Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>

Rajattomat rajoja asettamassa

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

“Menkää ahtaasta portista sisälle.

Sillä se portti on avara ja tie lavea,

joka vie kadotukseen, ja monta on,

jotka siitä sisälle menevät;

mutta se portti on ahdas

ja tie kaita, joka vie elämään,

ja harvat ovat ne,

jotka sen löytävät.”

Matt. 7:13-14 (KR33/38)

Suomen kansakunnan nuorison uutisoidusta lisääntyneestä pahoinvoinnista keskustelua käytäessä kuulee usein vedottavan turvallisten, lapsia ja nuoria suojelevien rajojen puuttumiseen nuorten elämästä. Vähemmän huomiota saanut vastakkainen ääripää, on liiallinen mieltä murtava, ja jopa orjuuttava rajojen asettaminen ilman samanaikaisesti itsetuntoa terveeksi rakentavaa rakkautta ja vapautta. On jälleen mielenkiintoista huomata humanististen tieteiden syyseuraussuhteiden samankaltaisuus hengellisiin lainalaisuuksiin. Ilman minkäänlaisia rajojen asettamista, ihminen ei voi pysyä kapealla tiellä ja saavuttaa sielun pelastavaa kapeaa porttia. Vastaavasti Jeesuksen varoittama lahkohenkinen Sanaan nähden liian tiukkoja rajoja ihmispäätöksin asettava kapeaakin kapeampi tie, ilman Pyhän Hengen taivaallista rakkautta ja valinnanvapautta, voi johtaa koko matkan keskeytymiseen. Pelastava sielun hyvinvoinniksi tarkoitettu matka voi katketa mielen murtuessa, pakotettaessa ihminen asioihin, joita hän ei haluaisi tehdä, tai olla tekemättä. Toisaalta asioihin pakottaminen joskus kohtuuttomien rangaistuksien pelon ilmapiirissä voi mielen murtumisen sijasta johtaa myös sisäisen pahoinvoinnin kautta syntyvään kapinointiin, jossa ihminen pakotuksen aiheuttamia traumoja päätyy nuolemaan leveän kadotuksen tien tarjoamin keinoin.

Ei ole yksinkertainen tehtävä pysyä niin yksilöiden kasvatuksessa, kuin kansakunnan hyvinvoinnin vaalimisessa kultaisella pelastukseen johtavalla kapealla keskitiellä. Tie, joka on pyhän Sanan osoittama rakkauden, terveiden rajojen ja myös vapauden tie.

Suomen kansakunnan rukoukset kuultiin edellisten itsenäisyystaistelujen aikaan, koska ne olivat terveessä jumalanpelossa lausuttuja vanhurskaita rukouksia. Suomen kansakunta ei kunnioittanut Jumalaa ainoastaan huulillaan pari kertaa vuoteen kristillisiin perinnäistapoihin kuuluvien adventti- ja joulukirkossa käyntien myötä, vaan Suomen kansa toteutti uskoaan myös Sanan mukaisin teoin asettamalla terveitä kansakuntaa suojelevia rajoja päätöksenteossaan. Kirkossa käytiin pitkin vuotta, ja pyhäpäivät Jumalan asettamana pyhänä liitonmerkkinä ihmisten ja Hänen välillään pidettiin kunniassaan. Kuten eräässä luvussa jo aiemmin läpikäytiin, Jumala olettaa rakkauden Häneen näkyvän Hänen asettamien ohjeiden kunnioittamisena ja noudattamisena. Totta kai Kaikkivaltias kuuli vanhurskaan ja Häntä rakastavan kansan rukoukset ja auttoi Hänen kansaansa hädän päivänä!

Kun on joutunut omin silmin todentamaan opettajien sallimuksesta Jumalan pyhälle alttarille vietyjä kristallipalloesityksiä, ja nuorison kannustamista elämään rajattomasti kaikkia mahdollisia mielihaluja vapaasti seuraten, samalla, kun Jumalan tuntemisen mahdollisuutta on vähennetty ja Jumalan asettamia rajoja on ihmispäätöksin lähdetty muuttamaan, ei voi olla päätymättä ihmettelemään yhteiskunnan jo mielettömyydeksi pian tulkittavaa ristiriitaista tilannetta. Samaan aikaan puhutaan terveiden rajojen asettamisesta nuoren sukupolven kasvua tukemaan, mutta todellisuudessa samaan aikaan kansakunnan hengellisessä sokeudessa turvallisia raja-aitoja nuorelta sukupolvelta maahan ennennäkemättömällä tavalla hakataan. Pyhän Sanan mukaisesti tilanne kansakunnalle alkaa käydä maallisin keinoin mahdottomaksi ratkaista silloin, kun tätä hengellisten kansakuntaa suojaavien rajojen rajamerkkejä alkaa itse hengellinen johto siirtelemään Jumalan Sanaa muuttaen. Silloin kansakunnalta katoaa viimeinenkin toivo rauhan ja itsenäisyyden säilyttämisestä. Siinä kansakunnan tilassa ei ole jäljellä enää kuin kansakunnan ravisteluiden tie, jossa Herra pyhyytensä osoittaa ja pyhät rajakivensä takaisin vihassaan oman kätensä voimalla asettaa.

Kuinka siis terveitä ja suojelevia rajoja voisi nuorisolle asettaa heitä kasvattava sukupolvi, jossa enemmistö ei itsekään tunnu enää sietävän minkäänlaista rajojen asettelua. Jos korviin kuultu tai luettu ei tunnu miellyttävältä, vastauksena on välitön uhriutuminen, tai hyökkäykset puhujan vaientamiseksi. Tilanne on Suomessakin luisunut jo pyhän Sanan kuvaamaan vakavaan kansakunnan luopumustilaan, jossa omaatuntoa puhuttelevalle puheelle ei enää osata tarvittaessa oman vapauden rajoissa selkää kääntää, vaan mieluummin loukkaannutaan ja avoimin hyökkäyksin yritetään estää koko välttämättömien rajojen olemassaoloa kannatteleva julistustyö kansakunnassa. Rakkaudelliseen, vaikkakin joskus Sanan mukaisesti myös nuhtelevaan julistukseen, jossa muistutetaan Suomen itsenäisyyden mahdollistaneen Jumalan asettamista rakkaudellisista rajoista, hyökätään syytteillä kunnianloukkauksesta, tai esimerkiksi henkisestä väkivallasta, vääntäen Sanan varoittamalla tavalla kieroon kauniita periaatteita tasa-arvosta, ihmisoikeuksista ja rakkaudesta. Kuten aiemmissa luvuissa käytiin läpi, tällä tavalla sotketaan pahemman kerran puurot ja vellit keskenään. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet ovat kyllä periaatteita, joiden tuleekin toteutua kansakunnassa. Niitä ei kuitenkaan pidä myöskään väärinkäyttää toisten oikeuksien polkemiseen ja itsenäisyyden vaarantamiseen jälkipolvien kustannuksella. Kauniitakaan periaatteita ei pitäisi voida muuttaa lopulta yksilöiden ja kansakunnan hyvinvointia uhkaavan rajattoman vapauden aseiksi, joilla yritetään syrjäyttää sananvapauteen ja uskonvapauteen kuuluva oikeus puolustaa Suomen kansakunnan suoneen Jumalan Sanaa muuttumattomassa muodossaan. Vain hengellisesti vaarallisesti sokeutunut kansakunta voi tämän, lopulta itsenäisyyttä ja rauhaa maan sisältäpäin uhkaavan, Kaikkivaltiaan rajan ylittää!

Tämä ilmiö on näkynyt erityisen hyvin samaa sukupuolta olevien avioliittojen osalta käydyissä keskusteluissa. He, jotka tekevät uskovalle kuuluvan velvollisuutensa puolustaa kansakunnan Jumalan vanhurskauden vaalimisen rajoja maan itsenäisyyttä ja rauhaa samalla vaalien, leimataan välittömästi homovihaajiksi, seksuaalivähemmistöjä syrjiviksi tai kiihottajiksi kansanryhmää vastaan. Kuten tässä kirjoituksessa on jo aiemmin perusteellisesti läpikäyty pyhän Sanan näkökulmasta, ei kysymys suinkaan ole syrjinnästä, eikä homofobiasta. Vaikka alttareiden pyhyyttä Jumalan pyhän nimen tähden kansakunnassa jotkut nousevat puolustamaan Sanan mukaisesti, he kyllä silti seksuaalivähemmistöjenkin edustajia pitävät ihmisinä täysin tasa-arvoisina aivan vastaavasti, kuin muitakin ihmisiä maailmassa. Kuten jo aiemmin sanomassa läpikäytiin, tasa-arvoa, uskonvapautta ja ihmisoikeuksia voi tasavertaisesti kunnioittaa myös häpäisemättä ja vihastuttamatta Suomen itsenäisyyden suonutta Kaikkivaltiasta. Siinä menee raja, jota ei Häneltä Suomen kaltaisen maan saaneen kansakunnan tulisi uskaltaa ylittää.

Sama hyökkäystaktiikkaa näkyy yhteiskunnissa monissa muissakin muodoissa. Muistan, kuinka pari vuotta sitten luin artikkelin, jossa jonkin tason siveellisyyden säilyttämisen puolesta puhujat Yhdysvalloissa maalattiin välittömästi heti seksivastaisiksi. Jälleen kyse oli vain kahdesta aivan eri asiasta. En ryhdy tähän etsimään tutkimuksia, joiden tuloksia silloin tällöin on valtamedioissakin julkaistu. Näkyvillä on kuitenkin viime vuosina ollut useastikin tutkimustuloksia siitä, miten siveettömyyden lisääntyminen erityisesti sosiaalisen median kautta vaikuttaa negatiivisesti nuorten itsetunnon ja seksuaalisuudenkin kehittymiseen. Vastaavasti on voinut lukea useita tositarinoita siitä, miten siveettömyys on johtanut ongelmiin parisuhteissa.

Jälleen kerran tunnutaan olevan täysin kykenemättömiä näkemään kokonaisuutta, ja keskustelemaan kultaisen keskitien olemassaolosta. Siinä missä länsimaissa näkee uutisoitavan siveellisyyden vaalimisessa epäonnistutun, kun joka puolelta ihmisten silmiin arjen keskellä pursuaa vähäpukeisia, tai nykyään jopa kokonaan ilman rihman kiertämää olevia kuvia, samaan aikaan toisaalla siveellisyyden vaalimisessa on epäonnistuttu yhtä vakavasti peittämällä koko kaunis Jumalan luoma ihminen sallien vain silmien näkyä.

Pyhän Sanan mukainen vanhurskauteen kuuluva siveellisyyden vaalimisen malli ei edusta kumpaakaan edellä kuvatuista ääripäistä. Pyhän Sanan mukaisessa mallissa sen sijaan voi nähdä jälleen kerran terveellisten sekä ihmisiä että kansankunnan hyvinvointia suojelevien rajojen olemassaolon, mutta myös rakkaudellisen vapauden tuoda oma Jumalan jokaiselle omalla tavallaan luoma kauneutensa esiin. Ajan hengessämme kuitenkin päädytään usein kaikenlaisesta rajojen asettamista puoltavasta keskustelusta suoraviivaisiin ja naiviin päätelmiin siitä, että rajojen asettaminen on välittömästi koko asian vastustamista tai vihaamista. Jumala loi ihmiselle kyvyn tarkastella asioita laaja-alaisemmin. Erilaisiin yksilökeskeisiin motivaatioihin liittyen, tuon kyvyn käyttäminen tuntuu usein ihmisiltä usein ajassamme unohtuneen.

Seksuaalisuus on todella Jumalan luoma ominaisuus ihmiselle ja tarkoitettu ihanaksi asiaksi avioliiton kautta sitoutuneiden ihmisten välille. Voi kuinka monet nuoret ja vanhemmatkin ovat jo saaneet kärsiä siitä, miten henkistäkin yhteyttä vastakkaiselta sukupuolelta odottaessaan, he saavatkin kokevansa olevansa kuin vain nopeasti seksuaalisen nautinnon jälkeen vaihtoon laitettava asia. Kuinka moni mieli onkaan jo murtunut, ja seksuaalinen kehitys häiriintynyt kaikessa koululaitoksienkin jo suoltamassa opetuksessa, jossa seksuaalisuuden rajoittamattomaan kokeiluun ja etsimiseen kannustetaan unohtaen samalla opettaa asiaan liittyvistä ihmismielen kokonaishyvinvointiin tarvittavista asioista. Monet hylkäämisen kokemukset johtavat usein turhaan arvottomuuden tunteeseen, joiden haavojen parantamisella on kauas kantoiset seuraukset. Monet ovatkin kantapään kautta saaneet oppia lopulta sen, miten loppujen lopuksi kuitenkin Jumalan pyhässä Sanassaan asettamat rajat ja ohjeet olisivatkin olleet jo alun perin ne parhaimmat elämään kestävän onnellisuuden, sekä ilon, tavoittelussa.

Eihän Sanaan turhaan ole kiteytetty kultaista keskitietä Saarnaajan kirjan sanoin. Aivan kaiken perustana on lopulta terve jumalanpelko.

“Tämänkin minä olen nähnyt

turhina elinpäivinäni;

hurskas hukkuu, vaikka on

elänyt oikein,

jumalaton elää pahuudestaan

huolimatta kauan.

Älä ole liian hurskas

äläkä esiinny ylen viisaana:

miksi tekisit elämäsi autioksi?

Älä liikaa poikkea laista

äläkä ole tyhmä:

miksi kuolisit ennen aikaasi?

Sinun on paras pitää kiinni

toisesta hylkäämättä toistakaan:

Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa.

Viisaus on viisaalle vahvempi

apu kuin kaupungin kymmenen mahtimiestä.

Maan päällä ei ole yhtäkään niin

hurskasta, että hän tekisi aina vain

hyvää eikä koskaan syntiä.

Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan,

ettet joutuisi kuulemaan sitäkin,

miten palvelijasi kiroaa sinua.

Muistathan ne monet kerrat,

jolloin sinä itse olet kironnut muita.

Kaiken tämän olen viisauden avulla

koetellut. Minä sanoin: ‘Tahdon

tulla viisaaksi’ Mutta viisaus pysytteli

tavoittamattomissa.

Kaukana on kaiken sisin olemus,

syvällä, syvällä -

kuka sen voi löytää?

Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan

ja etsimään viisautta ja kaiken

lopputulosta ja ymmärsin, että

jumalattomuus johtuu

järjettömyydestä ja tyhmyys

mielen sokaistumisesta.”

Saarn. 7:15-25 (KR92)

”Katso,

tämän ainoastaan olen

löytänyt: että

Jumala on tehnyt ihmiset

suoriksi, mutta

itse he etsivät

monia mutkia.”

Saarn. 7:30 (KR33/38)

Vaan mitä tapahtuu tällä hetkellä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalalta saadussa rakkaassa Suomen maassa?

Jokainen voi itse vielä tämän luvun yhteydessä miettiä, miten Suomen luopumustila on avoimesti nähtävissä Suomen vuoden 2021 Euroviisu-edustuksessa (Blind Channel 2021, Blind Channel - Dark Side - Finland - Official Video - Eurovision 2021). Mitä mieltä luulette Suomen kansan rukoukset menneiden itsenäisyystaistelujen aikoina kuulleen Jumalan olevan mieltä Suomen kansakunnan kasvatustyön asiaintilasta kokonaisuutta katsellessaan. Mitä luulette Kaikkivaltiaan ajattelevan, kun edellä jo läpikäytyjen koulumaailmaan tuotujen Halloween-ilmiöiden lisäksi maan jälkipolvi edustaa kyseistä maata Euroviisuissa julistamalla muille kansoille, kuinka rukoukset eivät kannata, eivätkä ole avuksi, sen sijaan viina ja keskisormen heiluttelu auttaa. Jo ylisukupolviseksi muodostunut rajattoman vapauden ihannointi kiteytyy oivasti siihen, kuinka jopa kasvatusalan ammattilaiset hurraavat keskisormi- & viina-asennetta uhkuvalle esitykselle. Kun vielä jotain rajoja asetettiin keskisormen näyttämiselle kyseisessä musiikkikilpailussa, kierretään asia maalaamalla keskisormet punaiseksi, käytännössä kaiken rajattomuuden ihannoinnille vain kasvot antaen. On jopa ironista, miten hyvin demokratian valitseman kappaleen otsikko Dark Side (suomeksi pimeä puoli) kuvaa Suomen kansakunnan vakavasti pimentynyttä tilaa Jumalan silmissä.

Ongelmallista kansakunnan kannalta on se, että pimeyden levittämisen vastapainona Suomen kansankirkossa on vuosi vuodelta vain vähemmän loistanut Jeesuksen esimerkin seuraamisessa pitäytyviä, Sanassa kuvattuja valon ja toivon tuojia lisääntyvän pimeyden keskellä. Onneksi tilanne on vielä jonkin verran parempi vapaiden suuntien seurakunnissa, vaikka huolestuttavasti Kaikkivaltiaan lamppuja on jo niissäkin ryhdytty sammuttelemaan pimeydelle yhä vain enemmän tilaa antaen.

Jälleen selvyyden vuoksi tarkennan Suomen euroviisukappaleen arviointiin liittyen, että ei ole kysymys ihmisten, eikä kyseisen bändin, tai sen kappaleen tuomitsemisesta. Henkilökohtaisesti todella iloitsen jokaisesta musiikin lahjasta ja todella iloitsen Suomen maasta, jossa on sanan- ja ilmaisunvapautta olemassa vielä siinä määrin, että nuorilla on niin halutessaan tällaiseenkin esitykseen ajatusmallinsa mahdollisuus avoimesti pukea. Heillä on siihen oikeus! On todellakin arvostettavaa kaikki se työ, joka kyseisen musiikillisen tuotoksen aikaansaamiseksi kaikkinensa tarvitaan! Tässä yhteydessä asia nostetaan kuitenkin käsittelyyn siitä näkökulmasta, mitä kyseisen kappaleen valinta Suomen demokratian äänestyksen tuloksena kertoo Suomen demokratian yleisestä sivistyksen tasosta, sekä ennen kaikkea hengellisestä tilasta. Herran kehotuksesta kerron, että Jumalan silmissä se, että Suomi kiteyttää kansakuntana arvonsa kyseiseen esitykseen, jossa rukoilun voima jätetään viinan ja keskisormen voiman alle, on vain kansakunnan katastrofaalisen tuomioita edeltävän tilan tiivistelmä, jota hän äärimmäisen surullisena katselee samalla, kun kutsuu kansakuntaa viimeisen kerran kääntymään takaisin.

Aivan samaa kansakunnan luopumustilaa edustavaa pahoinvointia ja kapinahenkeä edustavat myös Suomessa jo koetut Convoy -kapinat. Mellakointi, virkavaltaa vastaan kapinointi, toimittajien solvaaminen ja fyysisellä väkivallalla uhkailu rakentavan kritiikin ja totuuden puolesta puhumisen sijaan eivät ole Suomen itsenäisyyden suoneen Jumalan keinoja muuttaa kansakunnan kehityssuunnan tilaa. Juuri tätä tarkoittaa kansakunnan hengellinen sokeutuminen konkretisoituna ihmisten toimiin. Itse asiassa viimeaikaiset Convoy-kapinat kansakunnan syntivelkaa vain pahentavat. Ei Kaikkivaltias Jumala halua, että tämän kaltaisiin mellakoihin osallistuvien kautta Hänen pyhä nimensä ja Hänelle rakkaat asiat kytketään pyhän Sanan vastaiseen tapaan ajaa asioita. Juuri tämä Jumalan surua ja vihaa vain nostava asia tapahtui Suomessa nähdyissä Convoy-kapinoissa. Ylen artikkeleista on nimittäin luettavissa, kuinka kapinan pääorganisoijaa kuvataan syvästi uskonnollisena helluntailaisena. Vastaavasti liberaaleja arvoja korottava media on heti tarttunut mahdollisuuteen nostaa esille asiattomaksi monin tavoin paisuneeseen Telegram -keskusteluun liittyen ryhmän osallistujien tunnustautumista juutalaisvastaisiksi, sekä myös toisaalta Israelin ystäviksi itsensä identifioiviin kristillisiin radikaaleihin. Edellinen mediahuomio Jumalalle rakkaista asioista ei todellakaan ajanut Suomen asioita eteenpäin, vaan taaksepäin. (Hämäläinen & Mattinen, ”Me saadaan oikeasti koko Helsinki tukkoon” - tästä on kyse sosiaalisen median kapinaryhmässä, joka aikoo aiheuttaa kaaoksen Helsingissä perjantaina)

Israelin ystävyys ja Israelin sekä juutalaisten siunaaminen ovat äärimmäisen tärkeitä kansakunnan tulevaisuuteen vaikuttavia asioita, mikä näkyi Suomen muinaisen presidentin osoittaessa viisautensa päättäessään rohkeasti valtavirran vastaisesta vastauksestaan Hitlerin esittämään pyyntöön luovuttaa Suomesta juutalaisia Saksaan. Asian kytkeminen Ylen artikkelin kuvaamaan toimintaan vain turmelee kansakunnan mahdollisuuksia kasvattaa sen kansaa pyhän Sanan mukaiseen, Herran valitun kansan, ja Herran hiljalleen silmiemme edessä ennalleen asettaman Israelin maan, siunaamisen merkityksen ymmärtävään, pelastavaan uskoon.

Convoy -kapinoitsijaan liitettyyn helluntailaisuuteen liittyen on todettava Herran kehotuksesta vielä seuraava.

Helluntailaisuus ja vapaista suunnista mm. Vapaakirkko ja Adventtikirkko ovat monella tapaa vielä hengellisesti puhtaassa, eli pyhän Sanan mukaisessa raittiin uskon tilassa Pyhän Hengen läsnäoloineen (raittiutta ei saisi suoraan sotkea alkoholiin liittyvään raittiuteen). Muistaa täytyy, että Pyhä Henki pakenee sieltä, jossa Sanan julistus ei ole pyhän Sanan mukaista. Niin ikään Pyhän Hengen toiminta armolahjojen kautta on hyvä mittari seurakuntayhteyttä valittaessa. Huolimatta kansankirkon vakavasta liberaaliteologian aiheuttamasta luopumustilasta, löytyy vielä Suomen evankelisluterilaisesta kansankirkostakin sieltä täältä yksittäisiä seurakuntia, joissa pyhästä Sanasta on pidetty kiinni ja Pyhä Henki armolahjoineen vielä toimii. Pyhän Hengen armolahjoin varustetut kristilliset toimijat tulevat olemaan monella tapaa avainasemassa edessä olevien ravisteluiden aikana. Kaikkivaltias tulee ennalleen asettamaan kristittyjen yhteyttä. Helluntailaisten vuosikymmenten kokemus armolahjojen käytöstä tulee palvelemaan muitakin kristillisiä yhteisöjä alkaneella aikakaudella. Ihmiset tulevat tarvitsemaan Pyhän Hengen armolahjoja ja sielunhoitoa varustautuessaan tuleviin Herran kurituksiin ja selvitäkseen niistä.

Hengellisten lainalaisuuksien toimintamalleja tuntevat tietävätkin, että edellä mainitun tarpeen vuoksi ei ole sattumaa Convoy -kapinoiden myötä julkaistu negatiivinen kytkös helluntailaisuuteen. Sielujen vihollinen käyttää jokaisen mahdollisuuden tuoda huonossa valossa esille se, millä on todellisuudessa merkittävä rooli sielujen pelastumiselle. On kyse juuri siitä Jeesuksen varoittamasta asiasta, mihin OSA uskovista liiallisen lahkohenkisyyden kautta ajautuu harha-askelia ottamaan. Sitä, miten kaikenlainen pakottaminen johtaa usein vain haluun kapinoida pyhän Sanan kirjoituksia vastaan, on sanomassa jo aiemmin sivuttu mm. sen esimerkin kautta, miten lestadiolaistaustasta kansankirkkoon nousseesta piispasta on tullut mitä väkevin liberalismin eksytyksen julistaja kansankirkkoon.

Muistaa täytyy kaiken keskellä, että kaikki uskovat ottavat harha-askelia, joilta on mahdollisuus palata parannuksen teon kautta. Edellisen vuoksi onkin syytä muistuttaa, että tuomitsemiseen ei edelleenkään pidä ihmisen toisten toimiin liittyen ryhtyä. Toisaalta pyhän Sanan vastaisten asioiden ja vääryyksien esille tuontia ei saa sekoittaa tuomitsemiseen. Antikristillisellä aikakaudellamme todella onkin uskovan opittava kantamaan myös henkilökohtaista vastuuta vaalia pyhän Sanan mukaista uskoaan ja tarvittaessa erottautua vääryyksistä oman sielunsa pelastamiseksi. Varmuuden vuoksi tarkennan myös, että edellinen kommentti ei viittaa siihen, että lestadiolaisuus automaattisesti kokonaan lahkohenkisyydestä kärsisi. Lahkohenkisyyttä löytyy ihan kaikkien kristillisen organisaatioiden sisältä muodossa tai toisessa, ja juuri siksi Jeesuskin puheissaan painotti ihmisen vapautta valita ja kasvaa uskossa Pyhän Hengen osoittamaan tahtiin kuuliaiseksi Jumalan tahdolle. Lahkohenkisyyttäkin käsittelen tarkemmin vasta sanoman yksilöille suunnatussa osassa (myöhemmin julkaistava sanoma Voitoksesi!).

Vaan sitä niitetään, mitä kylvetään. Juuri tälle Convoy -kapinoissakin nähdylle rajattomalle kapina-asenteellehan kansakunnan kasvattajatkin Euroviisukappaleissa vain käsiään taputtivat! Juuri tätähän vanhemmat ovat toivoneet koululaitokselta, kun minkäänlainen kurinpito ja auktoriteetteihin kasvatuskin jo huonoksi vaihtoehdoksi rajattoman vapauden rinnalla on käännetty. Jälleen haluan painottaa, että edelliset kommentit viittaavat vain yleistyneeseen ilmiöön, ei kaikkiin kasvatusalan ammattilaisiin, eikä kaikkiin vanhempiin. Edelleen on myös onneksi lukuisa joukko kasvatusalan ammattilaisia, jotka niin ikään joitakin lapsien kehityksen kannalta turvallisia rajoja haluaisivat säilyttää. Valitettavasti ilmiössä on nähtävissä yhteys myös koululaitoksien laitosmaistumisella jättimäisiksi kokonaisuuksiksi.

Järkyttävällä tavalla henkilökohtaisestikin tämän muutoksen seuraukset Suomen kansan eri ikäpolvissa olen saanut kokea. Ensimmäistä korkeakoulututkintoani tehdessä näin korkeakoulumaailman tavan toimia 1990-luvulla. Toista tutkintoani tehdessäni 2010-luvulla järkytyin muutoksesta, joka oli tapahtunut korkeakouluihin nousevien nuorten käytöksessä. Tavat, joilla sain nähdä kokeneita, erittäin ammattitaitoisia ja kokemustaan jakavia opettajia oppilaitoksista “savustettavan” ulos oppilaiden loukkaantumisen kokemusten tai mielipahan vuoksi, kertoivat koululaitoksessa olevien ongelmien sijaan juuri siitä, kuinka minkäänlaisten rajojen asettaminen ja auktoriteetin kunnioittaminen on monelta nykyajan nuorelta murentunut. Ero 1990-luvulle oli järkyttävä. Itsenäiseen elämään nousee perussivistyksen ja elämäntaidot antavista oppilaitoksista yhä enemmän itsekkäitä rajattoman vapauden tavoittelijoita, joilla ei ole tervettä jumalanpelkoa, kykyä ottaa vastaan palautetta nöyrtyen, ja jotka rakentavan ongelmanratkaisun sijaan on opetettu uhriutumaan ja käyttämään kyynärpäätaktiikkaa. Sen sijaan, että lapsia kasvatettaisiin Suomen sivistyslaitoksissa pyhän Sanan mukaisesti, kasvatetaan lapsia ja nuoria ns. Iisebelin Hengen rajattomien ja tuhoisien itseään hinnalla millä hyvänsä korottavien toimintamallien viljelijöiksi kansakunnassa. Osassa ”Kun oikeus myrkyksi muutetaan” läpikäytävä oikeustapaus osoittaa, kuinka paljon yksi ihminen voi tuhoa näillä pyhän Sanan vastaisilla toimintamalleilla toisille ihmisille vuosikymmeniksi aikaan saada, varsinkin, jos yhteiskunta luopumustilassaan menettää kyvyn vääryyksiin edes puuttua.

Entä sitten, kun näihin toimintamalleihin kasvatetut ottavat vallan kansakunnassa. Osittain muutos on jo nähtävillä Suomen uuden presidentin myötä vuonna 2024 (Alexander Stubb). Sanat koko kansan presidenttinä toimimisesta olivat suuret, kuten myös halu arvojohtajuutta kantaa. Olipa kysymyksessä liberalismia tai konservatiivisuutta puoltava presidentti, pitäisi kuitenkin juuri rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden kuulua arvojohtajan tinkimättömiin arvoihin. Kun uuden presidentin tietoon saatettiin Kaikkivaltiaan presidentti Sauli Niinistöllekin esittämä tulikoe, johon liittyy äärimmäisen vakavia, yhteiskunnan koko perustaa murentavia, törkeiden rikoksen merkistön täyttäviä tekoja presidentin oman poliittisen uran rahoittajien tekemänä, ei Alexander Stubb uutena arvojohtajana selvinnyt ensimmäisestä Herralta tulleesta tulikokeesta yhtään Sauli Niinistöä paremmin (vaikka tällä kertaa oli mukaan liitetty myös vakavat väitteet todeksi todentavaa todistusaineistoa). Kansalaisten hätähuutoja tärkeämmäksi näytti hänellekin muodostuvan poliittisen hyvä-veli-verkostojen pitkäaikaiset kytkökset, vaikka se tarkoitti vakavien rikoksien ja perustuslain rikkomuksien painamista villaisella oman poliittisen lähipiirin osalta. Asiaan asianmukaisesti tarttumisen sijaan (ml. yhteydenotto siitä, että kansalaisen esille tuomaan koko yhteiskuntaa koskevaan asiaan edes kerrottaisiin vakavasti lähdettävän reagoimaan), näitä tavallisilta kansalaisilta vääryydellä isoja asioita elämästä varastaneita vain presidentin uudessa virka-asunnossa kestitettiin juhlistettaessa rahan voimalla aikaansaatuja voittoisia vaalikampanjoita. Jumalan silmissä nuo olivatkin juhlat, joissa muinaisen Efraimin tavoin vain juhlistettiin sitä, että tavallisen kansan riisto, jopa oikeus heiltä riistämällä, rahanpalvonnan alttareilla voisi jälleen jatkua.

Kun Suomen kansan silmät ryhtyivät keväällä 2024 aukeamaan Suomen kansakunnan ylimmän johdon rajattomiin ja häikäilemättömiin toimiin, jotka osoittivat vuoden 2023 eduskuntavaaleissa annettujen lupausten olleen yhtä tyhjän kanssa, päätti uusi hallitus lakkauttaa kyseiset totuuden ilmi tuovat kyselyt. Vaikutusvaltaa päädyttiin näin heti hallituskauden alussa käyttämään totuuden ilmi tulon estämiseen (Pilke 2024, Hallitus lakkauttaa tutkimuksen, jossa hallitus on saanut kylmää kyytiä).

Pieniä toivon kipinöinä kevään 2024 uutisointiin liittyen oli  onneksi vielä nähtävissä. Ensinnäkin Suomen oikeusministeri Leena Meren tarttuminen Suomen syyttäjä- ja oikeuslaitoksen asioihin tavalla, joka antoi suomalaisten hätähuudoille edes toivon siitä, että joku koko hallitukselle tiedoksi annettuun vakavaan ongelmaan Suomen oikeuslaitoksen kyvyssä toteuttaa pyhän Sanan mukaista oikeutta on ryhtynyt reagoimaan (mittavan vääryyden tehtyä tuhoa käytännössä jo kymmenen vuotta kenenkään siihen puuttumatta pyhän Sanan ja Suomen perustuslain edellyttämällä tavalla). Kun hallinnosta edes joku otti askeleita pyhän Sanan mukaisen johtamisen suuntaa, ei medialta asianmukaista reagointia kuitenkaan näkynyt. Vaikka kansakunnan valtamedioistakin suurin osa oli jo tapauksen tietoonsa saanut, ei linkkiä asioiden yhteydessä edes lähdetty analysoimaan, vaan linjaksi valittiin kyseenalaistaa Leena Meren toiminta edelleen vain korruptiolle tilaa kansakunnassa tilaa edelleen tehden.

Toinen toivon kipinä Suomen kansakunnalle syntyi siitä, että paria kuukautta myöhemmin oli nähtävissä myös toisesta puolueesta nouseva aiheeseen olennaisesti liittyvä kannanotto Anders Adlercreutzin suusta siihen liittyen, miten Suomessa todella tarvittaisiin perustuslakituomioistuin (Adlercreutz & Eronen 2024. Rkp:n Adlercreutz: Suomeen tarvitaan perustuslakituomioistuin). Myös Unkarin pääministeri Viktor Orban ansaitsee aiheellisen tunnustuksen siitä, miten oikeaan hän osui jo vuonna 2019 Suomen oikeusvaltion tilasta kirjoittaessaan. Toisaalta Orbanin osalta herää kysymys, tiesikö hän jo kyseisestä tapauksesta, sillä linkittyyhän Suomessa vakaviin tekoihin syyllistyneet myös hänen kansakuntaansa liittyviin virkoihin.

Jumalan edessä Suomen presidentti Stubbilla ja Unkarin pääministeri Orbanilla, onkin vuonna 2024 yhteinen ongelma tämän vakavaa Jumalan vihaa nostattavaa tuhoa kansakuntaan kylvävän, presidentin poliittisissa taustavoimissa vaikuttavan, rahoittajapariskunnan myötä. Nähtäväksi jää, osaako kumpikaan reagoida heistä pyhän Sanan mukaisesti lopulta asiaan. Mielenkiintoista on myös nähdä se, miten Kaikkivaltias valintojen seuraukset mm. heidän poliittisilla urillaan pyhän Sanan kuvaamina siunauksina, tai kirouksina, toteuttaa. Suomen presidentille asetettua tulikoetta tarkemmin tuntevat eivät voineetkaan olla kaiken vakavuuden keskellä hiukan hymyilemättä lukiessaan uutisista sattumasta, että Orban juuri Suomen presidenttipariskunnan viereen oli NATO-juhlallisuuksien illallisilla Yhdysvalloissa istutettu.

Presidentti Alexander Stubbin vierailu NATOn huippukokoukseen, muodostuikin kuin kauniin luopumuksen paketin solmimiseksi kimalteleviin lahjanaruihin. Bidenin miellyttämisen tuoksinassa hänestä ei lähes ainoana valtion päämiehenä lukuisten valtionpäämiesten joukossa ollut sanomaan ääneen silmin nähtäviä asioita Bidenin terveydentilan ristiriidasta presidentiltä vaadittuun terveydentilaan nähden. Aikakaudelle tyypillisen hengellisessä johtamisessakin näkyvän korvasyyhyn tavoin, kannanotto kysymykseen Bidenin silminnähden heikentyneestä tilasta opittuja miellyttämisen keinoja käyttäen, joko kierrettiin, tai sitten siihen vastattiin tarpeeksi laveasti totuuden vierestä. Kaukana olivat selkeät pyhän Sanan ohjeet siitä, kuinka kyllä on kyllä, ja ei on ei. Kansakunnan johtajalle kuuluvan itsenäisen ajattelun ja vastuunkannon sijaan etusijalle nousi poliittiselle uralle käydyn koulutuksen myötä opittu taito luikerrella ulos tilanteesta nuoleskellen tärkeiden sopimuskumppanien likaantunutta ulkokuorta kiiltäväksi totuutta kansalaisilta samalla peitellen (jottei vaan joutuisi itse hankalaan tilanteeseen tai sopimukset vaarantuisi).  

Suomen uuden presidentin hienon sanayhdistelmän, arvopohjaisesta realismista perustana kansakunnan johtamiselle, onkin Jumala lähettämänsä tulikokeen kautta osoittanut pohjautuvan arvoihin, jotka ovat pyhän Sanan mukaan vain kiroukseksi Suomen kansakunnalle. Realismi Kristus-kallion välttämättömyydestä kansakunnan ainoana kestävänä perustana avautunee Alexander Stubbille vasta Kaikkivaltiaan Suomelle lähettämän pyhän Sanan mukaisen kurituksen kautta. 

Edellisten esimerkkien kautta onkin ymmärrettävää, että monin tavoin sorretun ja moraalisesti tuhotun kansakunnan tuhon alku näkyy jo Convoyn kaltaisessa kapinoinnissa, kun maallisten ja hengellisten johtajien toimesta on unohdettu, mitä totuuden ja oikeuden toteutumisen puolustaminen kansakunnassa piti todella olla.

Totuutta ja oikeutta pitää pyhän Sanan mukaan puolustaa, mihin ehdottomasti kuuluu Suomessakin ihmisiä vakaviin ahdinkoihin ajavien kansanjohdon päätöksien vastustaminen, ja vaatimukset oikaista tilanne. Convoy -kapinoitsijat ovat kyllä oikeassa sen suhteen, että Suomessa pitäisi kansakunnan tulevaisuuden turvaamiseksi nykyinen monin tavoin kansalaisten pahoinvointia ja antikristillisiä toimia kansakuntaan kylvävä maallinen hallinto vaihtaa.

Suomen nykyinen maallinen, eikä hengellinenkään kansankirkon hallinto, nauti luottamusta itsenäisyyden antaneen Jumalan silmissä. Joukossa on toki vielä joitakin vanhurskaita ja terveessä jumalanpelossa eläviä yksittäisiä pyhän Sanan mukaisia johtajia, mutta demokratiassa niin pienellä vähemmistöllä ei käytännössä ole enää valtaa. Niin pieni vähemmistö pyhän Sanan puolustajia muodostuukin vain merkiksi kansakunnan erittäin vakavasta luopumustilasta Jumalan silmissä.

Kaikkivaltias Jumala odottaisi Hänen ja Hänen Poikansa nimen lausuttavan Suomen kansan johdon huulilta samalla tavoin, kun Yhdysvalloissa on edelleen vuonna 2024 voitu nähdä. Republikaanien puoluekokous korotti suullaan Jumalaa osana päätöksentekoaan, kertoessaan perusteita herra Donald Trumpin valitsemisesta republikaanien presidenttiehdokkaaksi. Samalla nähtiin, kuinka Yhdysvalloissa on vielä vuonna 2024 kuultavissa terve, ja kansakuntaa siunaava, pyhän Sanan mukainen järjestys kansankunnan johtamisessa. Yhdysvaltalaisilla on vielä valittavissa siunauksien tie, kun suun tunnustuksissa voi vielä kuulla kansan valitsevan ehdokkaansa sen perusteella, kenelle Jumala on ensimmäisellä sijalla poliittisessa päätöksenteossakin.

Suomessa sen sijaan vuonna 2024, jos joukkoon ei Kaikkivaltias olisi nostanut muutamia valittujaan erityisin tehtävin, ei Jumalan nimeä lainkaan enää kuultaisi jumalattomia päätöksiä kansan tuhoksi Suomen eduskuntatalolla säädettäessä. Koska kaiken Suomen vallanneen pimeyden keskellä edes nuo harvat muutamat lamput vielä valoansa loistavat, ja Jumalan pyhän nimen vielä Suomen eduskuntasaliin huulillaan tuovat, on jotakin toivoa kohdata edessä olevat väistämättömät Kaikkivaltiaan lähettämät ravistelut edes hiukan armollisemmin.

Koko Suomen ylimmän maallisen hallinnon olisi pitänyt jo tulla edellisen presidentin aikaan Mikkelin Tuomiokirkkoon silloisen piispan, Seppo Häkkisen, opetuksia kuuntelemaan. Ei ole sattumaa, että Herra heitä kutsui tuolloin vuonna 2021 samoille kulmille, jossa terveessä jumalanpelossa Suomen kansakuntaa johtanut marsalkka Mannerheim asuessaan kuunteli pyhän Hengen toimintamallit tuntevan hengellisen johdon neuvoja (kuva 1).

          Kuva 1. Mikkelin Tuomiokirkko ja Graniittitalo, jossa Marsalkka

          Mannerheim asui Suomen jatkosodan aikana vuosina 1941-1944

Suomi on kriisissä, joka uhkaa maan itsenäisyyttä ja rauhaa, mutta ainoa tapa kääntää kansakunnan suunta on sama kuin presidentti Kallion aikaan. Ainoa keino on presidentin suusta kuultu väkevä kehotus laskeutua koko kansana polvirukoukseen kansakunnan ja itsenäisyyden pelastamiseksi.

Tilanteessa vaaditaan kykyä erottaa uskon ja uskonnollisuuden ero. Uskonnon harjoittaminen ilman Pyhän Hengen vaikutusta on uskonnollisuutta, ja silloin todella Jumalan nimissä voidaan tehdä paljonkin vahinkoa Jumalan pyhälle nimelle vieläpä Hänen nimeään käyttäen. Edellisestä on hyvänä esimerkkinä vuonna 2024 Suomen kansankirkon piispojen enemmistön toiminta, jossa pyhän Sanan vastaisia kansan korvia ja poliitikkoja miellyttäviä puheita ja julistuksia Kaikkivaltiaan nimissä tehdään Kaikkivaltiasta käytännössä vain häpäisten.

Sen sijaan usko, joka on pyhän Sanan mukaisesti saatu Jumalan antaman Pyhän Hengen ihmisessä vaikuttaman uskon kautta (uudestisyntymisen merkitys!), on pyhää Sanaa arvossaan pitävää uskoa, eikä uskonnollisuutta, jossa vain jotakin uskonnoksi nimettyä harjoitetaan erinäisin rituaalein ja pahimmassa tapauksessa vain opittuja hokemia toistellen.

Ihmisen usko tai uskonnollisuus ei jaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen, kyse on lähinnä ihmisen uskonmatkan tilan kuvaamiseen liitettävästä termistä. On tärkeää ymmärtää, että pyhän Sanan vastaisiin mellakoihin osallistumiseen lähtevät mukaan useimmiten vain he, jotka eivät vielä Pyhän Hengen kautta vaikuttavaa pelastavaa uskoa ole löytäneet. Ihmisessä vaikuttava Pyhä Henki nimittäin todella estää myös pyhän Sanan vastaisiin asioihin osallistumista.

Jälleen on syytä painottaa, että liian suoraviivaisten johtopäätöksien tekeminen on turhaa. Convoy -kapinan ihmisten joukossa todella on voinut olla myös ihan oikeita uskovia, jotka tilaisuuteen ovat lähteneet kapinointiin osallistumisen sijaan Herran johdattamana esimerkiksi evankeliointityötä kapinoitsijoille tekemään.

Hyvä asia Convoy -kapinassa oli kuitenkin se, että kaltaisten ilmiöiden esiin nousu kuvastaa sitä kansan todellista hätää, johon tämänkin sanoman alussa on jo tarkemmin viitattu. Suomen pääministerin ei pitäisi omaltatunnoltaan pystyä kansan pahoinvoinnin nykytilan kanssa samaan aikaan omaa imagoa erinäisillä tempauksillaan totuuden vastaisesti medioissa kohottomaan (viitattu vuonna 2021 Sanna Mariniin). Ei ihme, että kansa syyttää mediaa valehtelusta ja kapinoi jo mediaakin vastaan. Kuka kestää katsoa pääministerin esiintyvän hymyssä suin maailman onnellisimman maan pääministerinä samaan aikaan, kun ennen näkemätön joukko kansalaisia hänen johtamassaan maassa todella kärsii hädästä ja puutteesta (tämä pätee vuoden 2024 johtajiinkin, jotka niin mainostivat ajavansa koko kansan asiaa, mutta teot puhuvat aivan toista).

Suomen kansan kärsimyksessä todella puhutaan jo vakavista asioista, kun ihmisen peruselämän ylläpitämiseen tarvittavat elementit viedään lukuisten perheiden käsistä (viitaten edelleen mm. Kehä kolmosen ulkopuolella monin paikoin välttämättömään autoiluun ja käsistä karanneisiin polttoainekuluihin, sekä perheiden selkärangasta melkoisella häikäilemättömyydellä sähköyhtiöiden voittosalkkuihin kerätyistä ahneuden roposista, pidentyneistä leipäjonoista täydentyen vuonna 2024 suoranaisella nälänhätään johtavilla ratkaisuilla vähävaraisten ja keskituloistenkin keskuudessa). Kansakunnan pahoinvoinnin ilmi tulemisen pitäisi todella kansanjohdossa jotain muutosta saada aikaan. Valitettavasti pyhän Sanan mukaisesta muutoksesta Suomen kansakunnan johdossa ei ole näkynyt mitään viitteitä.

Päinvastoin.

Suomi on tuhon partaalla, vaikka sitä kuinka kapitalismin voilla kansainvälisiin artikkeleihin maallisin mittarein kiilloteltaisiin. Vuonna 2024 todettakoon, että Sanna Marin toki imagonsa suojelemiseksi näytti pienen laastari-järjestelyn ajavan hallituksessaan läpi helpottamaan muutamaksi kuukaudeksi sähköhinnoista kärsivien taloudellista tilannetta. Todelliseen ongelman juurisyyhyn sen sijaan ei riittänyt kanttia puuttua, johtaisihan se väistämättä myös kapitalismin hyvä-veli-verkostojen etuihin puuttumiseen. Korvauksien hakemisen pienellä mahdollisuudella rajatulle osalle suuresta kärsivästä suomalaisten joukosta, luotiin pääministerille vain siisti ulospääsy tilanteesta todellista ongelmaa ratkaisematta kestävän kehityksen ja pyhän Sanan arvotarkastelun näkökulmasta. Eikä tavallisten suomalaisten moderni orjuuttaminen muinaisten omaa valta-asemaa ja maallisia rikkauksia tavoittelevien faaraoiden tavoin loppunut Marinin hallitukseen. Tietämättömänä pyhän Sanan hengellistä ohjeista valita kansakunnan johtavia ihmisiä, valittiin seuraavissa eduskuntavaaleissa vain entistä liberaalimpi joukko kansakunnan viimeisetkin toivonrippeet muutoksesta parempaan sammuttamaan.

Hyvät suomalaiset ja keskuudessanne asuvat, valta todella pitää Suomessa vaihtua, mutta mellakat eivät ole siihen oikea pyhän Sanan mukainen tie. Pyhän Sanan mukaan oikea tie on aloittaa muutos oman arvomaailman ja uskon tilan tarkistamisesta. Kun pyhää Sanaa oppii syvemmältä tuntemaan, voi päästä osaksi ymmärryksestä, että ainoa Sanan mukainen keino kääntää kansakunnan suunta on valita kansalle vanhurskaita, terveen jumalanpelon, sekä terveen omatunnon omaavia johtajia. Käytännössä tämä Suomen osalta tarkoittaa sitä, että todellinen muutos voi asioihin tulla vasta seuraavien eduskuntavaalien aikaan. Nyt maksetaan luopumuksen hintaa, mihin on johtanut yhtenä seikkana rahan vallan moninainen vaikutus kansanjohtajien uranousuissa.

Hyvät suomalaiset, Kaikkivaltias kehottaa kaikkia suomalaisia etsimään Jumalaa Hänen Sanastaan, jotta hengelliset silmät voisivat avautua valitsemaan oikein seuraavissa vaaleissa. Jos valitsette jälleen kerran häikäilemättömän kapitalismin avulla poliittiselle uratielle lähteneitä, ette voi odottaa muutosta kansakunnan johtamisen suunnassa, ettekä siten muutosta parempaan kansakunnan tilassa.

Ainoa keino muuttaa kansakunnan suunta on siis valita kansakunnan johtoon terveen jumalanpelon omaavia vanhurskaita johtajia. Aika on haastava, koska hengellisen opetuksen luopumustilan seurauksena levinneen liberalismin vuoksi, ehdokkaan vanhurskautta ei voi päätellä suoraan valitsemalla jokin vaihtoehto kristillisiä arvoja puoltavista puolueista. Suomen kansakunnan suunnan muuttamiseksi todella tarvitaan äänestystilanteessa hengellisiä Pyhän Hengen avaamia silmiä, mikä on mahdollista vain lähtemällä ensin itse johonkin seurakuntaan oppia Sanasta saamaan. Toki suotavaa olisi, että kansalaisille tarjottaisiin seuraavissa vaaleissa gallupin kysymyksissä myös sellaisia kysymyksiä, joiden kautta ihminen voi hengellisten silmiensä kautta todella päätellä jotakin ehdokkaan pyhän Sanan tuntemisen tilasta ja terveen jumalanpelon olemassaolosta.

Vuonna 2024 sanomaa täydennettäköön median eduksi sen osalta, että vuoden 2024 presidentinvaaleissa Suomessa todella uskallettiin suoraan kysyä presidenttiehdokkailta, uskovatko he Jumalaan. Seuraavissa presidentinvaaleissa (jos Herra niin kauan vielä Suomelle armonaikaa suo) toivoisi näkevän myös kysymyksiä, jotka paljastavat sen, onko ehdokas tietoinen muinaisen presidentti Mannerheimin kunniassa pitämistään Kaikkivaltiaan ohjeista kansakunnan johtajille.

Suomalaiset ja teidän keskuudessanne asuvat, pyhän Sanan vastaisen mellakoinnin sijaan, olkaa itse suunnan näyttäjiä ja valitkaa kansalle terveen jumalanpelon omaavia ehdokkaita. Vain sitä kautta voitte olla varmoja siitä, että valituilla kansan edustajilla on myös terve omatunto. Vain se on tie siihen, että kansanedustajinakin heitä ei kapitalismin hyväveliverkostot saa pois lupauksistaan poikkeamaan, ja he todella keskittyvät ajamaan tavallisen valtaväestön etua tarttuen tarvittaessa jämerästi kansakunnan epäkohtiin, jotka tavallisille kansalaisille vain tuhoa monin tavoin kylvävät.

Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon —>