Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>

Politiikka ilman pyhän Sanan ohjausta

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

Syyseuraussuhteet Suomessa asioiden etenemisessä viime vuosikymmeninä on todettavissa pyhässä Sanassa kuvatun kaltaisiksi. Toisin kuin terveessä jumalanpelossa toimiva ja Raamatun Sanan ohjeista vaarin ottava kansakunnan johto, Suomen poliittinen johto jatkaa päätöksentekoaan priorisoiden hinnalla millä hyvänsä poliittisen eliitin rahoittajien mielihalut ja kyltymätön ahneus demokratian perusarvotkin toiselle sijalle jättäen. Edellisestä kertoo hengellisessä työssäni todistamani tuore esimerkki. Sen sijaan, että Suomen kansakunnan ylin maallinen tai hengellinen johto vuonna 2021 olisi lotkauttanut Herran kehotuksesta heille lähetetylle vakavalle sanomalle korviaan (kun Käänny takaisin Suomi! -sanoman kaikki osat sisältävä versio heille sähköisesti toimitettiin jo ennen koepainostakin), syöksykierre kauemmaksi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalasta ja maata siunaavista poliittisista ratkaisuista on ollut vain entistä hurjempi.

Vuosi vuodelta kansakunta, jonka enemmistö on jo tietämätön raamatullisista ohjeista kansakunnan johtajien arvioimiseksi ja valitsemiseksi, sortuu äänestämään rahan voimalla vain eniten näkyvyyttä mediassa saaneita. Eipä siis ihme, että samat äänestäjät joutuvat sitten yhä uudestaan järkyttyneenä todentamaan vaalilupauksien lunastamisen sijaan aivan toiseen suuntaan kehittyvää yhteiskunnan tilan kulkua. Tarkennettakoon se, että edellä ei viitata minkään yhden puolueen ilmiöön, vaan asia koskee laaja-alaisesti, sekä hallituspuolueita, että oppositiota.

Tuoreet esimerkit Suomen uutisotsikoista osoittavatkin järkyttävällä tavalla toteen, miten entistä kauemmaksi on asteltu Suomen entisten presidenttien kansakuntaa siunanneesta viisaudesta hyödyntää pyhän Sanan ohjeita päätöksenteossaan. Pikkuiselta Suomelta löytyi juutalaisiin kohdistuneen holokaustin aikaan rohkeutta vastata Hitlerille kieltävästi, asettaen pyhän Sanan ohjeet Joeelin kirjasta pelätyn diktaattorin pyyntöjenkin yläpuolelle. Vain vajaa sata vuotta myöhemmin, vuonna 2024, päätyi Suomen kansakunnan johto äänestämään Venäjän ja Iranin rinnalla YK:n antisemitistisen päätöslauselman puolesta (Freyborg 2024, Perussuomalaisten ja kd:n riveistä kritiikkiä ulkoministeri Valtoselle, syynä YK-äänestys – ”En voi ymmärtää enkä hyväksyä”).

 Jopa Ruotsi, aiemmin aina Suomea edistyneempänä luopumuksen edelläkävijänä, ymmärsi äänestää tyhjää Kaikkivaltiaalle erittäin vakavan asian kohdalla! Kyseinen uutinen osoittikin sen, että Suomi on ohittanut veljensä Ruotsin kirmailussa upottaville heikoille jäille kansakunnan luopumustilan vakavuudesta kilvoitellessaan. Ei siis tarvitse yllättyä, jos Suomi Jooelin kirjan osoittamien hengellisten lainalaisuuksien mukaisesti Ruotsia aiemmin Herran nostattaman miekan alle päätyy.

Erityisen ongelmallisen ja häpeällisen tilanteesta tekee Suomen kannalta myös se, että Suomea Herra on nimenomaan käyttänyt edellisellä vuosisadalla vaikuttaneiden presidenttien kautta totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvaan rauhaan maailmassa edistämään. Suomen johtajille Kaikkivaltias soi ennen 2000-luvulla kiihtynyttä luopumuksen syöksykierrettä viisauden, jonka myötä Suomen kansakunnan johtajilla on ollut kyky nähdä maailmanpoliittiset asiat pintaa syvemmältä. Tänä päivänä Herran totuutta ja valoa pimentyvän ajan keskellä loistavia johtajia voi tavata enää harvassa. Onneksi heitä vielä kuitenkin on julki tuomassa esimerkiksi sitä, miten YK:n alaisissa elimissä historiaakin toistuvasta on onnistuttu politiikan voimasuhteiden ylivoimalla uusiksi vasten arkeologisia todisteitakin kirjoittamaan antisemitismiä maailmassa jälleen vain edistäen.

Vaikea olla kuvailematta muilla sanoin esimerkiksi tilannetta, jossa YK:ssa merkittävien tittelien omaavat henkilöt julistavat YK:n päättäjille vääryyttä ja antisemitismiä edistäviä totuuksia, jotka varsin helposti on historiankirjoilla ja arkeologisilla todisteilla todistettavissa totuudelle kalpeneviksi valheiksi ja totuuksien vääristelyksi. Esimerkki edellä mainitusta tilanteesta on YK:n pääsihteerin Antonio Guterreksen pitämä puhe YK:n turvallisuusneuvostossa 24.10.2023. Puhe sisälsi vääristelyä Israelin ja Lähi-idän alueen historiasta tavalla, jonka julki lausuminen ilman selvien vääristelyiden oikaisua ja kyseenalaistamista kuulijoissa alkoi olla verrattavissa jo muinaisten diktaattorien puheisiin ja vallankäyttöön Euroopassa. Guterreksen puheen totuudenmukaisuutta, tai oikeastaan sen puutetta, on pohtinut mm. Risto Huvila Patmos-blogissa (Huvila 2023, Risto Huvila: YK:n pääsihteeri kirjoitti Israelille historiaa, jota ei ole ollut olemassa).

Yhtä vääristetty, yksipuolinen ja vääryyden voimien manipuloima tuotos oli uusin YK:n alaisen Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) päätöslauselma, johon suomalaisten epäonneksi ja kiroukseksi, Suomen nykyinen hengellisesti sokeutunut kansakunnan johto puoltavan äänensä antoi (Orjala 2024, Palestiina-äänestys YK:ssa suututti kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset – tästä syystä Suomi äänesti puolesta.; Keski-Heikkilä & Suomen Tietotoimisto, 2024. Orpo puo-lustaa äänestyspäätöstä YK:ssa, hallituskumppaneiden kritiikki jatkuu: ”Päätös, jonka Elina Valtonen teki, on mielestämme väärä.”).

Enpä ihmettelisikään, jos Jooelin kirjan lainalaisuudet Kaikkivaltias näyttäisi toteen suomalaisten osalta hyvin konkreettisesti. Jumalan luonteen tuntien olisi helppo nähdä toteutuvaksi aikataulullisesti tapahtuma, että siinä missä Suomi äänesti puolen miljoonan juutalaisen karkottamiseksi heidän kodeistaan vuoden sisällä, järjestää Kaikkivaltias suomalaisille päätöksen toimeenpanemisen aikaan karkotuksen omista kodeistaan. Periaatteessa Tukholman profetian sisältöä ajatellen olisi tosin mahdollista myös se, että Suomen sinetöity kohtalo tapahtuu ensin ja sitten vasta laajenee tilanne Israelissa. Jälleen kerran on toisaalta onnemme, ettei tarkkoja aikamääreitä meille anneta. Kokonaiskuvassa kaikki merkit kuitenkin viittaavat yhteen ja samaan päämäärään, minkä vuoksi Herra tämän sanoman on kansakunnille kirjoitettavaksi antanut.

Kuten Kaikkivaltias tässä sanomassa on palvelijansa laittanut kirjoittamaan Suomen kansakunnalle, pyhän Sanan mukaiset edellytyksethän maansa menettämiselle suomalaisten kansakunnan syntivelan osalta jo täyttyy. Kyse on enää käytännössä Kaikkivaltiaan määräämistä ajoituksista. Siinä missä sanoman esipuheessa oli viitattu Mannerheiminkin kunnioittamaa Joeelin kirjan tärkeitä ohjeita käsittelevään ohjelmaan, kannattaa aiheesta kuunnella myös tuoreempaa opetusta ja toisillekin Herran palvelijoille tulleita vakavan sanoman sisältöä vahvistavia sanomia Herralta. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita TV7-kanavalla esitettävästä ohjelmasarjasta ”Parannuksen teko ennen herätystä” jakson, jonka nimi on Israelin ja Suomen rajat (Ojares, R. Valkeakari, M. 2024. Parannuksen teko ennen herätystä – Israelin ja Suomen rajat).

Voi Suomi, minkä virheen teit luonnonlakien lailla toteutuvien syy-seuraussuhteiden osalta, jotka nykyisillekin kansakuntien johtajille rakkaudellisiksi ohjeiksi pyhässä Sanassa annettiin!

 Aivan samaan kategoriaan Suomen menetettyjen mahdollisuuksien osalta lukeutuvat tuoreet otsikot Suomesta siitä, mitä hiljattain tapahtui valta-asemansa päätösvallan puitteissa päätöksiä tehneelle ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeriministeri Ville Taviolle. Tavion päätöksellä Suomi ei lähtenyt mukaan Ukrainan jälleenrakentamista tukevaan tasa-arvoliittoumaan. Perusteluna oli se, että Tavio huolehti jo Suomen tuesta Ukrainan sodan kärsiville osapuolille muuta kautta aiemmin valittujen painopisteiden mukaisesti, eikä erityistä syytä ryhtyä uusiin yhteistyökuvioihin ollut kyseisen liittouman osalta ollut. Kun ministeri käytti oikeuttaan sanoa ei, sehän ei liberaalipolitiikkaa yli muiden arvojen korottavalle valtamedialle kelvannut. Seurauksena jälleen kerran lööppeihin maalattiin otsikot, joiden tarkoituksesta luoda seksuaalivähemmistöistä syrjinnän uhreja, ei voinut erehtyä. Ja mikä liberaalipoliittinen itku siitä jälleen syntyikään!

Seurauksena nähtiin otsikot, kuinka ministerille esitettäisiin epäluottamuslausetta. Presidentti Stubb puki ylleen monien jo nähtäväksi odotetun arvojohtajan kaapunsa. Vuorokauden sisällä nähtiin uutisotsikoissa julistettavan, miten Suomen presidentti Stubb ilmoitti keskustelevansa Suomen pääministerin kanssa seuraavassa tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan tapaamisessa laajemmin Suomen tuesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille osana Suomen ulkopolitiikkaa (Kervinen 2024, Ulkopolitiikan linjasta harvinainen kiista: Tavio ilmoitti keskustelleensa Stubbin kanssa kasvokkain New Yorkissa). Presidentti Stubb myös kertoi ottavansa asian esille heti seuraavana päivänä Ukrainan presidentin kanssa.

Kaikkivaltiaan pyynnöstä oikeusvaltion perustaa murentavien vakavien epäkohtien esiintuojana, samalla hengellisistä vakavista syy-seuraussuhteista kansakunnan johtajia muistuttaen, ei voinut jälleen kerran olla ääneen ihmettelemättä rakkaan isänmaan tapahtumia. Entäpä presidentin oman maan kansalaiset ja oman maan turvallisuuspolitiikkaan väistämättä vaikuttava kansakunnassa jo monissa tilastoissa konkreettisesti näkyvä rappiotila, suunnattiinpa katse perustuslain edellyttämän tasa-arvon toteutumiseen kansakunnassa tai koko kansakunnan olemassaoloon ja turvallisuuteen lopulta vaikuttaviin kansakunnan perusarvoihin! Kuka puolustaisi presidenttitasolla Suomessa Suomen maassa sorrettuja ja oikeuksien toteutumisessa vakavasti loukattuja! Jos ei Suomen presidentistä siihen ole omassa kotimaassaan, onko suomalaisten hädässä olevien ja apua oikeuksiensa toteutumisessa tarvitsevien toivo siis Ukrainan tavoin muiden maiden johtajien tilanteeseen puuttumisen käsissä?

Suomen kansakunnan arvojohtaja ei tullut ulos poteroistaan Kaikkivaltiaan vakavaan kutsuun kansakunnan itsenäisyyteen liittyvistä hengellisistä arvoista vastaamaan. Vaikka Mannerheimin arvostama hengellinen sisältö pyyhittäisiin Kaikkivaltiaan kansakunnan johtajille lähettämistä terveisistä pois, jäisi sanomaan arvojohtajan työkenttään ehdottomasti kuuluva ruma totuus perustuslaillisen demokratian perusarvojen murentumisesta esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteen toteutumattomuudesta Suomessa.

Suomen arvojohtajaa ei nähty nostamaan oman kansakunnan edessä kissaa pöydälle, kun oli kyse oikeusvaltioperiaatteen nojautuvan kansakunnan perustuvanlaatuisista arvoista, kuten poliittisen eliitin rehellisyydestä, totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvista tuomioista ja perustuslaillisesta tasavertaisesta mahdollisuudesta edes puolustautua OMAN MAAN KANSALAISTEN TASA-ARVOISUUDEN mukaisesti. Oman aikansa Suomen uuden presidentin huulilta olisi ansainnut myös kansakunnan huonovointisuus, jossa nuorten häiriökäyttäytyminen suorastaan huutaa väkivalta- ja rikostilastojen rinnalla kansakunnan arvojohtajan puuttumista kansalaisten vain lisääntyvän kärsimyksen kulkuun. Presidentin vastuulle kuuluu kuitenkin olennaisena osana ulkopolitiikan lisäksi myös oman kansakunnan turvallisuuspolitiikka, missä perustuslain toteutumisella ja anarkiaa ennaltaehkäisevän arvopohjan säilymisellä kansakunnassa on merkittävä rooli.

Suomen kansakunnan arvojohtaja ei noussut kansallensa puhumaan, kun ihmisyyden perusarvot omassa maassa siirrettiin leikkuriin elinkeinoelämän rahan palvonnan alttareilla. Arvojohtajaa ei nähty puolustamassa omassa maassaan heitä, jotka sosiaalisen eriarvoisuuden ja syrjinnän vuoksi nälkää jo Suomessa näkevät. Kenenkään ei ilmeisesti tarvitse puolustaa heitäkään, joihin on kohdistettu ja kohdistetaan Suomen maassa edelleen kansainvälisenkin ihmisoikeusloukkausjärjestöjen huomion ansaitsevia perustuslainvastaisia oikeudenloukkauksia, jotka ovat jo murentaneet uskottavuuden Suomeen oikeusvaltioperiaatetta noudattavana demokratiana. Ei, presidenttiä ei ole nähty älähtämässä rehellisyyden, totuuden ja oikeudentoteutumisen puolesta silloin, kun käy ilmi hänen poliittisten rahoittajien tekemät vakavat rikokset toisten puolustuskyvytöntä asemaa hyväksikäyttämällä.

Ensimmäisen vuoden hymyssä suin kuljetun Suomen arvojohtajan selfie-matkan yhteenvetona voisi todeta, että kotimaan demokratian turvallisuuteen olennaisesti kytkeytyvistä perusarvoista siis viis! Pääasia, että sateenkaarilippu heiluu yli kansakuntien rajojen ja Ukrainan seksuaalivähemmistöillä on puolustajansa.

Muinaisen Sodoman ja Gomorran lailla, Suomesta näyttääkin jo vakavasti kehkeytyneen pyhän Sanan ohjeista täysin piittaamaton demokratia, joissa harvoilla pyhän Sanan ohjeet päätöksenteossaan vielä huomioivilla johtajilla ei käytännössä ole enää edes mahdollisuutta sanoa ei. Kaikestahan, johon jollain tavalla liitetään seksuaalivähemmistöt tai muut vähemmistöt, voi loppujen lopuksi aina leipoa lööppeihin uuden uhriutumistarinan, jos joku heihin liittyviin asioihin jossakin asiayhteydessä sanoo ei. Käytännössä Tavio saikin kokea täysin uudella tavalla Suomessa todeksi sen, kuinka jopa ulkopolitiikan harjoittamisessa nostetaan konkreettisia auttamispäätöksiä tärkeämmäksi ensimmäistä kertaa seksuaalivähemmistöjen kysymykset, joita ei koskaan niin selkeästi osaksi ulkopolitiikankaan harjoittamista ole ennen nostettu kaikkien muiden asioiden yläpuolelle. Politiikan tutkija Johanna Vuorelma kuvaakin, miten tähän saakka konservatiivi-liberaali-akselilla olevat kysymykset ovat olleet perinteisesti sellaisia, ettei niitä ole nähty ulkopolitiikan saralla, koska niihin voi liittyä ristiriitoja ja konflikteja (Piirainan & Happonen 2024, Presidentin jyrähdys Tavion Ukraina-päätöksestä on iso uutinen, arvioi politiikan tutkija).

Luvussa esimerkein kuvattu muutos Suomen kansakunnan johtamisen käytänteissä on Suomen kansalle valitettavasti Jumalan silmin ja pyhän Sanan vakavien varoituksien kautta tarkasteltuna hyvin epäedullinen.

Voi Suomen kansaa, miten tietämättömiä olette olleet pyhän Sanan ohjeista valita kansakunnalle itsenäisyyttä ja hyvinvointia ainoalla kestävällä tavalla vaalimaan pystyviä kansakunnan johtajia!

Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon —>