Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>

Vääristetty uhriutuminen ja hyökkäykset aseina

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

“Ja miehet sanoivat Lootille:

‘Vieläkö sinulla on ketään omaista täällä?

Vie pois täältä vävysi, poikasi, tyttäresi ja kaikki,

keitä sinulla kaupungissa on,

sillä me hävitämme tämän paikan.

Koska huuto heistä on käynyt suureksi

Herran edessä, lähetti Herra meidät

hävittämään sen.’”

1. Moos. 19:12-13 (KR33/38)

 Jumalan synniksi määrittämien asioiden nousu yhteiskunnassa vanhurskauden syrjäyttävään valta-asemaan johtaa väistämättä lopulta kansakuntaa kohtaaviin tuomioihin. Ei Jumala turhaan Sanaansa heti ensimmäiseen Mooseksen kirjaan kuvannut varoitukseksi tuleville kansakunnille jo tuolloin ihmisten keskuudessa laaja-alaisesti vaikuttaneen homoseksuaalisuuden harjoittamisen seurauksia Sodomalle ja Gomorralle. Vielä kertaalleen haluan tarkentaa rivien välistä lukijoille, että ei, minä en, eikä kenenkään uskovan pitäisi edelleenkään tuomita homoseksuaalisesti suuntautuneita, tai muita seksuaalivähemmistön edustajia tasa-arvoisina ihmisinä tässä luomakunnassa. Heillä on täysi oikeus valita kyseinen tie ja sanoa kiitos ei Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalalle, sekä Hänen pyhäköilleen. Seksuaalivähemmistöillä ei kuitenkaan nykyisellä vuosituhannellakaan pitäisi olla oikeutta kumota vuosituhansia vaikuttanutta Kaikkivaltiaan muuttumattomaksi kirjoittamaa pyhää tahtoa. Tätä oikeutta ei kenelläkään kristillisessä maassa pitäisi olla, vaikka muinaisen Efraimin kansakunnan luopumustilan tavoin hengelliseen johtajistoonkin alkaisi ajautumaan pyhän tahdon kumoamisen puolestapuhujia.

Pyhässä Sanassa tuleville kansakunnille varoittavaksi esimerkiksi annettu Sodoman ja Gomorran kaupungin kohtalo kuvaa sen, mitä tapahtuu silloin, kun Jumalan tahtoa polkeva vakaumus ottaa ylivallan, ja hengellinen johto on epäonnistunut tehtävässään vaalia vanhurskautta kansakunnassa. Seurauksena on Jumalan pitkämielisyydellekin päätepisteen asettava syntivelka, joka väistämättä tietää kyseiselle paikalle hävitystuomiota muodossa tai toisessa. Jumalaa on uhmattu historian saatossa ennenkin, mutta todellako Suomen kansakuntakin, vasta reilu sata vuotta sitten harvinaisen ainutlaatuisen maan Kaikkivaltiaalta saatuaan, on jo valmis uhmaamaan Häntä ja Hänen muuttumatonta luonnettaan?

Todellako pyhän Sanan mahdollistaman uskonvapauden sijaan Suomessakin ollaan valmiita polkemaan Jumalan muuttumaton pyhä tahto aikakauden ilmiöiden alle, vaikka kaikenlaisille ihmisten toiveiden toteuttamiselle Kaikkivaltias on antanut pyhässä Sanassaan mahdollisuuden muulla tavoin, kuin Hänen nimessään niitä Hänen alttareillaan harjoittamalla? Todellako Suomessa ollaan itsenäisyytemme antaneen Jumalan tunteminen ja terve jumalanpelko onnistuttu laskemaan tasolle, jossa tämän askeleen ottamisen seurauksia ei kansakunnan ylimmästä hengellisestä johdostakaan suurin osa enää tunnista?

Miten ihmeessä niin monia Jumalaa vihastuttavia askeleita on jo otettu?!

Myöhemmin julkaistavassa osassa, ”Kun oikeus myrkyksi muutetaan”, tarkemmin kuvatussa Kaikkivaltiaan kansakunnan arvojohtajille ja oikeusjärjestelmälle asettamassa tulikokeessa, on nähtävissä vääryyden valtaan saattamiseksi käytetyn poliittisen eliitin toimesta aseina valhein ja lavastuksin laadittua vääristettyä uhriutumista ja hyökkäykseen perustuvaa toimintamallia. Aivan vastaavat sielunvihollisen mielellään hyödyntämät toimintamallit ovat havaittavissa osalla vähemmistöjen edustajista ja heidän tukijoillaan. Ryhtymällä tasa-arvon käsitettä kieroon kääntämällä uhriutumaan ja hyökkäämään aggressiivisesti Kaikkivaltiaan pyhää Sanaa puolustavia vastaan, yritetään uudeksi Kaikkivaltiaan luonteeksi ja Hänen ilmaisemaksi totuudeksi ajaa ihmisten omat mielikuvat ja mieltymykset. Vaikka seksuaalivähemmistöillä olisi valittavana vapaasti muitakin teitä, ja jumalia, päämääriensä saavuttamiseksi, on Suomessa vähemmistöjen edustajat laaja-alaisesti ryhtyneet vain omat päämääränsä ja tahtotilansa asettamaan kaiken edelle yrittäen uhriutua asemaan, jossa olevinaan rikottaisiin yhtäkkiä ihmisoikeuksiakin (vaikka tilanne on käytännössä jo käännetty niin päälaelleen, että pyhän Sanan puolustajien ihmisoikeuksia jo Suomessa rikotaan).

Seksuaalivähemmistöillä on jo tasa-arvoinen mahdollisuus virallistaa Suomessakin avioliittonsa. Miksi pitäisi olla mahdollista sekin, että jopa muuttumattomaksi säädettyä Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan pyhää Sanaa lähdetään myös seksuaalivähemmistöjä varten muuttamaan, ja perään vielä pyhän Sanan muuttumattomuuden puolustajien usko ja hengellinen toiminta kriminalisoimaan? Tilanne todella alkaa olla yhtä absurdi kuin parkuvan lapsen perusteeton itkupotkuraivari, kun kymmenen tikkaria nenän edessä ei riitä, vaan parkua täytyy juuri yhden puuttuvan vuoksi jatkaa. Eikö mikään riitä?

Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on selkeästi sanassaan määrittänyt Hänen alttareillaan vihkimisen koskevan vain miehen ja naisen välisiä suhteita. Sama Jumala on antanut täyden vaihtoehdon sanoa Hänelle kiitos ei, jos Hänen pyhän Sanansa mukainen pelastuksen tie ei asetettuine rajakivineen kiinnosta. Toisaalta, kuinka moni edes todellisuudessa tietää, mitä tekee? Kuinka moni Jumalan luonteen muuttumista vaativista ihmisistä on etsinyt ensin Jumalaa siihen asti, että saa kokea Hänen olemassaolonsa ja Pyhän Henkensä ihmeet ja merkit todeksi?

Ennen kuin ihminen on löytänyt henkilökohtaisen suhteen Jumalaan, ei hän ole saanut kokea todeksi sitä, mitä Jumala on valmis antamaan niiden asioiden tilalle, joista kenties on joutunut pyhän Sanan asettamisen rajojen kunnioittamiseksi luopumaan. Vasta Pyhän Hengen yliluonnollisen voiman koettuaan henkilökohtaisesti ihminen voi oikeastaan ymmärtää, mitä on todella tekemässä vaatiessaan Kaikkivaltiasta muuttumaan ihmisten aikakauden ilmiöiden mukana, joista yksikään ei ole Jumalalle ilmiönä uusi. Maailma ei ole muuttunut muilta osin, kuin pyhässä Sanassakin viitatun ymmärryksen lisääntymisen kautta. Aivan samat hengelliset voimat ja ihmismielen ilmiöt maailmassa edelleenkin jylläävät, kuin ensimmäisen Mooseksen kirjan aikoina, vaikka tekninen kehittyminen antaakin mahdollisuuksia eri ilmiöitä toteuttaa monimuotoisemmin keinoin.

Miksi uhriutua ja hyökätä?

Maailmasta löytyy kattavasti muita uskontoja Jumalamme kanssa sieluista kilpailevine jumalineen, jotka mielellään vastaanottavat sieluja Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan siiven alta sallimalla homoseksuaalisuuden ja muut Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalamme silmissä synniksi määritellyt asiat. Niitä epäjumalia ei Suomessa kuitenkaan avuksi huudettu itsenäisen ja kauniin maan itsenäisyydestä taisteltaessa.

Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa vastustavat “jumalat“ ovat erikoistuneet kaikin mahdollisin tavoin loukkaamaan pyhän Jumalamme tahtoa. Ytimekkyydessään näitä sielunvihollisen toimintamalleja voisi verrata jonkinasteiseen narsistiseen ihmiseen, joka on mestari hyväksikäyttämään tuntemansa ihmisen tahtotilaa hallinnoidakseen tai satuttaakseen häntä mahdollisimman paljon, harkituilla teoillaan. Kun henkimaailman lainalaisuuksista alkaa päästä uskonmatkan etenemisen aikana selvyyteen, voi jopa huomata Jumalan lailla naurahtavan omalle sokeudelle, jolle itsekin on altistunut tässä maailmassa. Ei ole nimittäin suinkaan sattumaa, että Jumalan erityisesti Hänen rakkailtaan aikoinaan terveydellisestä syystä kieltämä sika on kuluneiden vuosisatojen aikana päätynyt juhla-aterian pääkohdaksi hänen Poikansa ihmispäätöksin keksittyyn syntymäpäiväjuhlaan, jouluun (sian syönti ei onneksi ole pelastuskysymys!). Ei ole sattumaa, että vuosisatojen kuluessa Jumalan Pojan syntymän ajankohta muutettiin aurinkojumalan palvonnan päivämäärälle. Ei ole sattumaa sekään, että Jumalan liitonmerkeistä yksi kauneudellaan häkellyttävä sateenkaari on “varastettu” Jumalalta merkiksi asiaan, jota Jumala juuri Hänestä erottavana syntinä pitää. Hymyn pitäisi kuitenkin hyytyä silloin, kun Pyhä Henki avaa hengelliset silmät näkemään sen, mitä tilanne tarkoittaa kansakunnalle silloin, kun Jumalan alttarille, ainokaisen Pojan pään päälle aletaan sateenkaaren sijaan vaihtamaan synnitöntä Jumalan valtakuntaa kuvattaessa sateenkaaren tilalle sateenkaarilippu.

Henkilökohtaisesti en ihmettele yhtään, että Herran omat ovat juuri profetioissaan saaneet tässä sanomassa vakavan nuhtelun kohteeksi joutuneiden paikkakuntien ylle surullista sanomaa. Ravisteluilta Suomi tuskin kokonaan välttyy (edellyttäisi totista kansakunnan yritystä tehdä parannusta), mutta profetioiden mukaan Herra huomioi kyllä tuomioita jakaessaan paikkakuntakohtaiset erot. Mikäli parannusta ei Helsingin, Turun ja Mikkelin alueilla tehdä hengellisen johdon toimesta, on turha ihmetellä Herran vihan maljan kaatamista monien profetioiden mukaisesti mittavissa määrin juuri näille luopumuksessa kaikista pisimmälle edenneille alueille. Mikkeli oli vuoteen 2023 luettelon ulkopuolella. Uuden piispan myötä Mikkelistä tuli kuitenkin käytännössä veturi eksytystä levittävään kolmikkoon, joka ahkerimmin oli mm. pyhää Sanaa arvossaan pitäviä lähetysseurakuntia savustamassa ulos kansankirkosta. Varoituksia paikkakunnille ei ole lausuttu pelotteluksi, vaan varoittavien viestien välittämistä ja herättelyä kapitalismin hyvinvoinnin pahasti hengellisesti sokeuttamille äänestäjille. Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti. On rakkaudellinen kehotus tuoda edelleen voimassa olevat, vaikkakin jo niin unohdetut, hengelliset lainalaisuudet ilmi parannuksen teon mahdollisuuden antamiseksi Herran kehotuksen mukaisesti. Ketään ei pakoteta niitä tosissaan ottamaan.

Todellako Suomi näin kauas olet ajautunut itsenäisyytesi antaneen Jumalan väkevyyden tuntemisesta, vain parin sukupolven aikana?

Aikaisemmassa sanoman luvussa kävimme jo läpi, kuinka homoseksuaalisuus ja kaikki muutkin, kuin naisen ja miehen väliset seksuaaliset suuntautumiset ovat hyvin selkeästi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalamme mukaan syntiä, joka erottaa ihmisen Jumalasta ilman parannuksen tekoon otollista sydäntä. Samoin kävimme läpi, kuinka homoseksuaalisuuden edustajat todellakin siis ovat aivan yhtä tasa-arvoisia ihmisinä ja tervetulleita kirkkoon, ja uskonmatkan aloittamaan, kuin kaikki muutkin ihmiskunnan edustajat eri vivahteineen, sekä muunlaisine synteineen elämän eri osa-alueilla. Yhtään synnitöntä ihmistä ei taivaankannen alla ole Herramme Jeesuksen jälkeen kävellyt. Kävimme myös läpi, kuinka Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan nimeä tunnustavan seurakunnan tulisi tukea homoseksuaalin ja muiden seksuaalivähemmistöjen matkaa pelastavaan uskoon opettamalla rehellisesti totuuden mukaisista pelastuksen edellytyksistä. Käytännössä tämä tuki tarkoittaa pyhän Sanan opetuksella, sielunhoidollisin ja Pyhän Hengen armolahjoin tuettua parannuksen tekoa Sanan kuvaamin eri keinoin, ja olemalla tuomitsematta satunnaisista kompastumisista. Jumala ei vaadi parannuksen teon matkalle myöskään heti lähtemään. Jumala kyllä antaa ihmiselle aikaa ensin kuunnella ja yrittää ymmärtää, miksi kaikki olisi parannuksen teon arvoista. Jos sydän ei kuitenkaan ole valmis edes myöntämään homoseksuaalisuutta synniksi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalamme Sanan mukaisesti, ei matka ilman Pyhän Hengen kosketusta sydämeen pääse edes koskaan alkamaan. Sydämessä tulee olla nöyryys Jumalaa ja Hänen pyhää Sanaansa kohtaan.

Viimeistään rippikoulussa pitäisikin saada käsitys siitä, mitä pelastumiseen kilvoittelu tarkoittaa käytännössä. Tiukimmassa ihmisissä istuvien syntien osalta matka voi joillekin tarkoittaa päivän rukoustaistelua, ja toisille useiden vuosien tai jopa vuosikymmenten kompasteluja sisältävää matkaa. Jälleen kerran painotettakoon, kuinka Jumala katsoo täydellisen tai virheettömän matkan sijaan matkalla olijoiden sydämen asennetta ja yritystä.

Seurakuntien vanhimmistoilla ja uskonmatkaa aloittelevien tukena olevilla on haastava tehtävä pysyä Totuuden ja Sanan julistuksessa Herra etsivän eduksi, jos kirkkoon kuka tahansa syntinen tulee alkaen Jumalan Sanaan vielä perehtymättä, tai sieltä yksittäisiä jakeita Pietarin kirjeen mukaisesti vääntäen omaksi edukseen kieroon, vaatimaan Jumalan Sanaa muutettavaksi hänen elämäntyylilleen sopivammaksi. Himoja ja ihmisten jumalaksi itselleen muotoilemia asioita on maailmassa monenlaisia, mutta teitä ikuiseen elämään ja edesmenneiden rakkaiden näkemiseen on vain yksi, Jumalan pyhän ilmoituksen mukainen vanhurskauden tie:

“Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä,

mikä maailmassa on.

Jos joku maailmaa rakastaa,

niin Isän rakkaus ei ole hänessä.

Sillä kaikki, mikä maailmassa on,

lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus,

se ei ole Isästä, vaan maailmasta.

Ja maailma katoaa ja sen himo;

mutta joka tekee Jumalan tahdon,

se pysyy iankaikkisesti.”

1. Joh. 2:15-17 (KR33/38)

Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon —>