Hyvät suomalaiset, suomalaisten keskuudessa asuvat ja Suomen kansakunnan johto, seuraavissa luvuissa läpikäytävien asioiden pohjalta voi nyt jokainen itse miettiä, nauttiiko Suomen itsenäisyyssotien aikaan merkittävässä roolissa ollut kansankirkko enää luottamusta Jumalan silmissä. Vai onko Suomen maan hengellisestä tukipilarista tulossa hyvää vauhtia antikristillisen liberaalin demokratian myötä Raamatun Sanan kuvaama porttokirkko, joka vain Jumalan vihaa Suomen kansakunnan päälle nostattaa ja Suomen itsenäisyyden uhkatekijäksi muodostuu.

Suomen kansankirkon johtajat olivat merkittävässä roolissa Suomen taistellessa viimeksi itsenäisyydestään ja vastaavasti on nytkin. Valitettavasti toisin kuin edellisten itsenäisyystaisteluiden aikaan, osa Suomen kansankirkon vanhimmistosta edustaa tällä hetkellä enemmän itsenäisyyden menettämisen uhan syytä kuin johtoa, joka ohjaa kansalaisia ja maallista hallintoa itsenäisyyttä ja kansakunnan siunauksia ylläpitäviin päätöksiin. 

Kaikkivaltias on ryhtynyt taistelemaan vielä hetken omiensa rinnalla alttareidensa pyhyyden puolesta ennen Pyhän Sanansa mukaisten tuomioidensa täytäntöönpanoa kansakunnan hengellisen luopumustilan väistämättömänä ja kirjoitettuna seurauksena. Näinhän tapahtui muinaisen Efraiminkin aikaan, joka Suomellekin on varoittavaksi esimerkiksi annettu. Koska Jumala on rakkaus, ei hän ravistelujaan ja tuomioitaan varoittamatta edelleenkään tuo. Hän rakastaa kaikkia suomalaisia ja heidän keskuudessaan asuvia niin paljon, ettei salli alttareillaan julistettavan sanomaa, joka kadotukseen Hänelle rakkaita sieluja ohjaa. Edellisen lauseen sisältö kaikessa monimuotoisuudessaan ei pitäisi jäädä lukijoille epäselväksi tässä luvussa läpikäytävien asioiden jälkeen.

Sydämeni pakahtuu miettiessä inhimillisesti tilanteen vaikeusastetta. Kansankirkkomme monimutkainen demokratian oikuille altis johtamisrakenne on ongelmallinen parannuksen teon näkökulmasta, mitä hiukan jo globaalin sanoman yhteydessä nykyisiin kirkollisiin instituutioihin liittyen pohdinkin. Kuinka ottaa askelia takaisin lähemmäksi Jumalaa, jos vanhimmisto on jo jakautunut ja osa on valinnut jo suunnaksi kävellä vain edelleen kauemmaksi Jumalan Sanasta. Mitä merkitystä voi olla enää Herran lähettämän sanansaattajan kehotuksella joukolle, joka on jo riitautunut keskenään ja Jeesuksen sanoin ajautumassa väistämättömään kaatumiseen. 

“Mutta hän (Jeesus) tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: 

‘Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, 

joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, 

joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.’” 

Matt. 12:25 (KR33/38)

On viimeinen mahdollisuus koota rivit Suomen kansankirkon ylimmässä hengellisessä johdossa ja kaikkien niiden Suomen seurakuntien maallisissa päättävissä elimissä, joissa on tahtotila vielä jatkaa toimintaa Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalamme nimissä. 

Kuten seuraavissa luvuissa käydään läpi, turha on rakentaa ykseyttä, joka polkee Jumalan tahdon jalkoihinsa. Edellinenhän tarkoittaisi vain Jumalan tuomioiden ja itsenäisyyden menettämisen syyn vaihtumista. Älkää siis luoko mitään valmiiksi tuhoon tuomittua rakkauden ja ykseyden nimissä, joka Jumalan mukaan ei ole rakkautta eikä Hänen siunaamaansa ykseyttä. Kukaan Pyhää Sanaa tunteva elävässä uskossa oleva ei voi olla niin sokea paimen, että yrittäisi rakentaa ihmissanoin kestävää ykseyttä pohjalle, joka ei perustu Jumalan Pyhälle tahdolle. Minne katosi muuttumattoman Jumalamme luonteen tunteminen viimeisinä vuosikymmeninä? Luuleeko joku todella, että Pyhä Kaikkivaltias Jumalamme sallii Hänen tahtonsa vastaisen ykseydeksi väitetyn asian kestävän Hänen pyhillä alttareillaan?

TAKAISIN SISÄLLYSLUETTELOON —>