Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>

Suomessa Italiaa ja Espanjaa rajumpi tilanne

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

Kaikkialla muualla kuin Suomessa, oikeusprosessi, jota istuvan presidentin vaalirahoittajat ja suurlähettiläspiireissä vaikuttavat poliittiset toimijat ovat tahallisesti vääristäneet toiminnalla, joka täyttää törkeän petoksen tunnusmerkit, aiheuttaisi skandaalin. Kun asia paljastuisi viranomaisille ja valtamedialle, se päätyisi lööppeihin ja johtaisi eroihin kansakunnan hallinnon viroissa. Suomessa asiaan ei sen sijaan tunnu puuttuvan kukaan. 

Suomen valtamedia hiljenee todistusaineistonkin edessä tilanteessa, jossa sillä olisi laillinen oikeus ja myös velvollisuus tuoda asia kansakunnan tietoon. Kaikista vaarallisin korruption ja kansan sorron muoto kansakunnissa onkin se kokonaistilanne, kun media on liian politisoituneessa asemassaan liian vahvoissa kytköksissä valtaa kansakunnassa pitäviin tahoihin, eikä enää kytköksiensä vuoksi näytä puuttuvan perustuslain edellyttämällä tasapuolisuudella kansakunnassa vaikuttaviin epäkohtiin. Tällöin media konkreettisesti ajaa kansakunnan kaikista vakavimpaan pyhän Sanan kuvaamaan tilaan, jossa vaikutusvaltaisten ihmisten rikoksienkin merkistön täyttävät toimet hiljaisesti vain käytännössä hyväksytään ja niiden julkituleminen peruslain mukaisesti sen sijaan vain estetään.

Erittäin vaarallinen tilanne on Suomen kaltaisessa tilanteessa, jossa perustuslain vastaisiin tapahtumiin kytkeytyvät henkilöt ovat tiiviissä sidoksissa niin entiseen kuin nykyiseenkin ylimpään kansakunnan johtoon. Heidän, joiden pitäisi puuttua oikeusjärjestelmän jo vuosia tiedossa olleisiin heikkoihin kohtiin, vain katsovat hiljaa, kun omien poliittisten eliittipiirien henkilöt näitä heikkoja kohtia hyväksikäyttävät oikeusviranomaisille tietoisesti vääriä todistuksia ja virheellisiä tietoja syöttäessään. Sen sijaan, että näiden henkilöiden rahoittamat poliittiset voimat asiaan reagoisivat asianmukaisesti, he ryhtyvätkin ajamaan lakiesityksiä, jotka demokratiaan kuuluvaa oikeuksiensa puolustamista kansalta edelleen vain heikentävät. Suoraan sanottuna, itse tätä kaikkea hyvin läheltä seuranneena, en voikaan allekirjoittaa rakkaan isänmaani olevan enää todellinen perustuslaillinen demokratia, jossa kansakunnan hallinto huolehtii demokratian edellyttämällä tavalla kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien toteutumisesta.  

Mikään taho Suomessa ei tunnu enää huolehtivan perustuslain edellyttämästä totuuden ja oikeudenmukaisuuden vaalimisesta Suomen kansakunnassa.

Suomen tilanteen yhteyttä siihen, että Suomesta löytyy merkittäviä kytköksiä valtamedioiden ylimmästä johdosta poliittisiin elinkeinoelämän vaikuttajiin, ei voi olla sivuuttamatta miettiessä sitä, miksi uutisointi monessakin asiassa on selkeän politisoitunutta objektiivisuuden kustannuksella, sekä ristiriidassa todistettaviin faktoihin nähden. (vrt. merkittävän mediatoimijan, Sanoma Media Finland Oy:n johtajiston edustajan paikka Suomen elinkeinoelämän keskusliiton hallituksessa sekä Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan valikoituminen kutsuvieraaksi Espanjassa järjestettyyn Bilderberg -kokoukseen yhdessä Suomesta tarkasti valikoidun poliittisen edustuksen kanssa).

POLITISOITUNEEN VAIKUTUSVALTAISEN MEDIAN MERKITTÄVÄ ROOLI DEMOKRATIAN RAPPEUTUMISESSA

Ennen Suomessa rehottavien vakavien ongelmien hengellisiin juurisyihin siirtymistä, on tässä yhteydessä syytä luoda pieni katsaus siihen, mitä edellä viitatut asiat käytännössä tavallisille suomalaisille ovat tarkoittaneet.

Aiemmin lyhyesti viitatun Kaikkivaltiaan Suomen oikeusjärjestelmälle asettaman tulikokeen tapahtumat ajoittuvat vuosille 2013-2024. Jo vuonna 2014, kun eräs suomalainen start up- yritys ajautui konkurssiin silloisen Suomen presidentin poliittisen piirin edustajien törkeiden petoksien merkistön täyttävän toiminnan seurauksena, sai Suomen julkimoista mielellään kirjoittava lehdistö tietää asiasta nousseista rikostutkinnoista. Toisin kuin yleensä, otsikoita asiasta ei kuitenkaan suomalaiset saaneet nähdä. Sen sijaan syylliseksi perusteetta lavastetulle mainittiin kuin ohimennen uhkailusävytteisissä yhteydenotoissa, miten mediakin jo asiasta tietää ja kyseiset uhkailevia yhteydenottoja tehneet tahot ryhtyisivät toimenpiteisiin nostetun rikosasian osalta. Äärimmäisen epärehellisyyden ja petoksen merkistön täyttävän toiminnan kohteeksi joutunut ei voinutkaan tuolloin kuin vielä vaikuttaneessa sinisilmäisessä uskossaan rakkaan isänmaansa oikeusjärjestelmään odottaa pääsevänsä jossain vaiheessa poliisille tapahtumista kertomaan. Tilanne oli niin selkeä laajaa todistusaineistoa vasten, ettei hän osannut epäillä hetkeäkään, etteikö hän ja yhtiön velkojat oikeutta saisi.

Oikeuden saamisen sijaan, seuraavan kymmenen vuoden aikana alkoi järkyttävällä tavalla paljastumaan karu totuus isänmaan tilasta sekä siitä, mitä nuo uhkauksissa viitatut toimenpiteet käytännössä tarkoittivat. Iisebelin ja Ahabin lailla oikeutta vääristämään ryhtyneet käyttivät häikäilemättömästi hyväksi omaa luottamusasemaa yhteiskunnassa ja tietämäänsä toisen käytännössä täysin puolustuskyvytöntä asemaa (he itse vaikuttivat merkittävästi kyseisen tilan aikaansaamiseen uhrin osalta). Oikeuden toteutumista ryhdyttiin estämään ja vääristämään laaja-alaisella ja suunnitelmallisella valehtelulla oikeusviranomaisille. Kokonaisuutta täydennettiin lavastusta tukevien väärien todistuksien antamisella. Tavalliset suomalaiset ovat joutuneet vastaavasta toiminnasta ankaria tuomioita kantamaan. Vaan mitä tapahtui, kun näihin vakaviin rikoksiin syyllistyi istuvien presidenttien poliittisten urien rahoittajat?

Suomen valtionhallinnossa vuosia työskennellyt lavastuksen kohteeksi joutunut ei osannut ensimmäisinä vuosina huolestua lainkaan tilanteesta. Kyseisen vastuun pakoilun yrittäminen laaja todistusaineisto ja henkilötodistajat huomioiden lähinnä nosti aluksi vain hymyn huulille. Eihän kukaan voisi tuollaista tosissaan Suomessa edes yrittää! Vasta, kun tapausta seuranneet viranomaiset alkoivat yli viideksi vuodeksi venyneen syvän hiljaisen odottamisen jälkeen esittämään epäilynsä siitä, että kaikki ei ole mennyt oikeusprosessissa niin kuin olisi pitänyt, alkoi vääryyksien vyyhti pala palalta paljastumaan törkeiden oikeudenloukkauksien kohteeksi joutuneelle tavalliselle suomalaiselle. Siinä, missä leskeksi jäänyt neljän lapsen äiti, monin tavoin Suomen oikeusjärjestelmän epäkohtien myötä häikäilemättömien tekojen uhriksi joutuneena, olisi pitänyt saada jo kuudessa vuodessa itselleen ja yhtiön velkojille oikeutta, alkoi sen sijaan vain paljastumaan mitä häikäilemättömämpiä oikeutta vääristäneitä tekoja niin presidentin poliittisten vaikuttajien toimesta kuin asioita käsitelleiden oikeusviranomaisten toimesta.

Huomattavaa oli jo tuolloin se, että samoihin aikoihin Suomen valtamediassa riepoteltiin erästä valtion virassa ollutta työmatkoista kertyneiden lentopisteiden väärinkäytöstä. Kyseisen tapauksen osalta vuosia jatkunut erheeseen syyllistyneen naisen riepottelu mediassa ja lööpeissä ylitti kaikki kohtuuden rajat. Vielä rangaistuksen kärsimisen jälkeenkin media käytännössä tuhosi kyseisen henkilön mahdollisuuksia uuteen alkuun elämässä riepotellen häntä otsikoissa jokaisesta naisen yrityksestä hakea erehdyksien jälkeen uutta työtä itselleen.

Perustuslain edellyttämää periaatetta kansalaisten tasapuolisesta kohtelusta rikkoen, samat valtamediat kuitenkin ottivat totaalisen vaikenemisen linjan rikostutkinnoista, jotka liittyivät paljon vakavampiin yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin ja huomattavasti tunnetumpiin henkilöihin. Valtamedian vastuuta tuoda asiat esille itseasiassa vain lisäsi se, että kyseinen oikeutta suunnitelmallisesti vääristävä taho tuossa vaiheessa juuri mittavissa määrin suomalaisten eläkevarojen sijoittamiseen ja hallinnointiin osallistui itselleen mittavia vuotuisia tuloja vastuisiinsa liittyen nostaen.  

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Pauliine Koskelo kuvaa Helsingin Sanomissa julkaistussa uutisessa, kuinka oikeusvaltioperiaatteeseen nojautuvassa demokratiassa, valtamedioiden odotetaan toimivan poliittisen vallankäytön pidäkkeenä ja vastavoimana (Sajari 2024. Vaaran merkit. Oikeusvaltion merkitystä ei ole syytä unohtaa, sanoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Pauliine Koskelo). Kansalla on oikeus odottaa valtamedioilta perustuslain mukaista tasapuolista tapaa toimia. Kansalaisilla on myös perusteltu oikeus odottaa kuulevansa valtamedioista median tietoon tulleista merkittävistä ongelmista demokratian toteutumisessa, vaikka ne koskettaisivat mediajohtajien kanssa samoissa elinkeinoelämän vaikuttajien pöydissä istuvia henkilöitä. Jos media ei tätä tehtäväänsä kykene hoitamaan, on demokratia todella ajautunut kaikista vakavimpaan pyhän Sanan kuvaamaan korruption asteeseen.

Juuri näin on saanut valitettavasti Suomessa todeta jo käyneen.

Kaikkivaltiaan Suomelle asettaman tulikokeen osalta, valtamedioista ja jopa luotetuista talousalan medioista tulikin vain työvälineet, joita tämä vääryyttä yhteiskuntaan kylvävä poliittinen eliitti käytti hyväkseen lavastuksen sisältämiä valheita totuudeksi maalaillessaan. Edellinen ei olisi ollut mahdollista, jos luotettavaksi mediaksi todetut mediat olisivat poliittisen eliitin suhteiden palvonnan sijaan kohdelleet tasapuolisesti kohteitaan taustatietojen tarkastuksineen. Entistä kyseenalaisemmaksi tilanteen teki se, että mediat eivät lähteneet asioista uutisoimaan, kun todisteiden kera tietoonsa tämän poliittisen eliitin tavan hyväksikäyttää mediaa muihin ihmisiin kohdistuvissa oikeusloukkauksissaan saivat. Viranomaisten näkökantilta asioita vakavoitti se, että kysymyksessä ei edes ollut tämän Iisebelin toimintamallein toimivan naisen ensimmäinen uhri. Hän oli jo tuhonnut sitä ennen yhden ihmisen urapolun hyvin vastaavanlaisilla teoilla, kuten hänen apurikseen petokseen vääriä todistuksia antanut mieskin. Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa ei pitäisi olla mahdollista ostaa oikeutta tehdä rikoksia ilman seurauksia tukemalla riittävin summin merkittäviin poliittisiin asemiin pyrkiviä.

Jotta edelliset maininnat eivät jää pelkäksi sanahelinäksi, on syytä käydä läpi pari konkreettista esimerkkiä, vaikka kyseistä tulikoetta käydäänkin tarkemmin läpi vasta myöhemmin julkaistavassa sanoman osassa.

Miten poliittinen eliitti käytti mediasuhteitaan hyväkseen samalla, kun he hakkasivat määrätietoisella toimilla rikki demokratian peruspilarina toimivaa oikeusvaltioperiaatetta?

Kaikkivaltiaan asettamaan tulikokeeseen liittyvän konkurssiprosessin käynnistyttyä, ryhtyi yhtiökumppaneitaan ja yhtiön velkojia kohtaan erittäin epärehellisesti ja petollisesti toiminut taho lavastamaan itseään yhtiön ulkopuoliseksi toimijaksi. Motivaatio oli selkeä: yhtiössä vastuualueellaan käytännössä epärehellisyydellään ja petoksen merkistön täyttäneellä toiminnallaan aiheuttamansa konkurssin ja sen henkilökohtaisten vastuiden pakeneminen, sekä kaikkien seurauksien vyöryttäminen kokonaisuudessaan puolustuskyvyttömässä olleen yhtiökumppanin niskaan. Päällimmäiseksi näytti nousevan yritys salata se totuus, kuinka vastuualueellaan aiheuttamansa konkurssin kautta puolustuskyvyttömältä yritettiin vielä koko liikeidea petoksen merkistön täyttävin toimin viedä, samalla myös harjoittaen törkeää velallisen epärehellisyyttä yhtiön velkojia kohtaan. Puolustuskyvytön löysikin itsensä tilanteesta, jossa häntä käytännössä kiristettiin yksinhuoltajalle välttämättömän palkanmaksun kautta suostumaan mukaan petokseen. Terveessä jumalanpelossa äärimmäisen painostuksenkaan alla kyseinen neljän lapsen äiti oli mieluummin valmis kotinsa menettämään yhtiön ja velkojien oikeuksia puolustaakseen. Hän kuitenkin uskoi turhaan siihen, että oikeutta perustuslain mukaisesti olisi Suomessa itselleen, yhtiölle tai velkojille seuraavina vuosina saanut.

Jotta yhtäkkinen suunnanmuutos ja suoranaiset valheet sähköposteissa näyttäisivät totuudelta, julkaisutti Iisebelin toimintamalleja harjoittanut naisomistajana toiminut yrittäjä itsestään alkajaisiksi luotettavassa talousalan lehdessä konkurssiprosessin alettua artikkelin, jossa hän halusi korottaa rehellisyyttä ja luottamusta yritystoiminnan perustana, itsensä rinnalla. Harvapa olisi arvannut kyseisen lehden toimituksessa, että tuo muutos antaa lehdelle toimittajan pitkään toivoma haastattelu johtuikin siitä, että tämän törkeiden rikoksien merkistön toimillaan täyttävä toimija halusi saada ”luotettavaa” medianäkyvyyttä esitellessään laatimiaan valheellisia tietoja sisältäviä sähköposteja samaan aikaan konkurssi- ja oikeusviranomaisille.

Samainen median hyödyntäminen perusteettomassa ulkokuoren kiillottamisessa rikosasian käsittelyn edetessä jatkui seuraavina vuosinakin. Kun petoksen ja lavastuksen kohteeksi joutunut neljän lapsen yksinhuoltajaksi jäänyt leski pääsi noin seitsemän vuoden päästä ensimmäistä kertaa oikeuteen omia ja yhtiön velkojien oikeuksia puolustamaan, oli mediasta aina luettavissa ennen merkittäviä oikeusistuntoja tätä Iisebelin ja Ahabin lailla vaikuttaneen pariskunnan ylistämistä yksin tai erikseen.

Poliittisen eliitin harjoittamia medialeikkejä isompaan roolin oikeuden vääristämisessä perustuslain vastaiseksi nousi kuitenkin Suomen syyttäjälaitoksessa tapahtuneet asiat. Leskeksi jäänyt yksinhuoltaja odotti perustuslain vastaisesti jo pelkästään oikeuskäsittelyiden alkamista itselleen ja velkojilleen oikeutta saadakseen kuuden pitkän vuoden ajan. Ennen oikeuden saamista, hänellä ei ollut mahdollisuutta palata ammattiinsa. Erinomaisin tiedoin suoritettu korkeakoulututkinto muuttui hyödyttömäksi työmarkkinoilla, kunnes oikeus joku päivä toteutuisi. Odottamansa oikeuden toteutumisen sijaan, rikoksen uhriksi joutunut saikin ensimmäisenä tietää sen, että kyseinen poliittisen eliitin edustaja oli heti muutaman viikon jälkeen esitutkinnan päätyttyä syytteistä vapautettu jo vuosia aiemmin. Hänet oli käytännössä vapautettu aineistolla, jolla kyseisiä päätöksiä ei olisi edes Suomen lain mukaan saanut tehdä. Eikä tuohon syyttämättäjättämispäätökseen johtanut prosessikaan täyttänyt moneltakaan kohdin Suomen oikeusprosesseja koskevien lakien vaatimuksia. 

Seurauksena käytännössä suunnitelmallinen, määrätietoinen ja laajamittainen valehtelu Suomen oikeusviranomaisille vain runsaskätisesti poliittisen eliitin sisäpiiriläisille palkittiin. Käytännössä syyttäjälaitos toimi poliittisen eliitin vaatteiden valkaisijana ja vuosia papereita pöytälaatikossa seisottamalla varmisti seuraaviksi vuosiksi sen, että rikoksiin syyllistynyt poliittinen eliitti sai jatkaa elämäänsä heti kuin mahdollista ja todelliset uhrit pidettäisiin vuosia hiljaa, kunnes vasta pääkäsittelyjen jälkeen asiasta voisi julkisuuteen tarkemmin ryhtyä kertomaan todisteaineistojen kera. Törkeisiin rikoksiin syyllistyneet kohottelivatkin kaikki nuo lukuista vuodet presidentinlinnassa maljoja vääryyden voitokkaalle kululle Suomessa, samalla kun rehelliset roikkuivat lapsineen ja lukuisien muine vakavin seurauksineen elämäänsä ilman ensimmäistäkään oikeuden pisaraa vuosia, löysässä hirressä hiljennettynä.

Tapauksen papereita säilytettiin kyseisen syyttäjän pöytälaatikossa juuri tarpeeksi monta vuotta senkin osalta, jotta petoksen merkistön täyttävällä toiminnalla lavastetuksi joutuneen oikeuksia pystyttäisiin loukkaamaan vieläkin jo tapahtuneita oikeusloukkauksia enemmän. Lavastuksen sisältämistä törkeistä kunnianloukkauksista ei esimerkiksi syytteitä enää voisi nostaa, koska aikaa oli pöytälaatikossa kulunut juuri tarpeeksi kyseisten rikoksien vanhenemiseksi poliittisen eliitin eduksi. Se, mitä kaikkea edellinen lausunto pitää sisällään niin poliittisen eliitin toimijoiden osalta kuin oikeuden vääristämistä teoillaan edistäneiden viranomaisten osalta, kuvataan tarkemmin osassa ”Kun oikeus myrkyksi muutetaan”.  

Tässä demokratian painajaista koskevassa osiossa on kuitenkin syytä käydä läpi jo tässä yhteydessä se, miten kyseisen poliittisen eliitin rahoilla valtaan äänestetyt presidentit kansainvälisine saunaseuroineen oman osuutensa demokratian peruspilareiden ylläpitämisen osalta hoitivat, kun tietoon tulleet asiat koskettivat ikävästi heidän omaa poliittista lähipiiriään. Valitettavasti jälleen saimme vain nähdä sen, miten politisoituneita mediasuhteita käytettiin vääryyden edistämiseen yhteiskunnassa ihmisoikeusjuristin lausumien demokratian edellytyksiä edistävien tapojen sijaan.

Valitettavasti Herran kehotuksesta on lausuttava ääneen se, että kansakunnan johtaminen ei ole sujunut enää vuosiin Suomessa niin, kuin entiset terveessä jumalanpelossa eläneet Suomen presidentit ja hengelliset johtajat asioita olisivat hoitaneet, jatkaen Herran mielisuosion nauttimista. Siinä missä Jeesus kuvasi kieroutuneita hengellisiä lainoppineita käärmeen sikiöiksi, jotain samankaltaista on lähestyvänä Herran tuomioiden aikakautena luvassa niin Suomessa kuin muissakin maissa heille, jotka poliittisen eliitin ulkokuorta hinnalla millä hyvänsä ovat valmiita tavallisten kansalaisten kustannuksella kiillottamaan omia etujaan ajaen (jos parannusta ei Kaikkivaltiaan viimeisenkään kutsun kuuluessa tehdä).

Seurattuaan vuosia laaja-alaisen epärehellisyyden ja petoksen uhriksi joutuneiden oikeudenloukkauksia, ryhtyi Kaikkivaltias lopulta vuonna 2019 puuttumaan asioiden kulkuun Suomessa itse. Kuten muinaisessa Efraimissa, Herra nosti mitä odottamattomimmasta paikasta käyttöönsä palvelijansa totuuden ilmi tuomaan ja parannuksen tekoon kansakunnan johtajat kutsumaan. Pyhän Sanan kuvauksien mukaisesti Herra profeettojaan käyttää usein juuri silloin, kun hengellinen johto ryhtyy Herran alttareita häpäisemään tai kansakunnan oikeuden toteutumisesta vastaavat tahot ryhtyvät osallistumaan oikeuden vääristämiseen jättämättä puuttumatta ilmi tulleisiin oikeudenloukkauksiin. Suomessa oli käytännössä tapahtunut jo molemmat asiat.  

Niinpä vuonna 2019 Herra kutsui Suomesta palvelijansa profeetalliseen tehtävään ja vuosina 2020-2021 Herra puhui palvelijalleen ajasta, joka olisi alkamassa. Seurauksena Kaikkivaltias kehotti vuonna 2021 saattamaan Suomen tilanteen ilmi Jumalan silmin maan ylimmälle maalliselle ja hengelliselle johdolle.

Sen sijaan, että presidentti Sauli Niinistö olisi vastannut kansanläheisen edesmenneen presidentti Ahtisaaren lailla vakavaan tiedoksi annettuun asiaan, saatiin lehdistä lukea tiedoksiannon jälkeen vain presidentin ylimalkaisia arvostelevia viittauksia siihen, miten presidentin mielestä Suomessa jotkut tahot yrittävät horjuttaa oikeusvaltion uskottavuutta ja rakenteita. Näytti tapahtuvan juuri se, mihin omaa valta-asemaa voi pahimmillaan väärinkäyttää.

Kaikkivaltiaalla ei ole kiire. Ihmiset saavat rauhassa kasata tulisia hiiliä päälleen, kunnes viimeinenkin Herran antama mahdollisuus ja kaikki kyseisten henkilöiden puolesta lausutut rukoukset todetaan hukkaan heitetyiksi.

Kansakunnan hengellinen hallinto, Suomen kansakirkon piispat, eivät suoriutuneet sen paremmin Herran silmien edessä. Yksikään heistä ei ottanut yhteyttä pyhän Sanan mukaisesti sorrettuun ja poljettuun yrittäen apua tarjota. Sanan varoittavien esimerkkien mukaisesti suurin osa heistä vain loukkaantui Herran hengelliselle johdolle lähettämiin nuhteleviin terveisiin. Useimmat piispoista vain entistä syvemmälle humanistiseen eksytykseen keskittyivät maallisten poliitikkojen rinnalla astelemaan omia kirkkopoliittisia asemia turvatakseen.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen oli kuitenkin ehkä kaikista härskein virantoimituksessaan asian osalta. Kun hän tietoonsa sai aiheellisista epäilyistä Suomen syyttäjälaitoksessa tapahtuneista, poliittista eliittiä suojelevista, toisten ihmisten oikeudenloukkauksista, ei hän vaivautunut edes vastaamaan tilanteessa toimintaohjetta kysyneelle uhrille (mihin oikeudenloukkauksien uhri voisi hänen alaisensa toimista valituksen tehdä). Ilman, että Suomen oikeuslaitoksen vakavien epäkohtien uhrille edes vastattiin ja annettiin mahdollisuus tulla kuulluksi, oli Suomen valtakunnansyyttäjä Toiviainen laittanut oman prosessinsa liikkeelle. Ilman uhrin kuulemista, ja ilman mahdollisuutta todistusaineistoa toimittaa, postilaatikkoon kilahti eräänä päivänä vain päätös, ettei mitään väärää ole tapahtunut. Tuo päätös ja siihen liittyvä perustuslain vastainen ilman kuulemista järjestetty prosessi olikin mitä painavin todiste siitä, että poliittisen eliitin syytteistä lainavastaisella aineistolla vapauttaneen syyttäjän toimet eivät päivänvaloa kestäneet. Ottaen huomioon, että kyseisen syyttäjän asioista oli jo aiemminkin valtamediassa epäilyjä kirjoitettu, asia olisi oikeusvaltiossa pitänyt ottaa käsittelyyn toisin jo tuossa vaiheessa. Sen sijaan koko oikeusjärjestelmästä vastaava maallinen hallinto valitsi jatkaa tietoisella vääryyttä demokratiassa edistävällä tiellä. Poliittisen eliitin harjoittamien rikoksien ja oikeusjärjestelmän perustaa murennuttavien vakavien virheiden peittelemiseksi oltiin valmiita uhraamaan syytön tavalla, jossa hänelle ei suotu edes perustuslain edellyttämää mahdollisuutta puolustautua ennen kuin häntä kohtaan rikoksia tehneet päästettiin elämäänsä täysin seurauksitta jatkamaan.

Yhteenvetona siis voi todeta, että ei yksikään Suomen maallisesta tai hengellisestä hallinnosta reagoinut Herran kehotuksesta esiin tuotuun vakavaan sanomaan Herran kansakunnan johtajilta edellyttämällä tavalla. Perusteena saattaa toki olla se, että Herra toi asian ilmi pyhän Sanan mukaisesti hengellisen kirjoituksen kautta. Luopuneessa kansakunnassahan ne kirjoitukset useimmiten liian myöhään tajutaan olevan todellisia terveisiä maan perustamisesta lähtien kansakunnan tilaa valvoneelta Kaikkivaltiaalta. Useimmitenhan ne sen sijaan vain muinaisten Efraimilaisten tavoin hullutuksena ohitetaan, kunnes on liian myöhäistä.

Sauli Niinistön aikakaudella kaikki Suomen ylimmät johtajat siis reputtivat Herran ”testin” kansakunnan hallinnolle. Eipä tainnut presidentti Niinistö edes hallitukselle maan arvojohtajana oikeusvaltion peruspilareihin liittyvää vakavaa asiaa hänen poliittisesta lähipiiristään tiedoksi antaa.

Ei siis ihme, että samoista poliittisen eliitin rahahanoista valtaan ponnistavan herra Stubbin osalta Herra laajensi tiedoksiantoaan ja ohjasi käyttämään entistä väkevämpiä metodeja. Keväällä 2024 sanoma välitettiin tiedoksi virassa juuri aloittaneen presidentti Stubbin lisäksi myös kaikille Suomen hallituksen jäsenille. Juuri tapahtuneen uuden kouluampumisen myötä Herra liitti mukaan painavia terveisiä juurisyystä kansakunnan nuorison tilasta. Tällä kertaa mukaan tuli liittää myös video, joka oikeusjärjestelmän tulikokeen tapahtumiin liittyvää todisteaineistoa laajasta aineistosta toi julki pienen otannan (Lavan 2024, Suomalaisilla on oikeus tietää). Suomessahan kaikki päättyneet oikeustapaukset tällaisia asioita koskien julkista tietoa. Kuten ihmisoikeusjuristit EU:ssa artikkeleissaan kirjoittavat, on tällaisten tuomioiden julkisuus ja mahdollisuus todentaa tuomiot perustuslain mukaisiksi tai perustuslain vastaisiksi koko demokraattisen oikeusvaltioperiaatteen ydin.

Jo tuo videossa esitetty ensimmäinen palanen totuutta todisti tuon lähes kymmenen vuotiseksi perusteetta venytetyn oikeustapauksen osalta, kuinka törkeän oikeuden vääristämisen uhriksi Suomen oikeusjärjestelmien vakavien epäkohtien kautta leskeksi jäänyt neljän lapsen yksinhuoltaja ajautui useassa kohden, jääden käytännössä vaille minkäänlaisen oikeuden toteutumista omalta osaltaan poliittisen eliitin harjoittamien rikoksien uhriksi jouduttuaan. Ilman minkäänlaista oikeutta jäi myös yhtiö oikeustoimihenkilönä sekä kyseisen yhtiön velkojat. Nythän ei ollut kyse edes siitä, etteikö rikoksen tekijöillä olisi ollut mahdollisuus vastuualueellaan tekemiensä päätöksien seurauksia taloudellisesti kantaa. Satojen tuhansien saatavat valittiin tietoisesti jättää velkojille maksamatta ja heittää ne puolustuskyvyttömän niskaan, jotta totuus tapahtuneista asioista ei tulisi ilmi ja poliittisen eliitin maine olisi mennyttä.

 Suomen kannalta huolestuttavinta 10-vuotiseksi venyneen oikeusprosessin aikana oli kuitenkin se, että kukaan ei edelleenkään näyttänyt olevan valmis tekemään yhtään mitään vakaville oikeusjärjestelmän epäkohdille, joita poliittinen eliitti häikäilemättömästi epärehellisessä toiminnassaan hyödyntää tavallisten suomalaisten oikeuksia loukaten. Myöhemmin tässä sanoman osassa tuodaan julki pieniä toivon kipinöitä, mm. oikeusministeri Leena Merta koskien. Käydään kuitenkin Herran kehotuksen mukaisesti tässä kohden läpi enää yksi asia.

Pyhää Sanaa ja Kaikkivaltiaan luonnetta tuntevat tietävät, että monesti Herra tärkeiden asioiden osalta vahvistaa asian toimien asian osalta tavalla tai toisella kolmesti. Voi olla kyse esimerkiksi ihmiselle tarkoitetun hengellisen kutsun vahvistamisesta. Vastaavasti Herra tämän Suomen kansakunnan johtajille esitetyn asioihin puuttumisen kutsun käytännössä on nyt kolmesti Suomen kansakunnalle esittänyt.

Kahden ensimmäisen kutsun osalta, edellisen ja nykyisen presidentin kuuluessa samoihin poliittisiin saunaseuroihin, ei kumpainenkaan rahan voimien palvonnaltaan osannut arvojohtajan roolissaan painoarvoa Kaikkivaltiaan lähettämille vakaville sanoille antaa.

Kolmas kutsu tapahtuu paraikaa tämän sanoman kansainvälisen julkaisun myötä. Herran kolmas kolkutus luopuneen kansakunnan johtajien sydämiin koskettaa kuitenkin nyt myös muita kansakuntia, varsinkin Yhdysvaltoja, jopa enemmän kuin Suomea.

Jo vuonna 2020 Suomen johtajille ensin suunnatun sanoman kirjoitustyön yhteydessä Herra puhui palvelijalleen siitä, miten Yhdysvallat oli ottamassa ensiaskelia demokratiana Suomen tuhoisalle tielle. Yhdysvalloissa oltiin ottamassa niitä askelia, joita Suomessa otettiin 2000-luvun alussa johtaen kansakunta demokratian painajaismaiseen liberaalipolitiikan kansakunnalle lopulta tuhoisaan syöksykierteeseen. Asia näkyi jo vuonna 2020 siinä, että Herra antoi tehtäväksi laatia palvelutyöni verkkosivuston ensisijaisesti englanniksi, tunsinpa englantini kuinka vajavaiseksi tahansa.

Vasta tämän sanoman käännöstyön aikana, vuonna 2023-2024 Herra paljasti kuitenkin kokonaisessa laajuudessaan sen, miksi sanoma niin tärkeä Yhdysvaltalaisillekin nyt olisi. Yhdysvalloilla on paras mahdollisuus maailman kansakuntien joukossa välttyä lähestyviltä Herra Sebaotin tuomioiden vakavimmilta seurauksilta. Tässä sanomassa on kuvattu yhdysvaltalaisille se karu Kaikkivaltiaan tuomioihin johtava asiantila, johon Suomi ja niin monet muut Euroopan ennen kristilliset maat ovat ajautuneet kääntyessään liberaalipolitiikan leveälle kadotuksen tielle. Euroopassa ei enää ole paluuta parempaan kuin nykyisestään vain laajenevan sodan kautta. Turhaan niin monet maat Ukrainassa taistelevat, sillä Euroopan ja Suomenkin tulevan sodan on jo Kaikkivaltias säätänyt tapahtuvaksi vakavan luopumustilan seurauksena, juuri niin kuin pyhässä Sanassa kansakuntia varoitettiin. Amerikkalaisilla on vielä mahdollisuus valita siunaavampi tie. Osana tätä sanomaa myös lausutaan ääneen se, miksi Yhdysvaltoja niin monin tavoin tähän asti on siunattu. Jos kyseisistä asioista päästetään irti Amerikassa meneillään olevissa vuoden 2024 presidentinvaaleissa, ei paluuta enää Yhdysvalloissakaan ole. Siitä on esimerkkinä vakava Suomen nykyinen tila, jota ei paremmaksi enää voi muuttaa kuin Hänen väkevän kätensä voima, Kaikkivaltiaan lähettämillä pyhän Sanan kuvaamilla ravisteluilla kansakunnalle.

Kaikkivaltiaan lähettämän sanoman tärkeydestä pyhän Sanan hengellisten lainalaisuuksien valossa kertoo sekin, että sanoman tultua julki erään tapahtuman kautta Yhdysvaltojen Helsingin suurlähetystöön juuri ennen sanoman virallista julkaisua englanniksi, ei mennyt kuin viikko mielenkiintoisiin sattumiin. Tapahtumien valossa ei voinut olla näyttämättä siltä, että Jumalan silmissä reputtaneiden Suomen viimeaikaisten presidenttien tavoin, Yhdysvaltojen Suomen suurlähettiläs Douglas Hickey lähti poliittisia saunakavereitaan tukemaan yrityksessä vetää matto Kaikkivaltiaan vakavan sanoman alta, jotta se ei Kaikkivaltiaan tarkoittamaa siunaavaa työtään pääsisi kansakunnissa tekemää.

Voi toki olla vain sattumaakin se, että vain viikko sanoman ilmi tulemisesta suurlähetystössä, Yhdysvaltojen suurlähettiläs Douglas Hickey päätti lähteä Suomesta ennen aikaisesti pois Harrisia tukemaan. Ajankohta oli otollinen. Käytännössä Yhdysvaltojen suurlähetystöön tuli juuri hetkeä aiemmin tieto siitä, että Kaikkivaltiaan rakkaudellisessa sanomassa amerikkalaisille oli lähdössä pian leviämään vauhdilla Hickeyn tukeman ehdokkaan kannalta epäedullinen Herran rakkaudellinen viesti. Käytännössä Kaikkivaltias oli nostanut palvelijansa Suomesta ilman mitään poliittisia kytköksiä Yhdysvaltoihin, tai muuallekaan, siunaavia ohjeitaan varoituksineen amerikkalaisille julistamaan. Osana kaikkivaltiaan rakkaudellisia terveisiä yhdysvaltalaisille, Herra perustelee tämän sanoman kautta, miksi herra Trump on kaikkine inhimillisine ominaisuuksineen kuitenkin se siunatumpi vaihtoehto Yhdysvaltojen kansakunnalle.

Voi olla pelkkää sattumaa sekin, että viimeisenä palveluksenaan julkaistussa uutisessa osittain paljastamalleen poliittiselle saunaseuralle, hän sattumoisin otti kantaa moneen Kaikkivaltiaan sanomassa viitattuun asiaan. Lähestymistapa oli hyvin vastaavanlainen kuin totuutta peittelemään lähteneen presidentti Niinistön viittaukset oikeusjärjestelmän epäkohtiin puuttujiin. Kun sanoman tuojaa ei voida demokratiassa täysin hiljentää, jää vaihtoehdoksi yrittää käyttää valta-asemaa siihen, ettei häntä oteta tosissaan.

Siinä, missä Jumala varoitti jo vuonna 2021 Suomen johtajia sanoman yhteydessä rauhan rikkoontumisesta ja asian johtamisesta lopulta ilman parannuksen tekoa myös Suomen rajojen muuttumiseen, päätyi samoja poliittisia liberaaleja arvoja Harrisin ja Suomen presidenttien rinnalla edustava Hickey julistamaan, että Suomi olisi viimeinen paikka, johon Venäjä tulisi (Appelsin 2024, USA:n lähettiläs: Suomi olisi viimeinen paikka, johon Venäjä tulisi.).

Ottaen huomioon, että suomalaisia asian osalta ei enää pysty mediassa harhaan johtamaan, uutisen lausunnot vaikuttivatkin olevan enemmän yhdysvaltalaisille suunnattu, yrityksenä viedä Kaikkivaltiaan sanomalta pohjaa, ennen kuin sanoma ehtisi lähteä amerikkalaisten sydämiä Herran suunnitelman mukaisesti tavoittamaan. Suurlähettilään lausunnot asian osalta näyttäytyvät oudossa valossa ottaen huomioon niin monet yhä tiheämpään Suomessa nähdyt otsikot Venäjän todellisesta mahdollisuudesta pitää Suomea myös seuraavana kohteenaan. Yhä useampi suomalainen onkin ryhtynyt konkreettisesti jo varautumaan ajatuksissaan mahdolliseen sotaan ja yhä harvemmat nykyään sen mahdollisuuden olemassaolon kieltävät. Lehdissä on nähty jo viranomaistenkin muistutuksia jokaisen suomalaisen velvollisuudesta varautua kotona myös pahimman varalta, lisääntyvän Suomeen kohdistuvan hybridivaikuttamisen keskellä. Jos mitään uhkaa ei olisi, Suomen poliitikot eivät Hickeyn kanssa saunan lauteilla olisi edes NATO-päätöksiä yhdessä leiponeet. Edellisten realiteettien valossa Hickeyn kommentti ei voinutkaan olla Suomesta katsoen näyttäytymättä liberaalipolitiikassa näkyvän korvasyyhyn julistamisena amerikkalaisille omien poliittisten tarkoitusperien edistämiseksi.

Yhtä ironiselta vaikutti myös uutisen kannanotto suomalaisiin maailman onnellisimpana kansana. Hickey määritteli uutisessaan Suomen kansan onnellisuutta seuraavin sanoin ”Jos asuu New Yorkissa, on huolissaan turvallisuudesta, koulutuksesta, terveydenhuollosta. Kun asuu Suomessa, ei tarvitse huolehtia noista asioista samalla lailla. Joten jos tuo on onnellisuuden määritelmä, silloin Suomi on todella onnellinen paikka.”

Mitä ihmettä!

Herää kysymys, eikö herra Hickey ole lainkaan seurannut Suomen otsikoita viimeisimpinä vuosina Suomessa ollessaan. Eikö herra Hickey ole nähnyt otsikoita jatkuvasta kasvavista leipäjonoista Suomessa ja asunnottomuuden lisääntymistä kaikenlaisen räjähdysmäisesti lisääntyneen eriarvoisuuden keskellä. Eikö herra Hickey ole kiinnittänyt huomiota uutisiin, joiden perusteella Suomessa tuon tuosta saa lukea lehdistä puukotuksista ja ampumista, nykyään jo keskellä päivää, keskellä kaupunkeja. Suomen ihmismäärään suhteutettuna väkivaltatilastot ovat hurjempaa luettavaa kuin tilastot Amerikasta. Suomen tilanne lähinnä todistaakin siitä, että ratkaisu kyseisiin ongelmiin ei löydy tiukemmista aselaista, vaan nimenomaan kansakunnan hyvinvoinnin tilasta, johon arvomaailman ja omantunnon kehityksen rapautumisella on kaikista suurin vaikutus. Eikö herra Hickey ole todella nähnyt lukuisia uutisia Suomen vuosia jo jatkuneesta terveydenhoidon kriisistä ja palveluiden alasajosta sekä ihmisten eriarvoisuuden vuosia jatkuneesta lisääntymisestä. Eikö herra Hickey anna lainkaan painoarvoa poliittisten Helsingin saunaseurojen uhreiksi joutuneille suomalaisille, joiden järkyttäviä tarinoita nälästä, asunnottomuudesta ja työttömyydestä on otsikoissa jo vuosia nähty, puhumattakaan niistä tapauksista, jotka sitten vain on päätetty vaientaa. Erittäin ironiseksi, jopa valehteluksi yhdysvaltalaisille, Hickeyn kuvaus muuttuu sen myötä, että samassa lehdessä kuvataan samana päivänä, kuinka Hickeyn poliittisten saunapiirien politiikka on johtamassa seuraavasta kesästä alkaen Suomessa opiskelijat asunnottomuuteen kesien ajaksi. Täysin sokeille silmillekö ovat menneet uutiset lukuistenopiskelijoiden jo entisten leikkauksien jälkeen mahdottomaksi muodostuneesta tilanteesta varojen riitettyä vain makaronien ostoon, jos enää edes sitäkään. Jälleen nähtiinkin todeksi se, miten lukuisten hätää ei nähdä niin kauan, kuin sieltä voi seasta löytää mainoksiin sopivia kultalusikka suussa syntyneitä yksilöitä, jotka jopa valtion opiskeluun tarkoitettuja tukia perustoimeentulon sijaan esimerkiksi sijoittamiseen käyttävät. Kun Suomessa leikataan heiltä, joilla ei ole varaa ollut riittävän monipuolisesti ja tarpeeksi syödä tähänkään asti, ei voi päättäjien puusilmäisyyttä leikkauksia kohdentaessa olla ihmettelemättä.

Jälleen kerran liberaalipolitiikan saunaseura sai Suomen medialta juuri sen, mitä halusi. Lähestyvän presidentti Stubbin Amerikassa järjestettävän YK-kokouksen alla on juuri sopivasti hyvä julistaa siitä, miten onnellisia suomalaiset ovatkaan, vaikka julistus olisi vastoin kaikkia faktoja jopa ulkomaalaisten objektiivisten tutkimuksien mukaan.

He, jotka tavallista kansaa sortavassa, vakavassa luopumustilassa jo olevan kansakunnan politiikan harjoittamisen tapaa ovat viimeiset vuodet seuranneet, osasivatkin odottaa Hickeyn harhaanjohtavien lausuntojen olleen pohjustusta siihen, että samaan saunaseuraan kuuluva Suomen presidentti Stubb nousisi YK:ssa todennäköisesti omaa ja omien poliittisten piirien egoa brändäämään esiintymällä maailman onnellisimman kansan presidenttinä. Ja kuten odotettavissa oli, juuri näin tapahtui vain muutamia päiviä Hickeyn totuutta Suomen tilasta vääristelevän pohjustuksen jälkeen! (MTV 2024, Stubb esitteli YK-puheessaan ”kolme pointtiaan” ja muistutti suomalaisten olevan maailman onnellisin kansa.)

  Käytännössä Suomen presidentin toiminta vastasi täysin niitä keinoja, joita myös hänen vaalirahoittajansa käytti oman maineensa ja uransa pelastamiseen toisten oikeuksien kustannuksella. Iisebelin lailla toimineelle poliittiselle vaikuttajalle ei ollut ongelma oikeusviranomaisten edessä tietoisesti ja suunnitelmallisesti valehdella sekä vääriä todistuksia lavastuksensa tueksi hankkia, jotta oma ego ja urakehitys taloudellisine etuineen elämässä pysyisi hinnalla millä hyvällä pystyssä. Se, että Suomen presidentti kehtaa YK:ssa esittämilleen puheille hakea painoarvoa ja yrittää omia meriittejä kasvattaa esiintymällä maailman onnellisemman kansan presidenttinä vastoin Suomessa vallitsevaa todellista asiantilaa, on aivan yhtä suuri faktojen vastainen epärehellinen teko, nyt vain käytännössä koko Suomen kansaa kohtaan.

Suomen kansalla olisi oikeus saada äänensä kuulumaan perustuslain edellyttämällä tavalla tasapuolisesti ja Suomen johtajat puuttumaan vakaviin jo Suomessa vuosia tiedostettuihin olleisiin ihmisoikeusloukkauksineen mm. oikeusjärjestelmässä tiedossa jo kauan olleiden epäkohtien osalta. Ottaen huomioon, että jokainen Suomessa aikaa viettävä voi myös kliinisellä havainnoillaan hyvin pian omin silmin todistaa Suomen pian jo anarkiaan johtavaa kansakunnan huonovointisuutta, on presidentin kyky lausua kyseinen muistutus Suomesta maailman onnellisimpana kansana käytännössä vain raaka loukkaus Suomen tavallista kansaa kohtaan. Kenenkään presidentin ei pitäisi pystyä omatunnoltaan Stubbin kaltaisesti esiintymään maailman politiikan areenoilla, kun samaan aikaan kansalaiset vanhuksista lapsiin kärsivät tilastollisina faktoina mitattavista ennen näkemättömistä ongelmista. Kyseiselle epätodelliselle väittämälle jo omat kansainväliset tiktok-vitsinsäkin jo on!

Täydellisemmäksi yrityksestä brändätä Suomi vääristetyn kuvan varaan perustuvaan fiktiivisyyteen on tehnyt enää se, kuinka koko kansan presidentteinä esiintyvät johtajat ottavat selfieitä vain heidän kanssaan, joilla menee tarpeeksi hyvin selfie-hymyyn kyetäkseen ja joiden kanssa ei kansakunnan johtajuuden todellista hartiataakkaa joudu kantamaan.

Mielenkiintoista on nähdä yhteys myös siinä, että näitä omaa egoa tavallisen kansan oikeuksien kustannuksella kiillottavia poliittisten talouselämän piirien ihmisiä näyttää yhdistävän myös koulujen käynti ns. Euroopan talousalan eliittikouluissa. Siinä missä Suomessa on syntynyt jo hiljainen hymähtely sen osalta, miten teologiset opinahjot ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenien saatossa käytännössä ”uskon tappajiksi” humanististen tieteiden korvatessa pyhän Sanan opetukset, näyttää politiikkaan ja talouselämään ihmisiä kasvattaville opinahjoille käyneen oma epäedullinen muutoksensa. Vaikuttaa siltä, että osana opetusta tarvittavista taidoista päästä sisään rahatalouden ja politiikan verkostoihin opetetaan, kuinka hiljentää mahdollisesti vielä sisimmissä hiljaa kuiskaileva omantunnon ääni, ja kuinka oppia rakentamaan talouseliitin etuja palvelevia ratkaisuja tavallinen kansa puolustuskyvyttömään modernisoidun orjuuden asemaan ajaen. Se on tilanne, kun vakavat ongelmat demokratian perustana olevissa asemassa eivät otsikoihin ja kansakunnan johtajien käsittelyyn nouse kansakunnan johtajien itse noista epäkohdista samalla hyötyessä. Se on tilanne, kun suuri osa tavallisesta kansakunnan työssäkäyvästä väestöstä ei palkoillaan enää voi edes ihmisoikeuksien mukaista elämää kansakunnassa rakentaa, vaan käytännössä he tekevät täysipäiväistä työtä ruokapalkalla kaikesta muusta elämän sisällöstä tinkimään joutuen.

Onkin helppo ollut nähdä Suomen tilannetta seuratessa toteen se, että kyse ei ole mistään salaliittoteorioista, vaan yksinkertaisesti opitusta manipulatiivisesta kyvystä käyttää hyväkseen mediaa ja suhteita edellä läpikäydyllä tavalla totuuden ja oikeudenmukaisuuden kustannuksella, käytännössä siis demokraattisen oikeusvaltioperiaatteen kustannuksella. Ei tarvitse olla yhteiskuntapoliitikko ymmärtääkseen, että kysymyksessä ei ole kestävän kehityksen mukainen politiikka.

Onneksi Suomen kansan sorretuilla ja kärsivillä on kaikesta huolimatta toivonsa vielä Tuomareiden Tuomarissa ja Kuninkaiden Kuninkaassa! Ei ole sattumaa, että herra Stubbin YK:ssa pitämän puheen päivänä Suomen eduskuntatalo töhrittiin ennen näkemättömällä tavalla, kuin verta vuotavan kansakunnan kuvauksena (Saarinen 2024, Katariina Souri: Eduskuntatalon töhriminen oli hyvä juttu.).

Uutisissa nähty kuva verta valuvasta eduskuntatalosta oli pysäyttävä näky Jumalan toimintamallit tunteville. Tässä sanomassa myöhemmin käydään sitä jo vuonna 2021 Suomen johtajille tiedoksi saatettua sanoman osuutta, miten Elokapinan ja heidän yhteistyökumppaneiden radikaaleimmat toimintamallit eivät ole pyhän Sanan mukaisia keinoja vaikuttaa demokratiassa. Toisaalta samalla käydään läpi sitä, miten kyseisten ilmiöiden esiintulo on nimenomaan pyhässä Sanassa kansakunnan johtajille pyhän Sanan varoittama hälyttävä merkki siitä, että luopumuksessa ollaan jo kansakunnassa vaarallisen pitkällä.

Vaikka aktivistit tekivät Suomen eduskuntataloon kohdistamansa tempauksensa aivan toisiin asioihin liittyen, Kaikkivaltiasta tuntevat tietävät, että mikään ei ole sattumaa tämän taivaankannen alla! Kaikkivaltiaalla on aina ollut keinonsa saada sanomansa aina myös silmin havaittavalla symboliikalla esitetyiksi ja vahvistetuksi. Hyvin usein on kyse monin tavoin merkityksellisistä ajoituksista. Useasti hän on ihmiskunnalle laatimassaan suunnitelmassa käyttänyt väkevästi aikojen saatossa myös heitä, jotka eivät ole uskossa tai toimivat pyhän Sanan vastaisesti. Herra Stubbin puhe YK:ssa ja samana päivänä verta valuva Suomen eduskuntatalo olivatkin yhtälö, jota ei suomalaisille voi kiteyttää kuin lauseisiin: ”Se on kuulkaas suomalaiset menoa nyt! He, jotka haluavat selvitä kansakunnan ravisteluista vähemmällä, nyt on viimeinen aika kiinnittää katse Herraan Hänen Sanansa ja Hänessä olevan toivon kautta!”.

Tämä Herran lähettämä sanoma kansakunnille on kaikessa nuhtelevuudessaan jo osa tuota Herran kädenojennusta heitä kohti, joilla on vielä nöyryyttä sydämessään ja jotka haluavat viimeisellä hetkellä valita kulkea tulevat haastavat vuodet läpi Hänen suojassaan.

Tästä onkin hyvä siirtyä käsittelemään Herran kuvausta politiikasta ilman pyhän Sanan ohjausta. 

Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon —>