Takaisin Sanomat-sivulle —>

5. Askel Parannuksen teko superarmon julistamisesta

Sanomasta YHWH Kutsuu

Jos seurakunnassanne julistetaan Jumalan lain poistumista Uuden Liiton myötä tai superarmoa, jossa Jumala antaa mitä vain anteeksi ilman minkäänlaista ihmisen aitoa halua edes yrittää Jumalan tahtoon Sanan kautta tutustua sekä olla sille kuuliainen, on aika ravistautua irti kyseisten hapatuksien opetuksesta.

Armo ja pelastus todella ovat tarjolla kaikille, mutta Jeesuksen kärsimyksen ja ristin työn kautta ihmisille mahdollistettua armoa ei tule pilkata. On karmivaa kuunnella ja katsoa, miten hyvin usein voi kuulla saarnoista leikatun puolet pois Jeesuksen omista ohjeista armosta osalliseksi pääsemiseksi, johdattaen samalla monia väärään pelastusvarmuuteen.

Jeesushan itse sanoi noustuaan kuolleista ja ilmestyessään opetuslapsilleen:

”Hän sanoi heille: ’Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä

kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja

kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään

saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.’”

Luukas 24:46-47 (KR92)

Edellinen on aivan eri asia, kuin saarnat: kaikki tähänastiset synnit annetaan anteeksi, jatkakaa samaan malliin kuin tähänkin asti.

Synneistä vain Pyhän Hengen pilkka on mainittu synniksi, jota ei voi enää Jeesuksen ristinkuoleman mahdollistamalla armollakaan anteeksi saada. Lukuisat muut jakeet Raamatusta todistavat, kuinka muut synnit voi anteeksi saada, mutta ehdoksi on asetettu halu parannuksen tekoon. Superarmoa saarnaamalla halvennetaankin järkyttävällä tavalla Jeesuksen ristintyötä.

Lähtökohta pitäisi olla Jumalan voiman ilmestymiseksi seurakunnissa se, että saarnatuolista julistetaan saatavilla olevasta armosta siten kuin Jeesus on itse ohjeistanut.

Vanhimmistojen pitäisi pystyä antamaan ihmisille oikea toivo, opettamalla suuntaviivat Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Vanhimmistojen tulisi pystyä kertomaan, mikä Jumalan silmissä on Hänen sanansa mukaisesti syntiä ja mikä ei. Vanhimmistojen pitäisi pystyä opettamaan seurakuntalaisia siihen, miten tärkeä osa Raamatun Sanan tutkiminen on uskovan elämää edes silloin kerran viikossa ikuiseksi säädökseksi asetettuna pyhäpäivänä. Vanhimmistojen pitäisi pystyä opettamaan se, että jos vain kuuliaisuutta pienenkin asian osalta Jumalalle osoittaa ja Häntä Sanasta etsii, Hän tulee jossain vaiheessa antamaan varmasti Pyhän Henkensä tueksi uskon matkalle. Vanhimmistojen pitäisi pystyä opettamaan, miten Jumala ei vaadi muutoksissa kertalaakista onnistumaan, eikä Hänen tahtoaan kertalaakista oppimaan, vaan on kysymys askel askeleelta etenevästä kasvuprosessista kuuliaisuuteen Herralle. Vanhimmistojen pitäisi pystyä opettamaan seurakuntalaisille se, että mikäli vain Jumalaa yrittää oppia Sanaan perehtymällä tuntemaan, Pyhä Henki ryhtyy sydämen ympärileikkausta kullekin omaa tahtiaan suorittamaan matkaa ihmein ja merkein rikastuttaen.

Ei Sana kutsu turhaan matkaa pelastavaan uskoon kilvoitteluksi, sekä anna esimerkkiä tyhmistä ja viisaista neitsyistä. Osana perjantaisia tai lauantaisia sapattikokoontumisia, tulisi ryhtyä opettamaan seurakuntalaisille, mitä Jeesuksen seuraaminen todella tarkoittaa (sis. Jeesuksen kuuliaisuus Isän tahdolle + Jeesuksen ohje seurata Hänen esimerkkiään).

Parannuksen teon tarpeen saarnaamattomuus ja Jumalan Sanassaan ilmaiseman muuttumattoman luonteensa sekä tahtonsa tuntemattomuus on johtanut huolestuttavaan ja surulliseen omavanhurskauden lisääntymiseen ihmisten keskuudessa. Koska Sanan tutkimisen tärkeyttä ei opeteta, ei Jumalan luonnetta ja tahtoa opita tuntemaan, eikä Pyhä Henki pääse puhumaan ihmisille Sanan kautta. Monet ajautuvat elämään jatkuvassa synnissä ja yrittävät jopa rahalahjoin ostaa vanhurskautta Jumalan silmissä. Käytännössä rahalla yritetään hyviä tekoja ostamalla ostaa hyvä omatunto hyvittämään syntejä, joista ei edes yritetä tehdä parannusta, vaikka ne synneiksi sisimmissä saatettaisiin tietääkin.

Vanhimmistoilla pitäisi olla rohkeutta opettaa, että vaikka rahan mahdollistamat hyvät teot olisivat kuinka runsaat toisaalle tahansa tai vaikka kirkkoihin luovuttaisi miljoonia, mutta kylvää valhetta, vihaa, petosta ja vääryyttä samalla toiseen suuntaan, jää todennäköisesti lopulta Herran palatessa ulkopuoliseksi Karitsan hääaterialle pääsevien joukosta. Eikä kyse ole aina vain henkilöstä itsestään, vaan pahimmassa tapauksessa ihminen tietämättään jälkipolvillensa vielä synneistä seuranneen syntivelkataakan kirouksineen jättää kannettavaksi.

Varsinkin näinä menneinä Jumalan sallimina hyvinvoinnin vuosikymmeninä olisi ollut tarvetta antaa opetusta siitä, mitä Jeesus tarkoitti vertauksellaan rikkaista ja kamelin menemisestä neulansilmästä. Kuinka paljon onkaan sieluja jäänyt pelastuksesta osattomaksi, koska kukaan ei ole uskaltanut saarnata parannuksen teon tarpeesta ja rahan merkityksettömyydestä sydämen ympärileikkauksessa. Armo on tarjolla kaikille, mutta kuinka moni on armon saadakseen lopulta valmis antamaan sydämensä Herralle muokattavaksi sopivaan nöyryyteen Jumalan tahtotilan etsimiseksi ja ryhtyäkseen aidosti yritykseen elää Jumalan Sanalle kuuliaisesti. Vaikka usko yksin pelastaa, usko ilman (Jumalan tahdon mukaisia) tekoja on kuollut ja väärään pelastusvarmuuteen ihmisiä jättävä. Apostolit antoivatkin eräälle rikkaalle miehelle muinoin edes mahdollisuuden parannuksen tekemiseen Totuutta rohkeasti saarnaamalla:

”Mutta Pietari hänelle: ’Kadotukseen joudut rahoinesi,

kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa!

Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et

ole vilpitön Jumalan edessä. Käänny siis tästä

pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties hän

antaa ajatuksesi anteeksi. Minä näen, että

sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys

pitää sinua kahleissaan.’”

Apost. 8:20-23 (KR92)

Ravistakaa siis seurakuntanne irti kapinasta Jeesuksen omia ohjeita vastaan. Saarnatkaa parannuksen tekoa syntien anteeksisaamiseksi. Petollisen väärän pelastusvarmuuden sijaan, antakaa ihmisille mahdollisuus parannuksen tekoon siitä Jeesuksen esimerkin mukaisesti opettamalla.

Ravistakaa seurakuntanne myös irti kapinasta sanaa laki vastaan. Kysymyshän on vain Jumalan rakkaudellisista ohjeista (alkukielen sana viittaa enemmän ohjeisiin kuin lakiin), jotka osoittavat vanhurskaan elämän päämäärän. Luojalle kiitos, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, jotta yksikään uskova ei hukkuisi, vaikka hän olisi vasta alussa pyrkimyksessään seurata Jeesuksen esimerkkiä Jumalan tahdon toteuttamisessa. Kaikkien pitäisi kuitenkin saada Jeesuksen käskyn mukainen mahdollisuus oppia tuntemaan Hänen Isänsä tahto ja mahdollisuus tehdä parannusta, jotta ristintyön armo tulisi kaikkien syntien sovittajaksi.

Paljoa ei Jumala meiltä pyydä Hänen ja ihmisen välisen liiton ylläpitämiseksi. Sydämessä pitäisi olla halu edes kerran viikossa, Jumalan asettamana päivänä, Jumalaa ja Hänen tahtotilaansa Sanasta etsiä. Jumala on luvannut ottaa vastaan jokaista Häntä etsivän (Luuk. 11:5-13). Monet syyttävät Jumalaa vastaamattomuudesta rukouksiin ja ihmeiden sekä merkkien puuttumisesta, mutta kuinka moni onkaan ensin Jumalaa todella Sanasta yrittänyt etsiä niin kuin Sanassa opetetaan.

Takaisin Sanomat-sivulle —>