottaisivat valitulle kansalle annetut säädökset myös vastaan ja alkaisivat elämään niiden mukaisesti.

”Ja jos muukalainen, joka asuu teidän luonanne tai

on ainiaaksi asettunut teidän keskuuteenne, tahtoo uhrata

suloisesti tuoksuvan uhrin Herralle, niin hän tehköön,

niinkuin tekin teette. Seurakunnassa olkoon laki

sama teillä kuin muukalaisellakin, joka asuu

teidän luonanne. Tämä olkoon teille ikuinen säädös

sukupolvesta sukupolveen. Se, mikä koskee teitä,

koskekoon myös muukalaista Herran edessä.

Sama laki ja sama oikeus olkoon sekä

teillä että muukalaisella,

joka asuu teidän luonanne.”

4. Moos. 15:14-16 (KR33/38)

”Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan,

palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä,

ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka

pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani,

ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä

rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja

teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani,

sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien

kansojen rukoushuoneeksi. Herra, Herra sanoo,

hän, joka kokoaa Israelin karkoitetut:

Minä kokoan vielä muitakin sen koottujen lisäksi.”

Jes. 56:6-8 (KR33/38)

Jo Mooseksenkin aikana lähtökohtana oli siis se, että mihinkään seurakuntaan kuuluminen tai geeniperimä yksinään ei ollut tae pelastuksesta. Vanhan liiton aikana vanhurskauden saavuttamisessa Jumalan silmissä korostui Jumalan antaman lain konkreettinen noudattaminen, vaikka uskon kautta vanhurskautumisesta oli jo esimerkkinä esimerkiksi Aabraham. On tärkeää huomioida se, että toisin kuin voi jossain kuulla saarnattavan, Jeesuksen ristinkuoleman kautta laki ei suinkaan poistunut olemassa olemasta. Jeesushan itsekin kyseistä asiaa painotti puheessaan, kuinka laista ei katoaisi pieninkään kirjain, eikä ainoakaan piirto, kunnes taivas ja maa katoavat ja kaikki on tapahtunut (Matt. 5:17-20).

Jeesuksen opetuksista voi todeta, että Hänen kauttaan tullut Uusi Liitto sen sijaan uudisti jo olemassa olleita liittoja muokkaamalla ja täydentämällä lakia sekä Jumalan antamia muita säädöksiä ja ohjeita. Hyvä esimerkki on Jumalan ikuiseksi säädökseksi asettama ympärileikkaus. Tuokaan vanhassa liitossa asetettu säädös ei Uuden Liiton myötä poistunut. Jumala ei puhu itseään pussiin, eikä Jumalan tarvitse käyttää pyyhekumia. Sen sijaan, kuten Vanhan Testamentin profeetatkin jo julistivat, tulisi aika, jolloin esinahan ympärileikkauksen sijaan tapahtuisi sydämen ympärileikkaus. Käytännössähän sydämen ympärileikkaus tarkoittaa Jeesuksen vastaanottamista elämänsä Herraksi, ryhtymistä etsimään Jeesuksen kehotuksen mukaisesti Hänen Isänsä tahtoa Sanasta, kuunnella mitä Pyhä Henki sydämelle alkaa puhumaan ja kasvattaa itseään kuuliaisuuteen Jumalan tahdolle.

Jumalan ikuisiksi säädöksiksi asettamat asiat tulisikin Kirjoituksista käydä tarkkaan läpi. Mitä kaikkia säädöksiä Jeesus todella muutti ja miten? Mitä säädöksiä sen sijaan ei muutettu, eli mitä Kaikkivaltiaan ohjeita meidän pitäisi edelleen huomioida Jeesusta seuratessa hänestä esimerkkiä ottaen?

Kaikki kuitenkin lähtee rakkaudesta. Rakastatko jo Herraa Sanan mukaisesti siten, että haluat tutkia Hänen Sanaansa ja ohjeitaan? Näkyykö uskosi ja rakkautesi Häneen ohjeiden mukaisina tekoina? Oletko löytänyt Sanaan tutustumalla sen terveen Jumalan pelon, johon Jumala liittoonsa kuuluvien käskyjen antamisen yhteydessä itse viittasi kehottaen ne jälkipolvillekin opettamaan? Olethan jo saanut kokea todeksi sen, miksi Herran pelko Sananlaskuissa yhdistetään viisauden alkuun ja elämän lähteeksi kuoleman paulain välttämiseksi (San. 9:10, 14:27).

”Kokoa kansa, niin minä julistan heille sanani,

että he oppisivat pelkäämään minua,

niin kauan kuin elävät maan päällä,

ja opettaisivat lapsensakin siihen.”

5. Moos. 4:10 (KR33/38)

Todennäköisesti merkittävin muutos Uudessa Liitossa oli se, että Uuden Liiton myötä pelastavan vanhurskauden saavuttamiseksi, saimme Jeesuksen täydellisyyden sekä ristintyön kautta mahdollistetun armon täyttämään omaa vajavaisuuttamme. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että voisimme jatkossa elää täysin ilman yritystä tutustua Jumalan Sanassaan ilmoittamaan tahtoon ja olla noudattamatta mm. ikuisiksi säädöksiksi määrättyjä säädöksiä elämässämme. Uuden Liiton myötä todella saimme mahdollisuuden pelastua yksin uskosta Jeesukseen, kunhan olisimme valmiit lähteä Hänen esimerkkiään seuraamaan, sekä antaisimme sydämemme ympärileikattavaksi Pyhän Hengen osoittamaan tahtiin Jumalan tahdon mukaiseksi.

Seuratessaan israelilaisten sukupolvien vaiheita Egyptistä vapautuksen jälkeen, Jumala totesi ihmiset varsin kykenemättömiksi siirtämään liittoon kuuluvat ohjeet sukupolvelta toiselle ja elämään niiden mukaisesti. Uudessa Liitossa Herra halusikin itse ottaa kokonaisvastuun yksilön sydämen ympärileikkaukseen kuuluvasta opetustyöstä Pyhän Henkensä kautta. Jokainen uudestisyntynyt uskova tietää, mitä tämä tarkoittaa. Jos vain uskovan ja Jumalan välille liitonmerkiksi asetetun pyhäpäivän verran edes omistaa aikaa kerran viikossa Jumalalle Hänen tahtoaan Sanastaan etsien, on varmasti saanut jossain vaiheessa kokea todeksi edellä mainitun Herran opetuksen. Hämmästyttävällä tavalla Henki ryhtyy itse Raamatun tekstejä ihmiselle opettamaan ja askel askeleelta kuuliaisuuteen kasvattamaan. Luonnollisesti tämä ei tarkoita sitä, etteikö määrätyn tehtävän Herra ole edelleen jättänyt ihmisten suusta julistetulle opetukselle.

Keitä siis Sanassa tarkoitetaan israelilaisilla, joille Herra Uuden Liiton myötä antaa mahdollisuuden päästä oksastetuksi Jumalan jaloon öljypuuhun?

Israelilaisilla tarkoitetaan kaikkia ihmisiä maailmasta, jotka ovat saaneet uskon Jumalan ainoaan poikaan Jeesukseen Kristukseen (hebreaksi Yeshua Hamashiach), ottaneet Hänet vastaan elämäänsä Vapahtajana ja ryhtyneet seuraamaan Häntä.

Koska vuosisatojen saatossa on julistettu vaikka mitä kummallisia oppeja siitä, että vain jonkun seurakunnan jäsenet pelastuisivat, tai että juutalaisten pitäisi kääntyä kristityiksi asettaen Rooman muinaisen valtakunnan aikana luodut tavat Kirjoituksissa asetettuja juhlia tärkeämmäksi, on ehkä hyvä kerrata tässä yhteydessä vielä myös Paavalin opetus Jumalan jalosta öljypuusta.

Kuten Paavali Roomalaiskirjeessään kirjoittaa, muinaisen Juudan keskuudessa vaikuttanut epäusko ja Juudan kansalle pian tuon jälkeen koittanut karkotus tarkoitti pakanakansoille armon aikakauden alkamista. Heti samassa yhteydessä Paavali kuitenkin heti vakavasti varoitti ympäröiviä pakanakansoja ryhtymästä ylpeilemään saadussa armossaan valitun kansan kompastumisen kustannuksella.

Paavali vertasi Aabrahamin jälkeläisistä polveutuvia Jumalan valittuun kansaan kuuluvia jaloksi öljypuuksi, jonka hoidosta yksin Jumala päättää. Paavali muistutti pakanakansojen edustajia jo tuolloin siitä, että puun juuri ei koskaan tule muuttumaan. Puu olisi sama, vaikka Jumala sieltä epäuskoon ajautuneita valitun kansan jäseniä joutuisi leikkaamaan pois ja oksastaisi armon aikakaudella sinne myös pakanakansoihin kuuluvia villimetsäöljypuun oksia mukaan.

”Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina,

ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.

Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä,

joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu

oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden

kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin

älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet,

niin et sinä kuitenkaan kannata juurta,

vaan juuri kannattaa sinua. Sinä kaiketi sanonet:

’Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin.’

Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois,

mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä,

vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole

säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä

sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta:

Jumalan ankaruutta langenneita kohtaa, mutta

hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen

hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.

Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa,

tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen

oksastamaan ne jälleen. Sillä jos sinä olet

leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja

vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun,

kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat

tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa!”

Room. 11:16-24 (KR33/38)

Vaan mitä voimmekaan historiankirjoista todeta tapahtuneen varoituksista huolimatta!

Historian kirjoista voimme lukea 300-luvulla vaikuttaneen keisari Konstantinuksen juutalaisvihasta ja sen vaikutuksesta ensimmäisten kirkolliskokousten päätöksentekoon. Juutalaisvihan ohella Keisari Konstantinuksen päätöksentekoon vaikutti myös kauan Rooman valtakunnassa jo tuolloin vaikuttaneet epäjumalien palvontamenot. Oman maailmankatsomuksensa vuoksi keisari Konstantinus ei siis halunnut ottaa Raamatun Kirjoituksien asioita käytäntöön sellaisenaan kuin oli Sanassa kirjoitettu. Ujuttaakseen kristinuskon helpommin osaksi Rooman valtakunnassa vaikuttaneita uskontoja, hän perusti ensimmäisen kirkolliskokouksen kautta hänelle ja aikalaisilleen paremmin kansakunnalle sisään ajettavan version Raamatun sanomasta.

Ensimmäisen kirkolliskokouksen sisältöön vaikutti siis pääosin ihminen, joka ei ollut Raamatun Kirjoituksien tuntija ja joka osoitti aitoa vihaa Jumalan valitun kansan edustajia kohtaan. Konstantinus ei ollut esimerkiksi tietoinen siitä, että Jumala oli asettanut Sanassaan säätämänsä Herran juhla-ajat valituillensa ikuisiksi säädöksiksi muistuttamaan kaikkia tulevia sukupolvia hänen maailmanlaajuisen pelastussuunnitelmansa ennalta-asetetuista vaiheista (joiden kautta mm. Herran paluun todennäköinen vuodenaika on pääteltävissä, vaikka tarkkaa ajankohtaa ei sen sijaan voi kukaan tulla koskaan tietämään). Raamatun kirjoituksien tuntemisen sijaan Konstantinus siis täysin hänen käytettävissä olevan maallisen arvovallan perusteella teki päätöksiä mm. Herran juhlien leimaamisesta vain juutalaisia koskeviksi juhliksi ja niiden osittaisella korvaamisella Rooman valtakunnassa vaikuttaneilla epäjumalien palvontarituaaleihin osittain ujutetuilla käytänteillä. Onneksi pääsiäinen sai pitää olemassaolonsa, vaikka nykyisiin käytänteisiin onkin edelleen sekoittunut paljon elementtejä hedelmällisyyden jumalan palvontaan liittyvistä käytänteistä.

Asetettaessa objektiivinen analysointi tärkeämmälle sijalle kuin sukupolvelta toiselle siirretyt kulttuurin osaksi nivotut perinnäisopit voidaan todeta, että jotain alkuperäiseen sanomaan nähden muuttui Konstantinuksen myötä. Raamattua ei kovin laajalti myöskään tarvitse lukea, kun voi saada käsityksen Jumalan näkökulmasta asiaan.

On inhimillisesti ymmärrettävää, että nämä Konstantinuksen ihmisopit kyseisinä itsevaltiaitten vuosisatoina levisivät siinä muodossaan, koska tavallisella kansalla ei ollut mahdollisuutta omistaa omaa Raamattua ja koetella millään tavoin saarnatuolista kuultua. Jumala kuitenkin valvoi kokonaisuutta ja lähetti yksittäisiä uskonpuhdistajia palauttamaan yhä kauemmas Raamatun Sanasta muuttuvia käytänteitä. Ei ihme, että esimerkiksi Martti Luther sai tehtäväkseen julistaa parannuksen tekoa anekaupasta. Loukkasihan kyseinen ihmisestä syntynyt oppi vakavasti Hänen Poikansa ristintyön kunniaa.

Muistaa kaiken keskellä täytyy kuitenkin se vähemmän missään ilmi tuotu asia, että Jumala oli jo ennalta kertonut sallivansa tällaisten eksyttävien harhaoppien tulemisen osana muinaisen pohjoisen Israelin kansan uskottomuudesta seuranneita karkotusrangaistuksia. Hesekielin 20. luvussa on kuvattu upeasti menneitä Israelin kansan luopumuksen ajanjaksoja. Kehotan vanhimmistoja osana julistettavan Herran kutsun koettelua käymään Hengessä rukoillen läpi koko tuon Hesekielin 20. luvun ja sen yhteyden siihen, miksi tähän Herran kutsuun voi vastata tuntematta häpeää vuosisatoja vaikuttaneista harhaopeista. Silmien avautuessa harha-askelien määrälle ja vuosisatojen olemassaololle voi lohduttautua sillä, että mitään ei tässä maailmassa ole sattunut Herran sitä sallimatta ja ennalta jo ilmoittamatta. Osana rangaistusta toistuvista muinaisen Israelin kansan harha-askelista Jumalahan ilmoitti jo muinaisten profeettojen kautta osana liiton purkamistaan ottavansa tuolta valitun kansan osalta pois liitonmerkiksi asetetun sapatin, palvelemiseen liittyvän ilon juhla-aikoineen sekä sallivansa kansan keskuuteen levitä uusia harhaanjohtavia käskyjä ja vääriä oikeutuksia.

”Minä teen lopun kaikesta hänen ilonpidostansa:

hänen juhlistansa, uusistakuistansa ja

sapateistansa ja kaikista hänen pyhäpäivistänsä.”

Hoos. 2:11 (KR33/38)

”Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille

erämaassa, että minä hajotan heidät pakanain sekaan

ja sirotan heidät muihin maihin,

koska he eivät pitäneet minun käskyjäni,

vaan ylenkatsoivat minun käskyni,

rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä

pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään.

Niinpä minäkin annoin heille käskyjä,

jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia,

joista he eivät voineet elää.”

Hesekiel 20:23-25 (KR33/38)

”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra:

totisesti minä olen hallitseva teitä väkevällä

kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla

vihalla. Ja minä vien teidät pois kansojen seasta ja

kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut,

väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja

vuodatetulla vihalla. Ja minä tuon teidät kansojen

erämaahan, ja siellä minä käyn oikeutta teidän

kanssanne kasvoista kasvoihin. Niinkuin minä kävin

oikeutta isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa,

niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne,

sanoo Herra, Herra. Minä panen teidät kulkemaan

sauvan alitse ja saatan teidät liiton siteeseen. Ja

minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan

ja luopuvat minusta; muukalaisuutensa maasta minä

vien heidät pois, mutta Israelin maahan he eivät tule;

ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.”

Hesekiel 20:33-38 (KR33/38)

”Ja sentähden Jumala lähettää rajun eksytyksen,

ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet

totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden.

Mutta teidän vuoksenne meillä on täysi syy aina

kiittää Jumalaa te Herralle rakkaat veljemme.

Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä pelastumaan,

kun Henki pyhittää teidät ja te uskotte totuuteen.”

2. Tess. 2:11-13 (KR92)

Nyt olemme kuitenkin siinä ilosanomaksi lukeutuvassa ajassa, jolloin Jumala sanansaattajiensa kautta julistaa tuon ennalta määrätyn rangaistuksen ajan tulleen päätökseen. Herra julistaa muinaiselle Israelille (pohjoinen Efraimin valtio, jonka kansan jälkipolvista suuri osa kristityistäkin ponnistaa) armahduksensa tuon rangaistuksen osalta. Hän on valmis uudistamaan liittonsa harha-askelia ottaneiden kristillisten seurakuntien keskellä, joista jokainen tavalla tai toisella kantaa päällään muinaiselle Efraimille määrättyä rangaistusta. Herra on valmis palauttamaan juhla-ajat ja Hänen palvelemiseensa liittyvän ilon kaikkiin seurakuntiin. Herra kysyy nyt, kuka on valmis nöyrtymään ja myöntämään harha-askeleita otetuksi? Kuka on valmista ottamaan vastaan kutsun palata alkuperäiseen liittoon Hänen kanssaan (kuten kirjoitettu jo ennalta on aikojen lopulla tapahtuvan)?

Erityistä huomiota täytyy kristillisten seurakuntien tämän alkavan aikakauden osalta kiinnittää kuitenkin siihen, että Jumala antoi ikuisiksi säädettyjen asioiden muuttua vain kristillisten seurakuntien perustana olevan karkotetun kansan osan keskuudessa, jonka kanssa Jumala oli purkanut (avio)liiton erokirjalla (pakanakansojen keskuuteen jo juutalaisia aiemmin karkotetut muinaisen Israelin pohjoiset heimot). Ei siis ihme, että Jumalan ja Hänen omiensa väliseksi ikuiseksi liitonmerkiksi asetettu sapattikin juuri heidän keskuudessaan Konstantinuksen ja myöhempien päättäjien myötä muuttui sekä päivän että käytäntöjen osalta (kuten Herra ilmoitti tapahtuvaksi tämän hengellistä haureutta harjoittaneen kansan osalta edellä lainatussa Hios. 2:11). Vastaavasti on loogista, että liitonmerkkinä toimiva sapatti on muinaisen eteläisen kansan edustajien, juutalaisten, keskuudessa säilynyt kaikki nämä vuosituhannet lähes muuttumattomana Jeesuksenkin noudattamia käytänteitä vaalien.

Tärkeää on muistaa kaikessa myös se, että Jumala ei oikeudenmukaisuudessaan laita ihmisiä vastuuseen siitä, jos heillä ei ole edes ollut mahdollisuutta saada oikeaa opetusta ja tietoa. Menneiden vuosisatojenkin aikana, jolloin Herra oli kääntänyt kasvonsa erokirjan myötä osalle Jaakobista polveutuvaa kansaa ja Herra salli Totuuden julistamisen ottavan harha-askelia ennalta määrätyksi ajaksi, armo oli silti koko ajan kyseisinä vuosisatoinakin olemassa kaikkien kansakuntien ihmisten yllä. Uuden Liiton lupauksen mukaisesti Jeesuksen sydämeensä vastaanottaneet ja Häntä Sanasta etsineet ovat Pyhän Hengen sinetistä ja pelastuksesta osalliseksi voineet aina päästä. Asia on helppo ymmärtää muistettaessa, että yksilölle uskon kautta saatavilla oleva armo ei ole sidonnainen mihinkään yksittäiseen maalliseen seurakuntayhteyteen. Seurakuntayhteydellä on sen sijaan tärkeä roolinsa uskon löytämiseen, vahvistamiseen ja uskon kilvoittelussa menestyäkseen maaliin ja luvattuun voittopalkintoon saakka.

Ottaen huomioon Jumalan Sanassa ilmoittamat asiat Herran juhlien merkityksestä Herran omille, voi ymmärtää paremmin muitakin Jumalan määräajaksi kristillisiin seurakuntiin sallimia harha-askelia. Ei ole sattumaa, että kaiken armon perustana oleva ja Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen aikana globaalin pelastussuunnitelman osalta jo toteutunut Herran juhla, pääsiäinen, sai jäädä kristittyjenkin keskuuteen olemassa olemaan. Sen sijaan on ymmärrettävää, että kansan osalta, jolle erokirja oli liiton purkamisen merkiksi annettu, Herra antoi Jeesuksen syntymästä ja vielä edessä olevasta paluusta muistuttavan Lehtimajanjuhlan muuttua Raamatusta löytymättömäksi pakanalliseksi tavaksi ja ajankohdaksi juhlistaa Jeesuksen syntymää. Kirjoituksiin perehtyneet ymmärtävät, että tämä merkitsi myös ajautumista eroon juhlasta, jolla on oma tärkeä merkityksensä Jumalan globaaliin pelastussuunnitelmaan kuuluvasta Herran paluun odottamisesta ja siihen liittyvän toivon jokavuotisesta juhlistamisesta.

Koska monille kristityille kompastuskivet Herran kutsuun vastaamiseksi tulevat olemaan samat kuin muinaisen Juudan aikana (ylpeys, häpeään joutumisen tai aseman menettämisen pelko), muistuttaa Herra rohkaisuna ja lohdutuksena kaikkia Hänen vallastaan ja sallimuksestaan asiassa. Tämä Herran kutsu ei ole kristillisille seurakunnille uhka vaan mahdollisuus. Edellä lainatun Hesekielin kirjan jakeen mukaisesti, Herra yksin sääti peitteiden asettamisesta ihmisten ja kansakuntien silmille sekä juutalaisten (Jeesuksen 1. tuleminen) että nykyisten kristillisten seurakuntien keskuudessa (Konstantinuksen hapatukset & ja niiden purkaminen ennen Herran 2. tulemusta). Herra muistuttaa, että kenenkään ei siksi pidä häpeää tuntea näistä vuosisatoja lähinnä kansallisten kulttuurien ruokkimista harhaopeista. Näin oli säädetty tapahtuvaksi tarkoin Kaikkivaltiaan määrittämäksi määräajaksi.

Häpeän sijaan olisi iloittava siitä, että Herra on nyt ilmoittanut merkittävän aikakauden alkaneen. Herra on valmis ottamaan pois peitteen hajallaan vaikuttavien kristillisten seurakuntien keskuudesta ja kutsumaan kaikki takaisin alkuperäiseen liittoon, alkuperäiseen kuuliaisuuteen sekä siihen liittyviin siunauksiin. Häpeää joutuvat tuntemaan lopulta tällä aikakaudella vain he, jotka pitävät ihmisten luomia perinnäissääntöjä niin paljon tärkeämpinä, etteivät Jumalan sanansaattajan tuomaa Herran sanomaa edes ryhdy Hengessä koettelemaan (vrt. edellä lainattu Tessalonikalaiskirjeen kuvaus vääryyden rakastamisesta Jumalan Sanaa enemmän).

”Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin lapset,

herkeä: Isienne päivistä asti te olette poikenneet

minun käskyistäni ettekä noudata niitä. Kääntykää minun

tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne,

sanoo Herra Sebaot. Mutta te sanotte:

’Missä asiassa meidän on käännyttävä’”

Malakia 3:6-7 (KR33/38)

Takaisin Sanomat-sivulle —>