Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>

Ylisukupolviset sidokset

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

“Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

Älä tee itsellesi jumalankuvaa

äläkä mitään kuvaa,

älä niistä, jotka ovat alhaalla maan

päällä, äläkä niistä,

jotka ovat vesissä maan alla.

Älä kumarra niitä äläkä

palvele niitä. Sillä

minä, Herra, sinun Jumalasi,

olen kiivas Jumala,

joka kostan isien pahat teot

lapsille kolmanteen ja neljänteen

polveen, niille jotka minua vihaavat;

mutta teen laupeuden tuhansille,

jotka minua rakastavat ja

pitävät minun käskyni.”

2. Moos. 20:3-6 (KR33/38)

Verilinjojen kautta jälkipolville siirtyvät pyhän Sanan mukaiset sukukiroukset pitäisi kuulostaa tutulta rippikoulun käyneille kymmenen käskyn opetuksiin liittyen. Kuvaahan pyhä Sana epäjumalien palvontakieltoon liittyen hyvin selkeästi, miten Jumala Häntä kohtaan osoitettuun uskottomuuteen vastaa kostamalla asian jälkipolville kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Pyhän Sanan mukaan nämä seuraukset näkyvät jälkipolvien elämässä erilaisina ilmiöinä, joidenkin asioiden osalta kirouksiksikin kutsuttuina. Yhtä lailla tuttua pitäisi rippikoulun käyneille olla se, miten katumus ja parannuksen teko ovat avainasioita kirouksien purkamiseksi yksilöiden ja kokonaisten sukujenkin yltä. Niin ikään itsenäiseen elämään lähtiessä tarvittavaa tietoa on sekin, miten Pyhän Hengen armolahjojen kautta voi Herralta kysyä kirouksien syistä (esim. sielunhoitokeskusteluissa saadut rakkaudelliset tiedon sanat sen suhteen, mitä esi-isien syntejä voi pyytää anteeksi niihin liittyviä kirouksia purkaen).

Edellisessä luvussa lainattiin Roomalaiskirjeen jakeita, jotka liittyivät Jumalan armosta ja pelastuksesta eroon vieviin synteihin (ilman aitoa sydämen halua tehdä parannusta kyseisistä asioista). Jakeet kuvasivat, kuinka homoseksuaalisuuteenkin liittyy se Kaikkivaltiaan ilmoittama tosiasia, että Jumala jättää ihmiset pyhän Sanan vastaisia mielihalujaan harjoittamaan puuttumatta asiaan, jos kyseiset ihmiset selvästi Jumalansa ovat vaihtaneet erilaisten mielihalujen, käytännössä usein myös epäjumalien, palvontaan. Kysymys ei ole pelkästään ihmisten valintojen seurauksina sukuihin syntyvistä, Jumalasta erottavista, pyhän Sanan vastaisista seksuaalisuuden harjoittamisen suuntauksista. Sukulinjoihin voi syntyä verenperintönä ylisukupolvisia sidoksia myös esimerkiksi poikkeuksellisen katkeraan, pahansuopaan ja vihamieliseen käytökseen. Useasti ilmiöt myös voimistuvat sukupolvesta toiseen siirryttäessä. Mainittakoon, että edellinen ilmiö ei automaattisesti poissulje tieteen (mm. kasvatustiede, psykologia) havaintoja ylisukupolvisista ilmiöistä ongelmineen ja niihin liittyvine omine tieteen hoitokeinoineen.

 Jumalan suosiotakin nauttivassa kansakunnassa palvotaan aina myös epäjumalia, sekä harjoitetaan Jumalan synniksi määrittämiä asioita. Onhan Jumala itse säätänyt ihmisille vapaan tahdon valita, tai olla valitsematta, Hänen tie Hänen Poikansa esimerkin opastamana. Jälleen kerran on syytä korostaa, että huolimatta Suomen itsenäisyyden mahdollistaneen Jumalan synniksi määrittelemistä asioista, kaikki ihmiset ovat pyhän Sanan mukaan koko armon aikakauden ajan tasa-arvoisia, saman ihmisarvon ja ihmisoikeudet omaten.

Kansakunnalle vakavaksi ongelmaksi epäjumalien palvonnan moninaiset seuraukset muodostuvat kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun esimerkiksi homoseksuaalisuutta ryhdytään korottamaan Kaikkivaltiaan nimelle omistetussa kansakunnassa yli Kaikkivaltiaan asettamien rajojen. Ehdoton raja menee muinaisen Efraimin kohtalon osoittamana siinä, että Jumalan alttarit ja Jumalan nimi häväistään Jumalan tahdon vastaisia asioita Hänen alttareillensa Hänen nimissään tuoden.

Jos opetus olisi ollut viime vuosina Suomenkin kansakunnassa kotona, kouluissa ja seurakunnissa Jumalan ohjeiden mukaisella tasolla, huomattavasti useammat näkisivät pyhässä Sanassa kuvatun yhteyden kansakunnan tilassa ja pyhään Sanaan kirjoitettujen syyseuraussuhteiden välillä. Sitä mukaa, kun askelia on otettu kauemmaksi kansakunnan itsenäisyyden antaneen Jumalan pyhän tahdon kunnioittamisesta ja opettamisesta, on lisääntynyt kansalaisten henkinen pahoinvointi ja yleinen levottomuus räjähdysmäisesti kasvavan rikollisuudenkin eri muodossa. Jeesuksen kautta tullut Uusi Liittohan ei tätä Isän asettamaa hengellisten lainalaisuuksien olemassaoloa kumonnut, vaan Jeesuksen kautta tuli sitä vastoin uudenlainen mahdollisuus näistäkin sukupolvien yli siirtyvistä, lopulta kansakuntien olemassaoloon vaikuttavista ilmiöistä erilaisine sidoksineen, vapautua Pyhän Hengen voiman avulla.

Asia ei ole vähäpätöinen kristillisen maan hyvinvoinnin ja kansantaloudenkaan kannalta. Kuinka paljon yhteiskunnan oikeusjärjestelmää ja kansantalouttakin rasittaa mm. väkivaltateoista, erilaisista vainoista, häikäilemättömistä epärehellisyyksistä ja muista mielivaltaisista teoista aiheutuneet henkiset ja fyysiset sairastumiset sairaspoissaoloineen.

Tämän Käänny takaisin Suomi! -sanoman osassa ”Kun oikeus myrkyksi muutetaan” käydään yhtenä asiana läpi terveen omantunnon kehittymistä pyhän Sanan näkökulmasta. Nostettakoon tässä yhteydessä kuitenkin esille jo se, että ihmisellä on lopulta vain rajallinen kyky hillitä toimintaansa, sekä valita oikein inhimillisessä voimassaan ja tahtotilassaan. Kasvatuksella pystytään vaikuttamaan moniin asioihin, mutta ei korvaamaan uskonsiemenenkin myötä jo vaikuttavan terveen jumalanpelon vaikutusta haastavimmissa elämän tositilanteissa. Kun esimerkiksi poikkeuksellisissa katkeruuden ja vihan kierteissä elävät moukaroivat kohteitaan toiminnallaan (jopa vuosia), joskus ainoa toivo uhreilla on pyhän Hengen vaikutuksesta tapahtuva Kaikkivaltiaan yliluonnollinen puuttuminen tilanteeseen.

Luopumuksessa elävän kansakunnan merkkeihin valitettavasti kuuluu Suomessakin jo vallitseva painajaismainen demokratian tilanne, jossa maallisen hallinnon prosessit muuttuvat kyvyttömäksi siirtämään oppia vanhurskaudesta sukupolvelta toiselle, sekä ajamaan totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvia tuomioita. Ei pyhässä Sanassa turhaan kuvata, kuinka pahuus saa silloin vain entistä enemmän jalansijaa yhteiskunnassa, lopulta johtaen Kaikkivaltiaan puuttumiseen asiaan väkevän kätensä ojennuksen kautta.

Heille, jotka nyt tässä vaiheessa kenties heti miettivät vankilaan päätyneitä syyllistävällä mielellä, niin pienenä lisähaasteena heille kehotan miettimään tilannetta Jeesuksen opetuksien mukaisesti askelta syvemmältä. Vankilaan nimittäin päätyvät ovat usein nimittäin juuri heitä, joiden sielun, sydämen ja mielen on joku, tai jotkut tahot, saaneet murtumispisteeseen viritettyä, sekä lopulta murtumaan. Usein taustalta paljastuu mm. vuosia jatkunut henkisen sietokyvyn murtanut henkinen tai fyysinen väkivalta muodossa tai toisessa, ihmisen muunlainen kaltoinkohtelu, vakavat oikeudenloukkaukset tai lapsuus- ja nuoruusvuosien turvattomuus. Ennen kuin yhtäkään vankilassa istuvaa lähtee ajatuksissaan myötätunnon sijasta halveksimaan tai tuomitsemaan, kannattaakin mennä häntä tapaamaan ja kysymään hänen tarinansa. Sen jälkeen kannattaa kysyä itseltään, olisiko murtumatta tai oikeuden lopulta omaan käteen ottamatta välttämättä (ilman Pyhän Hengen voimaa) selvinnyt vastaavasta itsekään yhtään sen paremmin.

Vaikka esimerkiksi jokainen toisen ihmisen hengen riisto on tuomittava teko ja maallinen rangaistus siitä on kärsittävä, Jumalan silmissä monet murhien ja muiden vastaavien vakavien rikoksien tekijöistä ovat Jumalalle otollisempia sydämen asenteeltaan kuin monet  seurakunnissa vain huulillaan ilman oikeaa sydämen asennetta jumalanpalvelemiseen osallistuvat (joskus jopa Jumalaa vihastuttavalla tavalla ylpistyneet ja vakavia piilosyntejä harjoittavat ihmiset, joiden rukouksiakaan ei Jumala enää kuule vaikka kuinka koreana adventti- ja joulukirkoissa he istuisivat). Jumalan silmissä rikoksien tekijöiden tuomitseminen ei olekaan yhtä yksioikoista kuin maallisissa oikeuslaitoksissa.

Vaikka maallisessa oikeusjärjestelmässä esimerkiksi globaalisti lisääntyneiden koulusurmien tekijöiden niskaan kaadetaan koko paketti mittavan median ruoskinnan siivittämänä, niin Jumala katsoo todellisuudessa monia näistä julmien väkivaltarikoksien tekijöistä armollisemmin kuin niitä vihan voimien välikäsiä, jotka kaltereiden takana lopulta istuvan ihmisen mielenmurtumisen ovat kenties vuosia jatkuneella “rääkkäyksellä” aiheuttaneet. Maallisessa oikeusjärjestelmässä nuo mielenmurtajat harvoin joutuvatkaan minkäänlaiseen vastuuseen tekojensa vaikutuksista. Jeesuksen kautta lähellemme tulleessa Taivaan Kuningaskunnassa tilanne on toinen. Jumalan rakkauden kohteena on nimenomaan kaltereiden takana istuva hajoamispisteeseen ajettu särkynyt sielu. Sen sijaan katalia ja julmia tekoja ilman terveen omantunnon katumusta maailmaan kylvävät ovat joko jo tippuneet Jumalan pelastumisen mahdollisuuden yhteydestä, tai pahimmassa tapauksessa ovat jo Jumalan tuomitsevan sekä kostavan käden alla. Jumala näkee sen totuuden, että monessa tapauksessa hirmuteot olisivat jääneet tekemättä ilman joitakin viimeisiä ihmisten tai instituutioiden lopullisesti toivon paremmasta vieviä tekoja ja sanoja.

Totuus on, että kaikista sitkeimmäksikin kasvatetulta ihmiseltä löytyy raja, jonka ylittämiseksi sielunvihollinen juuri omatunnottomia ja empatiakyvyttömiä välikäsiään mielellään käyttää maksimaalisen tuhon kylvämiseksi kansakuntiin. Samalla kun vääryyden ja vihan tekoja kylväneen murtunutta uhria teljetään kaltereiden taakse mielen murtumisen jälkeen, jatkavat rangaistuksitta jääneet mielenmurtajat todennäköisesti jo samaan aikaan toisaalla vihan välikäsien työtään uusia ihmisiä epätoivoisiin ja harkitsemattomiin tekoihin eritavoin ilmenevällä julmuudellaan ajaen. Jumala kyllä näkee ja tuntee maallista oikeussalia paremmin kaikki nekin yksityiskohdat, jotka eivät koskaan tule maallisissa oikeusistunnoissa syystä tai toisesta ilmi. Tämän kaiken edellä kuvatun ymmärtäminen sisältyy yhtenä ulottuvuutena siihen, mihin Hebrealaiskirjeessäkin viitataan:

“Muistakaa vankeja,

niinkuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina;

muistakaa pahoinpideltyjä,

sillä onhan teillä itsellännekin ruumis.”

Hebr. 13:3 (KR33/38)

Käytännössä Jeesuksen seuraamaan lähteminen tarkoittaa myös opettelua ryhtyä tarkastelemaan asioita maailmassa vaikuttavien hengellisten lainalaisuuksien näkökulmasta. Jos näistä Pyhän Hengen ja sen vastavoiman (Valheen hengeksi, Vihan hengeksi jne. kutsuttu persoonallinen paha joukkoineen), saa riittävän opetuksen uskontaipaleen varhaisvuosina, ymmärtää miksi Jumalakin katsoo sellissä itkevää ja katuvaa kenties monen hengen riistänyttä henkilöä armollisemmin kuin niitä saastaisen omantunnon omaavia mielenmurtajia, jotka kyseiseen tekoon ihmisen ovat ajaneet usein riuduttamalla ihmistä ensiksi vuosia henkiseen hajoamispisteeseen.

Jokainen otsikoihin nouseva hirmuteko onkin merkki kansakunnan epäonnistumisesta hillitä sielunvihollisen toimintaa kansakunnassa. Luopuneessa kansakunnassa ratkaisuja haetaan vain maallisista prosesseista, joissa aina ihminen heikoimpana lenkkinä on vaikuttamassa rajallisine kykyineen. Joskus todellinen ratkaisu voi lähteä ainoastaan pyhän Sanan mukaisesta opetuksesta, jossa ihmisten eloa turvaa rakkaudellinen ja armolahjoja hyödyntävä seurakuntayhteys. Mikään maallinen prosessi ei pysty tarjoamaan kaikista tiukimpiin tilanteisiin elämässä käyttöön pyhässä Sanassa kuvattua varustusta pystyssä pysymiseksi maailmassa vaikuttavia tuhon voimia vastaan. Ei Efesolaiskirjeessä turhaan viitata jokaisen ihmisen tarvitsemaan hengellisen taisteluvarustukseen, Jeesuksesta alkaneella armon aikakaudella, sielunvihollisen tehdessä kaikkensa mahdollisimman monta sielua viedäkseen epätoivoon ja turmioon:

“Pukekaa yllenne Jumalan koko

sota-asu, voidaksenne kestää

Perkeleen kavalat juonet.

Sillä meillä ei ole taistelu verta

ja lihaa vastaan,

vaan hallituksia vastaan,

valtoja vastaan,

tässä pimeydessä hallitsevia

maailmanvaltiaita vastaan,

pahuuden henkiolentoja

vastaan taivaan avaruuksissa.

Sentähden ottakaa päällenne

Jumalan koko sota-asu,

Voidaksenne pahana päivänä

tehdä vastarintaa ja

kaikki suoritettuanne

pysyä pystyssä.

Seisokaa siis kupeet

totuuteen vyötettynä,

ja olkoon pukunanne

vanhurskauden haarniska,

ja kenkinä jaloissanne

alttius rauhan evankeliumille,

Kaikessa ottakaa uskon kilpi,

jolla voitte sammuttaa kaikki

pahan palavat nuolet,

ja ottakaa vastaan pelastuksen

kypärä ja Hengen miekka,

joka on Jumalan sana.

Ja tehkää tämä kaikella

rukouksella ja anomisella,

rukoillen joka aika Hengessä

ja sitä varten valvoen kaikessa

kestäväisyydessä ja anomisessa

kaikkien pyhien puolesta.”

Ef. 6:11-18 (KR33/38)

Edellä kuvattua kykyä pohtia erilaisia rikoksia hengellisen maailman lainalaisuuksien valosta, voisi kutsua eräänlaiseksi vankila -testiksi, joka testaa ihmisen uskonmatkalla opittuja asioita peruskoulun päästötodistusta vastaavalla tasolla. Jos tuo ymmärrys tässä maailmassa vaikuttavien voimien toimintamalleista ja ihmisistä niiden välikäsinä on auennut, on ihmisen helpompi kasvattaa itseäänkin Jumalan mielen mukaiseen käytökseen sekä koettelemaan asioita oman ja läheistensä elämänsä suojaamiseksi. Ja vaikka kaikkia hyökkäyksiä ei pystyisi estämään tai kiertämään, on Jumalasta eroon ajautuneiden ja paatuneen omantunnon omaavien ihmisten vihaa, katkeruutta, manipulatiivisuutta ja juonittelua helpompi Pyhän Hengen rohkaisussa ja läsnäolossa kestää. Pyhästä Hengestä osalliseksi päässyt tietää voivansa katsoa kenties vuosiakin jatkuvia vääryyden tekoja vihan sijasta säälillä Jumalan rakkaudesta käsin, silti pyhän Sanan ohjeen mukaisesti rajoja vääryydelle samalla asettaen ja oikeutta puolustaen.

Pyhä Henki antaa uskon kilven, joka on kuin teflon-pinta, josta ei yksikään pahan palava nuoli pääse osumaan pinnan alle mieltä, sielua ja ruumista särkemään. Muistaa täytyy myös se, että mitään ei tapahdu, jota Jumala ei salli tapahtuvan. Pitkää ikääkään ihmisille ei automaattisesti ole Jumala Sanassaan luvannut, vaan sen sijaan on käsketty opettamaan jälkipolville usko, jonka turvin ei kuolemaakaan tarvitse pelätä. Taivaan Kuningaskunnan toimintamalleja syvemmin tuntevat tietävätkin, että joskus Jumala ottaa rakkaudessaan pois omiaankin jo varhain. Jos joudut kysymään, miksi Jumala ei estä kaiken pahan tapahtumista edes uskoville, on vielä muutama tärkeä asia uskon perusasioista oppimatta ja kannattaa alkanutta aikakautta varten lähteä syväsukellukseen pyhään Sanaan jonkun Jeesuksen ja Pyhän Hengen toiminnan tunnustavan seurakunnan kautta.

Tässä välissä on syytä korostaa, että kyllä uskovatkin vihastuvat, jäävät kiinni katkeruudesta ja tekevät edelleenkin useasti syntiä muodossa ja toisessa. Erona kuitenkin Jumalasta eroon vievään vihaan, katkeruuteen ja vääryyden tekoihin on se, että uudestisyntynyt uskova ymmärtää lopettaa tekemisen nopeammin, katuu sitä, yrittää tehdä sovintoa, haluaa hyvittää teon ja osaa pyytää myös anteeksi, sekä antaa anteeksi. Terveen jumalanpelon hioma terve omatunto ei jätä rauhaan tapahtuneelta, ennen kuin on ainakin yrittänyt tehdä sovintoa. Jos toinen osapuoli ei sovinnon tekemiseen tartu, ei sitä Jumala sovintoa yrittäneen haitaksi katso. Terve omatunto pitää huolen siitä, että ihminen näkee ilman oikeusprosessejakin omat kömmähdyksensä tilanteissa ja on valmis ne oma-aloitteisesti tunnustamaan sekä anteeksi pyytämään. Uudestisyntyneelle uskovalle terveen omatunnon vaaliminen pelastavassa uskossa pysymiseksi on tärkeämpää kuin maineen tai maallisten asioiden menettäminen inhimillisten kömmähdyksien vuoksi. Uudestisyntynyt uskova ei tunne Jumalan rakkauden ympäröimänä pelkoa tunnustaa erheitään. Uudestisyntynyt uskova on henkilökohtaisesti saanut kokea Jumalan armon ja usein myös Jumalan pyyteetöntä rakkautta heijastavan seurakuntayhteyden.

Edellinen on tärkeämpi asia kuin moni ymmärtääkään. Ei Jumala sisällyttänyt suotta katumiselle ja sovinnon tekemiselle ihan omaa ikuiseksi säätämäänsä joka vuotista aikaansakin ja korostanut, ettei Jumala taivaanportilla anna anteeksi ihmiselle hänen syntejään, ellei ihminen ole kyennyt anteeksi antamaan elämänsä aikana toisille ihmisille heidän syntejään (Matt. 6:14). Osana Sanassaan asettamia vuotuisia juhla-aikoja Jumala on halunnut, että edes kerran vuodessa ihmiset pysähtyisivät todella tarkasti miettimään omatunnolla olevien asioiden tilaa ja sitä, pitäisikö itse pyytää joltakin anteeksi jotakin. Edellisellä maininnalla vuotuisista juhla-ajoista viitataan Herran ikuisiksi säädöksiksi uskoville asettamiin erityisiin joka vuosi toistuviin juhla-aikoihin, joilla on kullakin oma tärkeä merkityksensä Kaikkivaltiaan pelastussuunnitelmaan liittyen. Meillä on ilo saada elää aikakaudella, jossa Raamatun muinaisten profetioiden mukaisesti kristitytkin ovat palaamassa näitä 3. Mooseksen kirjan juhla-aikoja viettämään yhdessä juutalaisten veljiensä kanssa. Kuten sanomassa YHWH Kutsuu Kaikkivaltiaan pyynnöstä käytiin läpi, on niin ikään vain muinaisten profetioiden toteutumista kristittyjen osalta se, että 300 -luvulla vaikuttanut keisari omalla maallisella vallallaan sapatin ja monet näistä vuotuisista juhlista kristityiltä oman maallisen valtansa myötä poisti (syyt sekä Rooman valtakunnassa vaikuttanut antisemitismi, että uuden uskonnon yhteiskuntaan jalkauttamisen helpottaminen jättäen voimaan myös pakanallisia epäjumalanpalvonnan käytänteitä). Edellinen johti siihen, että katoliseen ja ortodoksiseen perinteeseen vain mm. pääsiäinen ja helluntai noista ikuiseksi tarkoitetuista vuotuisista juhlista siirrettiin. Aikamme sukupolvella onkin ilon lisäksi suuri kunnia saada elää ajassa, jossa Herran suunnitelmien mukaisesti myös kristityt askel askeleelta löytävät Jeesuksen esimerkin seuraamisen kautta apostolisen ajan todelliset juurensa ml. nämä ikuiseksi säädökseksi Hänen seuraajilleen asetetut vuotuiset ja yksilöitä monin tavoin siunaavat juhla-ajat.

Kokemuksesta voin sanoa, että yhtenä uskonkilvoittelun olennaisena osana, Herra laittaa ihmisen anteeksiantamaan toisille ihmisille useimmiten juuri ne kaikista syvimpiä haavoja omaan elämään tehneet asiat. Tuo onkin monille yksi vaikeimmin ylitettävä uskonkilvoittelun kohta, mutta toisaalta sen askeleen jälkeen usein uskonmatkaan tulee loikka, jota ihminen ei ikinä olisi usein pystynyt todeksi kuvittelemaan tapahtuvaksi. Vain puhtaan omatunnon kautta ja antamalla anteeksi toisille ihmisille, voi saada sen yliluonnollisen vapauden kokonaisuudessaan, josta pyhä Sana puhuu. Onneksi tuotakaan uskonkilvoittelun haastavaa kohtaa ei kuitenkaan tarvitse tehdä pelkästään ihmisen oman yrittämisen voimin.

Anteeksiantaminen on prosessi, joka niin ikään usein vaatii uskossa kokeneempaa rinnalla kulkijaa ja opetusta siitä, miten rukoustaistelua sydämen tuskan ylittämiseksi voi yksin, ja seurakuntayhteydessä, käydä voiton saamiseksi (voitto ikuisen elämän estävältä anteeksiantoon ja sovitteluun kykenemättömältä vihalta ja katkeruudelta). Harva onneksi kuitenkaan joutuu yhtä kovaan kilvoitteluun kuin Yliluonnollista -sarjassa kuvattu äiti, joka Herran kehotuksesta otti hänen tyttärensä murhanneen pojan kuin omaksi pojakseen ja todella pystyi tekemään sen lopulta aidolla rakkaudella (Markowitz & Roth 2020, Yliluonnollista. Vieraana Linda Markowitz).

Hyvät suomalaiset ja keskuudessanne asuvat, vallitseeko Suomen kansakunnassa saatanallinen syyttämisen kulttuuri, jopa muuttaen valheet totuudeksi perustuslain vastaisesti? Vai kykenettekö osoittamaan vielä itsenäisyytenne antaneen Jumalan kehotuksen mukaisesti rakkautta ja anteeksiantoa toisillenne samalla, kun oikeuden toteutumista vaalitte?

Hyvät suomalaiset ja keskuudessanne asuvat, Jumalan eteen on turha mennä valittamaan taivaanportilla elämässä koettuja vääryyksiä. Ikuisen elämän lunastamiseksi kaikkien tuskien vuodattaminen Jumalalle täytyy tehdä jo tämän elämän aikana opettelemalla antamaan anteeksi, ja jättämään koetut vääryydet Kaikkivaltiaan Pojan ristin juureen. Edellä viitattu ohjelma äidistä, joka Herran Pyhän Hengen rakkauden voimassa pystyi ottamaan hänen tyttärensä murhanneen pojan kuin omaksi pojakseen, kiteyttää yhteen monta tässä luvussa sivuttua asiaa. Vaikka kuuluisit kirkkoon ja olisit kastettu, ilman henkilökohtaista suhdetta Jumalaan, joka vaikuttaa sinussa mm. rakkaudellisena anteeksiantamisen kykynä, et ole pääsemässä jo ikuisuuteen siirtyneitä rakkaitasi näkemään.

Jokaisen ikuiseen elämään Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan ohjeiden mukaan mielivän Suomen kansalaisen tulisikin osana henkilökohtaisen uskon tilansa tarkastelua miettiä, mikä on oman omatunnon puhtauden laita, ja pitäisikö sitä puhdistaa asioita tunnustamalla, sekä anteeksipyytämällä niin kanssaihmisiltä kuin Jumalaltakin. He, jotka Jumalan aidon etsimisen prosessin käynnistävät, löytävät lopulta perille ja pyhän Sanan mukaisesti saavat vaatteensa valkaista ennen lähestyvää Herran paluuta.

Kilvoitelkaa tienne perille asti!

POSKENKÄÄNTELYLLÄ EI VIITATTU VÄÄRYYKSIEN JATKUVAAN HILJAISEEN HYVÄKSYMISEEN

Luopumuksessa elävässä kansakunnassa esiintyy usein myös harhaoppeja, jotka edistävät vääryyden valtaan nousua ja kansakunnan luopumusta. Yksi tällaisista opetuksista on yleinen oppi uskovan velvollisuudesta käännellä vain poskeaan vääryyttä kohdatessaan. Kyseinen opetus velvollisuudesta kääntää poskeaan vääryydelle on johtanut monissa tilanteissa siihen, että jumalanpelossa elävä taho ei uskalla tuoda vääryyksiä julki, tai lähteä puolustautumaan ajatellen ainoan oikean vaihtoehdon olevan odottaa asian huomioimista Jumalan toimesta Taivaan Kuningaskunnan portilla. Tuo hiljainen vääryyden hyväksyminen ei todellakaan ole Jumalan mielenmukainen tapa, koska käytännössä se johtaisi yhä kiihtyvään kansakunnan rappeutumiseen.

Jumala ei koskaan puolla vääryyden peittelyä, eikä vääryyksien jäämistä piiloon yhteiskunnassa! Oikeuden toteutumisen vaalimisella kansakunnassa on tärkeä merkitys. Poskenkääntelyllä ei pyhässä Sanassa tarkoitettu päämäärää olla taistelematta totuuden ja oikeuden toteutumiseksi kaikkinaiset vääryydet vain hiljaisesti aina hyväksyen. Sellainen harhakäsitys on tuottanut paljon turhia kyyneleitä ja luo yhteiskuntaan vain pahuudelle otollisen maaperän, mikä ei ole Jumalan mielen mukaista.

Kyse ei ole vain vääryyden kohteeksi joutuneista ihmisistä!

Totuuden ilmi tuleminen on vääryyden tekijöille nimittäin usein myös ainoa tie vielä kerran saada mahdollisuus katua, tehdä parannus ja pelastaa sielunsa. Eikä asia koske vain yksilöitä. Kuten sanomassa on jo tullut ilmi, totuuden ja oikeuden ajamisella on tärkeä merkitys yhteiskunnan itsenäisyyttä ja rauhaa vaalittaessa Jumalan edellyttämällä tavalla.

Poskenkääntelyllä Herra halusi opettaa asennetta, jolla seisotaan Efesolaiskirjeen hengelliseen sota-asuun pukeutuneena vääryyttä vastaanottamassa ja sitä vastaan taistelemassa. Jos joku hyökkää sielunvihollisen välikätenä uskovaa vastaan keinolla tai toisella, tietää uskossa jo pidemmälle edennyt pystyvänsä seisomaan tilanteessa rauhassa kuin järkähtämätön sotilas poskeaan vain käännellen. Poskenkääntelyllä kehotetaan kykyyn olla vastaamatta pahaan pahalla, kuitenkin pitäen kunniassaan totuuden ja oikeuden ajaminen tilanteissa vääryydelle sijaa antamatta. Poskenkääntelyllä toisin sanoen viitataan siihen soturimaiseen pelottomaan asenteeseen, jolla tietää seisovansa hyökkäyksissä tukevasti nuoren Daavidin lailla mahdottomalta tuntuvissa tilanteissakin itse Herra Sebaot rinnallaan.

Pyhän Hengen uudestisynnyttävän ihmeen todeksi kokenut on todennäköisesti päässyt vapaaksi maallisiin asioihin kiinnittymisestä ja hän tietää, että vaikka joku hädässään vääryydellä veisi tarpeeseensa jotakin, Jumalalla on kyllä mahdollisuus menetys korvata. Tärkeämpää on osata nähdä vääryyden kohteeksi joutuessaan myös vääryydentekijän mahdollinen hätä. Edellistä ei jälleen saa tulkita niin, että varkauksista ja muista rötöksistä väärintekijän ei pitäisi vastuu maallisen oikeusjärjestelmän edellyttämällä tavalla kantaa. Toisaalta rikosprosessin käynnistäminen ei aina ole missään nimessä pyhän Sanankaan mukaan tarpeen. Ero tulee siinä, onko väärintekijä katunut ja sovintoa jo toisin yrittänyt lähteä tekemään. Voi niitä ihania lukuisia todistuksia, jossa uudestisyntyneet uskovat ovat väärintekijälle osoittamalla rakkaudellisella armollaan saaneet Jumalan armoa ja rakkautta jakaa sen sijaan, että toisen hätää lopulta on vain syvennetty turhaan käynnistettyjen maallisten oikeusprosessien kautta (kumpi auttaa rötöstelevää nuorta enemmän, elämältä monet mahdollisuudet vievät rikostuomiot, vai nuoren pahoinvoinnin näkeminen rakkaudellisen armon kera?).

Eläessämme ajassa, jossa antikristilliset voimat tulevat vain nostamaan entistä enemmän päätään, ja eksyttävää korvasyyhyä entistä enemmän pyhän Sanan Totuuksien sijasta julistetaan. On tärkeää muistaa pyhän Sanan kuvaukset Jeesuksesta, sekä rakkaudellisena eksyneiden lampaiden paimenena, kuin toisaalta ärjyvänä sekä Isänsä tuomioita kansakunnille toimeenpanevana Juudan leijonana. Vaikka Jeesus toi armon, ei se poistanut Isän Kaikkivaltiaan luonnetta rakastavana sekä tarvittaessa myös pyhyytensä mukaisesti rajoja asettavana ja rankaisevana Jumalana.

Ajassamme on todella tärkeää saarnata Jeesuksesta rakkauden ilmentymänä, joka ylisukupolvisten sidoksien iestä kantavia pystyy rakkaudessaan vapauttamaan ja varustamaan aivan uudenlaiseen alkuun vielä, kun on aikaa parannusta tehdä. Toisaalta sama Taivaallisen Isän rakkaus joskus näkyy konkreettisina Isän vihan välittämisenä epäjumalanpalvontaa ja väärintekijöitä kohtaan. Eihän Jeesus mennyt rahanvaihtajien markkinapaikaksi muuttuneeseen temppeliinkään päätä silittämään ja hienovaraisesti muutoksen tarpeesta selittämään kivisydämisille rahanvaihtajille. Rakkaudesta temppelin puhtautta ja Isänsä pyhää tahtoa kohtaan Jeesus sen sijaan raivoten ja kiivastuen ajoi sieltä rahanvaihtajat pöytineen pois puhdistaen Isänsä temppelin vääryydestä.

Saman temppelin puhdistamisen rakkaudellisen vihan sain Pyhän Hengen kautta tuntea pääsiäisen 2021 ilosanoman jatko-osaa seurakunnille kirjoittaessani (osa sanomaa YHWH Kutsuu). Samalla kun tunsin Pyhän Hengen rakkauden, ja rohkaisevan ilon, seurakuntiin jaettavasta ilosanomasta pian saapuvine Hengen vuodatuksineen, sain tuntea tuon saman suruntäyteisen vihan, jolla Herra katsoi monien seurakuntien alttareiden häpäisyä Hänen Sanansa vastaisia tekoja ja sanoja Hänen alttareilleen tuomalla. Jos seurakunnissa vain kirstuun kolahtavien eurojen toivossa ollaan valmiina tekemään ihmisiä miellyttäviä kompromisseja Jumalan pyhän tahdon julistamisesta sellaisena kuin se kirjoitettu on, on syyllistytty yhtä vakavaan tekoon kuin nuo Jumalan pyhän temppelin markkinapaikaksi muuttaneet Jeesuksen aikana. Ei siis ihme, että sanansaattajiensa kautta näissäkin sanomissa Kaikkivaltias myös ankarampaa nuhteluansa seurakunnille välittää.

Monille uskonmatkan aloittaneille ensimmäinen Pyhän Hengen vaikutuksesta tapahtuva rakkaudellinen nuhtelu voi muodostua heti kompastuskiveksi, olipa asia ilmaistu miten nätisti tahansa. Paatuneen omatunnon omaaviin kivisydämiin Jumala joskus ohjaa sydäntä halkovaa koettelua ankarammalla nuhtelulla, tai selkein varoituksin. Jos sekään ei tepsi, Jumala saattaa armossaan vielä ennen kelvottomaksi kuivettuvan oksan katkaisua käyttää ihmisen pelastamiseen muita Hänen kädessään olevia vaikeamman tien keinojaan (sallia elämään hengelliset silmät avaavia vaikeuksia). Oksavertauksella viitataan pyhässä Sanassa Roomalaiskirjeessä kuvattuun vertaukseen pelastuksen piiriin päässeistä ihmisistä oksina Jumalan jalossa öljypuussa (käyty tarkemmin läpi sanomassa YHWH Kutsuu).

Usein uskonmatkan alkuosa onkin nimenomaan kaikista vaikein osio. Jos Pyhän Hengen ihmeitä ja läsnäoloa ei ole vielä päässyt kokemaan, tai todistuksia Jumalan voiman vaikutuksesta nykyaikanakin kuulemaan, saattaa parannuksen kehotuksen kuuleminen, ja sen tarpeeseen herääminen Sanasta, tai Sanan opetuksen kautta johtaa päätökseen jättää matka heti alussa sikseen. Toisaalta juuri tuon alkumatkan aikana paljastuukin se, millä sydämen asenteella uskonrukous on lausuttu. Jos ihmisellä ei ole uskonrukouksen lausumisen jälkeen halua nöyrtyä Jumalan Sanan eteen kuulemaan, mitkä pelastuksen edellytykset ovat, ei sydän ole vielä valmis edes vastaanottamaan Jumalalta uskon lahjaa.

Tähän asiaan liittyy myös monissa kohdin pyhää Sanaa mainittu asia, miten Jumala kääntää kasvonsa nöyrien puoleen. Uskontaipaleella tarvitaan väistämättä nöyryyttä asettaa omat himot ja oma tahto Jumalan tahtoon nähden toissijaiseen asemaan. Joka tiensä kilvoittelee ensimmäisiin Pyhän Hengen ihmeisiin ja merkkeihin asti, ei usein enää tieltä pois halua edes kääntyä, vaan etenee matkallaan, vaikka välillä kompastellenkin.

Jokaiselle ihmiselle uskonkilvoittelun tie tarkoittaa aina myös monia kompastuksia, mitä kautta oppii olemaan armollisempi myös muita kohtaan. Jos vain katse pysyy aidossa yrityksessä seurata Jeesuksen esimerkkiä, on lukuisiinkin kompastuksiin armo onneksi pyhän Sanan lupauksen mukaisesti loputon.

Esimerkiksi se tilanne, että homoseksuaalisuuden harjoittamista puoltavat tahot ja muut seksuaalivähemmistöt kävelevät ilman Pyhän Hengen vaikuttamaa uudestisyntymistä kirkon ovista sisälle ja vaativat Jumalaa asettamaa synnin määritelmää muutettavaksi aikakaudelle paremmin sopivaksi, on kaikkea muuta kuin Jumalalle otollista nöyrää sydämen asennetta niin kirkkoon sisään tulevilta seksuaalivähemmistöjen edustajilta, kuin heidät samalla asenteella mahdollisesti vastaanottavilta kirkon paimenten edustajilta.

Monissa kansakunnissa on jo Jumalan vihan vuodatukseen päätyvä alttareiden häpäisy edennyt päätepisteeseensä muinaisen Beetelin tavoin. Suomen kansakunnalta, jolle Kaikkivaltias vasta reilu sata vuotta sitten mahdollisti oman monin tavoin mitä erityisimmän ja ihanan maan, kysyy Herra näinä päivinä: “Todellako tekin, rakkaat suomalaiset sekä keskuudessanne asuvat, olette valmiit viimeisen askeleen ottamaan? Todellako kiitoksena antamastani isänmaasta rintamilla tarvittuine rukousvastauksineen olette valmiita vain kaikenlaiset Häntä kauhistuttavat asiat Hänen pyhille alttareilleen tuomaan Hänen nimeään häpäisten? Eikö todella mikään riitä teillekään! Olen säätänyt ihmisille vapauden valita himot ja niiden harjoittamisen. Ehtona oli Hänen alttareidensa ja Sanan opetuksen puhtaana pitäminen riittävän vanhurskauden säilyttämiseksi kansakunnassanne. Tämäkö on rakkauttanne minua ja isänmaatanne kohtaan? Jopa Hänen nimessään työskentelevät seurakunnan paimenet Hänen pyhille alttareilleen ovat Suomessakin valmiita Hänen nimensä häpäisyn tuomaan. Mitä olette tehneetkään maalle, jonka teille annoin! Ettekö ymmärrä, kuinka monia sieluja olette viemässä kadotukseen opeillanne, jotka eivät ole minusta!”. 

Valitettavasti joudun, itsenäisyytemme antaneen Jumalan kehotuksen mukaisesti itsenäisyyttämme ja rauhaa puolustaakseni sekä Herran vielä kutsumien sielujen pelastamiseksi, jatkamaan Herran rakkaudellisten, mutta vakavalla nuhtelulla välitettyjen terveisien välittämistä Taivaan Kuningaskunnasta.

Yksilöissä ja perhekunnissa yhä enemmän ajassamme vaikuttavista ylisukupolvisista erilaisista sidoksista siirrymme käsittelemään tarkemmin Suomen kansankirkon surullista tilaa Jumalan silmissä.

Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon —>