Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>

Johdanto osaan:

Kun vanhurskaudesta luovutaan

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi,

jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi,

jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!

Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja

ymmärtäväisiä omasta mielestänsä!

Voi niitä, jotka ovat urhoja viinin juonnissa ja

aimomiehiä väkijuoman sekoittamisessa,

jotka lahjuksesta julistavat syyllisen syyttömäksi

ja ottavat oikeuden siltä, joka oikeassa on!

Sentähden, niinkuin tulen kieli syö oljet ja

kuloheinä raukeaa liekkiin,

niin heidän juurensa mätänee,

 ja heidän kukkansa hajoaa tomuna ilmaan,

sillä he ovat ylenkatsoneet Herran Sebaotin lain ja

 pitäneet pilkkanansa Israelin Pyhän sanaa.

Sentähden syttyi Herran viha hänen kansaansa kohtaan:

hän ojensi kätensä sitä vastaan ja löi sitä, niin että vuoret vapisivat ja

heidän raatonsa olivat tunkiona keskellä katuja.

Tästä kaikesta ei hänen vihansa asettunut,

vaan hänen kätensä on vielä ojennettuna.”

Jes. 5:20-25 (KR33/38)

Vanhurskaudella tarkoitetaan oikeamielisyyttä. Arviointikriteereinä eivät ole ihmisten määrittämät käsitykset oikeasta ja väärästä, vaan Jumalan Sanassaan asettamat ohjeet sekä määritelmät hyvästä ja pahasta.

Jos kristillisen kansakunnan maallinen ja hengellinen hallinto ohjaavat demokraattisen kansakunnan enemmistön luopumaan halusta olla kuuliainen Kaikkivaltiaalle ja Hänen ainokaiselle Pojalleen, edessä on lopulta väistämättä Jumalan vihan nostattava, itsenäisyyttä sekä rauhaa uhkaava kansakunnan painajaismainen rappiotila. Ilman kansakunnan kääntämistä parannuksen teon tielle, demokratian painajaiseksi muuttuva luopumustila saa loppuhuipennuksensa maan menetyksenä muinaisen Efraimin ja Juudan varoittavien esimerkkien lailla.

Käänny takaisin Suomi! -sanoma sinällään on jo Kaikkivaltiaan merkki siitä, että Suomen kansa on jo vaarassa Kaikkivaltiaan sallimuksesta isänmaansa pian menettää. Sanoman kautta Kaikkivaltias kuvaa Suomen asiaintilan Hänen silmillään katsottuna, jotta kenellekään kansalaiselle ei Suomessakaan jäisi epäselväksi ne syyt, miksi vääjäämätön lopulta on tapahtumassa. Käytännössä Jumala samalla täyttää oman viimeisen velvoitteensa ilmoittaa lähestyvästä tuomiosta ja kutsua kansakuntaa vielä viimeisen kerran profeettojensa avulla palaamaan takaisin Hänen luokseen.

Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Samalla tavalla, kun Hän käytti muinaisia profeettoja vakavat sanomansa Efraimin ja Juudan kansakunnan johtajille viemään, poimii Hän palvelijoistaan näinäkin päivinä korvissa epämiellyttävämmiltä kuulostavat julistukset myös julki julistamaan. Profeettojaan Herra käyttää muistuttamaan Sanan ohjeista, varoittamaan tulevasta, antamaan askelmerkkejä tilanteisiin ja viemään perille myös ne Herran nuhtelut, joita ei ilman Pyhän Hengen voimaa ja suojaa juuri haluaisikaan tai uskaltaisikaan kansakunnan johdolle ja kansalle tiedoksi julistaa.

Jos nykyisten kansakuntien maalliset johtajat löytävät hengellisten johtajien seasta vielä Suomen entisen presidentti Mannerheimin kuuntelemien piispojen kaltaisia hengellisiä johtajia, ymmärretään tämäkin sanoma kaikessa nuhtelussaankin lopulta vain Kaikkivaltiaan rakkaudelliseksi teoksi kansakuntaa kohtaan. Kaikkivaltias ei halua Suomeen sotaa. Hän on kuitenkin velvollinen pyhyytensä vuoksi sen myös Suomeen sallimaan, jos kansakunnan ylin johto ja kansa uppiniskaisuudessaan ohittavat viimeisetkin Kaikkivaltiaan kutsut kääntää maa parannuksen teon tielle. Muistaa täytyy, että Kaikkivaltiaan pyhyys tarkoittaa myös sitä, että Hänen on noudatettava Sanassaan antamiaan syyseuraussuhteita tasapuolisesti kansakuntien kesken eri aikakausina. Tässä Käänny takaisin Suomi! -sanomassa Jumala käytännössä kuvaakin ns. ”rautalankamallina” luopuneelle kansakunnalle sen, miksi Hänen on pian sallittava demokratian painajaisen äärimmäinen loppu myös Suomeen. Vaikka Jumala sääti pyhässä Sanassaan yksilötasolle uskonvapauden, Kaikkivaltias valvoo Hänen nimeään avuksi huutamalla saadussa maassa oikeuden toteutumista sekä vanhurskauden vaalimista.

Sille on siis vakava syynsä, miksi Kaikkivaltias antoi sisällytettäväksi Käänny takaisin Suomi! – sanomaan konkreettisen esimerkin oikeustapauksesta Suomesta. Erikseen myöhemmin julkaistavassa osassa ’Kun oikeus myrkyksi muutetaan’ käydään läpi tarkemmin jo viitatun videon kuvaamaa kokonaisuutta siitä, kuinka Suomen ylimmän johdon sisäpiirissä vaikuttavat henkilöt ovat Suomen valtionjohdon silmien alla saaneet ilman mitään seurauksia vääristää vuosia Suomen perustuslain edellyttämää totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen perustuvaa oikeuden toteutumista (Lavan 2024, Suomalaisilla on oikeus tietää!). Vaikka ilmi tulleet teot täyttivät useiden törkeiden rikoksien tunnusmerkistön, ei kukaan maailman parhaimmistoon listatussa oikeusvaltiossa varmistanut edes todistusaineiston edessä, että oikeuden vääristämisen uhriksi joutunut saisi mitään oikeutta. Edes perustuslain edellyttämästä mahdollisuudesta puolustautua ei huolehdittu, ennen laaja-alaisen valehtelun muuttumista syyttäjän pöydällä oikeutta vakavaksi vääristäneeksi "totuudeksi". Suomen oikeusjärjestelmän vakavien epäkohtien vuoksi käytännössä puolustuskyvyttömään asemaan jätettyyn kohdistuneet oikeudenloukkaukset olivat toistuvia ja vakavia.  Suomen uusi hallitus, jolla niin ikään on vahvat sidokset oikeutta vääristäneisiin tahoihin, ei sekään lähtenyt puuttumaan vakaviin oikeudenloukkauksiin yksinhuoltajaksi jäänyttä leskeä kohtaan, saatuaan keväällä 2024 niistä tietää ensimmäisen todistusaineisto-otannon kera. Edes pyydettyyn audienssiin ei uhri kutsua koskaan saapunut, minkä olisi voinut olettaa entisten hallitsijoiden tavoin kuuluneen käytäntöihin, kun esille nostetaan äärimmäisen vakavia ongelmia koko demokratian perustan luovasta oikeusvaltioperiaatteesta. Kuten muinaisessa Efraimissa, Suomen kansakunnan nykyinen johto valitsi tärkeämmäksi poliittisten urien rahoittajien modernisoidun orjuuden ylläpidon, kuin vastata kansalaistensa hätähuutoihin poliittisten piirien sortaessa kansalaisia suunnitelmallisin ja rikoksen merkistön täyttävin keinoin. Tuo tapaus oli, ja edelleen on, Kaikkivaltiaan asettama koetinkivi Suomen maalliselle hallinnolle vastaavasti, kuin Iisebelin ja Ahabin vastaavin teoin vääristämä oikeuskäsittely muinaisen Efraimin aikana. Ei ihme, että Herra Suomesta tähän tapaukseen liittyen profeettansa kansakunnasta nosti, lähestyvistä messiaanisista ajoista varoitusta julistamaan. Muutoin asia ei koskaan olisi päivänvaloa saanut nähdä valtamedian näytettyä toteen tietoinen vaikeneminen näiden poliittisten vaikuttajien todistettavista teoista, vaikka samaan aikaan tavallisia kansalaisia vastaavista teoista mediassa riepoteltiin jopa vuosia.

Kun oikeus muutetaan Sanan kuvailemaksi koiruohoksi ja vääryys syrjäyttää oikeuden toteutumisen muinaisen esimerkin mukaisesti, puuttuu Jumala väistämättä lopulta asiaan pyhässä Sanassa kuvatulla tavalla. Kuten varoitukseksi nykyisille kansakunnille Sanassa annettu kuvaus Iisebelin ja Ahabin tapauksesta osoittaa, raja on Jumalan silmissä ylitetty jo vakavasti siinä vaiheessa, kun kansakunnan eliitti ryhtyy oikeuden vääristämisessään hyväksikäyttämään asemaansa ja heikoimpien heikkoutta ml. mahdottomuutta puolustautua. Jumalan vihan nousu ja asiaintilan julki tuonti muinaisen Efraimin ajan tavoin profeetan kautta on ymmärrettävää. Onhan pyhän Sanan mukaan demokraattisen kristillisen kansakunnan johtajien yksi tärkeimmistä tehtävistä juuri varmistaa kansakunnan heikoimmassa asemassa olevien oikeuksien ja toimeentulon toteutuminen. Kun kansakunnan poliittinen johto sen sijaan ummistaa silmänsä heidän omaa uraansa rahoittaneiden sisäpiiriläisten vääryyksiltä, ovat he Jumalan silmissä jopa suuremmassa vastuussa vääryyksistä kuin itse vääryyksien tekijät. Ei siis ihme, että Kaikkivaltias muistuttaa Sanassaan vakavasti siitä, kuinka Hän lopulta on tuomareidenkin Tuomari ja kuninkaiden Kuningas.

Vastaavaksi vakavaksi varoitukseksi tietoisen ja määrätietoisen pahan tekemisestä (ml. sen tietoisesta sallimisesta) on annettu myös se, kuinka isien synnit periytyvät lapsille aina kolmanteen polveen asti. Vaan kuten muinaisen Efraiminkin osalta nähtiin, mikään pelote vakavassa luopumustilassa olevalle kansakunnalle ei ole tarpeeksi vahva silloin, kun rahan (käytännössä vieraiden jumalten) palvonta ovat Jumalan paikan kansakunnassa ja ihmisten sydämessä jo syrjäyttäneet. Kääntymyksen tielle ymmärretään herätä vasta itkulaakson kautta, kun saa nähdä kaikkien Kaikkivaltiaan varoituksien käyvän toteen luonnonlakien kaltaisella tarkkuudella. Jumala kuitenkin tuon tien on Sanassaan asettanut viimeiseksi keinoiksi palauttaa oikeus ja vanhurskaus Hänen pyhän Sanansa perustalle perustettuun kansakuntaan.

Tässä Käänny takaisin Suomi! -sanoman vanhurskautta käsittelevässä osassa keskitytään kuvaamaan sitä, miksi Suomen kansakunnan hengellinen tila ja hengellinen hallinto ovat hekin enää vain askeleen päässä Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan puuttumisesta asioiden kulkuun Hänen väkevän kätensä voimalla.

Vaan olipa kysymyksessä maallisen tai hengellisen hallinnon edustaja, jokaisen kansakunnan johtajan tulisi kavahtaa lukiessaan seuraavia Jumalan Sanaansa kirjoituttamia merkkejä asioista, joita luopumuksen seurauksena ravisteluja kohti ajautuvassa yhteiskunnassa voi nähdä tapahtuvaksi: ihmisten toiveita enemmän kuin Jumalan Sanaa myötäilevä korvasyyhyn julistaminen Herran alttareilla (Jes. 8:8-14, Jes. 56:9-12), Herran papit palvelevat samalla epäjumalia, kun suorittavat Hänen pyhässä nimessään palveluksia Hänelle (Sef.1:4-6), kansakunnan peltojen viljelyt menevät hyödyksi muille maille, Jumalan sijasta luotetaan väärään ihmisten varaan rakennettuun turvaan (vrt. kansakunnan sitominen ihmisten rakentamiin huojuviin järjestelmiin kuten EU ja NATO, Jes. 30:1-5), masennuksen lisääntyminen (Jes. 2:6-9), nuorison räjähdysmäisesti kasvanut pahoinvointi yhtenä osana isien syntivelan periytymistä jälkipolville. Eikä edellä suinkaan ollut edes kaikki varoitukseksi annetut vakavasta luopumustilasta kertovat merkit kansakunnassa.

Jokainen, joka seuraa aikakauden median otsikointeja voi todeta, kuinka Suomessakin täyttyy annettu merkistö jo varsin laajalti. Seuraava luopumuksen askel ilman takaisin Jumalan puoleen kääntymistä on johtamassa ravisteluihin niin kuin Suomen itsenäisyyden mahdollistanut Jumala Sanassaan on asettanut tapahtuvaksi maan vajotessa pyhän Sanan mukaiseen vakavaan luopumustilaan. Ulkokuori toki vielä saattaa kiiltää aivan loppuun asti, kuten muinaisella Efraimillakin kiilsi. Ulkokultaisen huuman sokeuttamana ei valtaosa kansakunnasta ole enää edes kiinnostunut pyhän Sanan merkkien tarkkailusta ja profeettojen kautta lähetettyjen varoituksien koettelusta. Vastaavasti kuin muinaisen Efraimin aikaan, Jumalan ravistelut tulevat Suomessakin suurimman osan kansasta ml. kansakunnan johtajat täysin yllättämään.

Oma lukunsa maallisen ja hengellisen hallinnon lisäksi on antikristilliseen tilaan muuttuneen kansakunnan median rooli Jumalan pyhän Sanan ja Jumalan muuttumattoman tahdon alas ajamisessa kansakunnassa. Oikeusjärjestelmälle asetetun koetinkiven tapauksessa on vuosien ajan voinut nähdä, miten mediat syystä tai toisesta vain vaikenivat vääryyksien ilmi tuomisesta, joko tietoisesti tai itsekin sokeutuneena tarpeeksi kauniisti ja taitavasti paketoituun valheeseen. Jos tavallinen kansalainen Suomessa on oikeusviranomaisille valehdellut ja toisia osapuolia lavastanut syylliseksi, on media sen suurena vääryytenä otsikoissa julki julistanut oikeuden toteutumiseksi. Kun oikeusviranomaisten esittämistä 89 kysymyksestä Suomen presidentteihin kytkeytyvät politiikan sisäpiiriläiset ja rahoittajat suurta häikäilemättömyyttä ja suunnitelmallisuutta osoittamalla valehtelevat 79 kysymyksen osalta, lavastaen oikeusjärjestelmän epäkohtia hyödyntämällä puolustuskyvyttömän syylliseksi epärehellisten tekojensa seurauksiin, samoissa poliittisissa pöydissä istuvat mediat vaikenevat. Käytännössä he siten vain osallistuvat vakavien vääryyksien hyväksymiseen ja peittelyyn kansakunnan osana moraaliseen rappiotilaan ajautuneen yhteiskunnan toimintamalleja. Kun kokonaisuuteen lisätään vielä väärien todistuksien suunnitelmallinen hankkiminen toiselta luottamusasemaansa valehtelussa hyväkseen käyttävältä taholta, ei näiden Suomen poliittisen eliitin oikeuden vääristämisen keinot kalpene laisinkaan muinaisessa Efraimissa rahankiilto silmissä harjoitetuille keinoille.

Asia on kuitenkin mediankin osalta paljon laaja-alaisempi kuin yksittäisen oikeustapauksen vääryyksien esiin tuonti perustuslain edellyttämällä tavalla, huomioiden tasa-arvoinen kohtelu eri asemassa olevien kansalaisten välillä. Siinä missä yhteiskunnassa olisi paljon positiivista esiintuotavaa itsenäisyytemme antaneen Jumalan toiminnasta yksilöiden elämässä parantumisihmeineen ja muine hämmästyttävine Hänen olemassaolosta todistavine asioineen, näytetään valtamedioihin valitun pääsääntöisesti mieluummin vain vastakkaisten henkimaailmojen nousua yhteiskunnassa tukevat lukuisat artikkelit Jumalamme vihaa nostattavasta noituudesta (sis. demoniset valheet yhteydenotoista vainajahenkiin jne.), idänuskonnoista ja kristinuskon lahkohenkisyyden sudenkuoppaan ajautuneiden  seurakuntien uhreista. Juuri lahkohenkisyyden uhriksi joutuneiden katkeruuden kapinasta Jumalaa vastaan sielunvihollinen useasti saakin tehokkaimmat antikristilliset tuhon välikätensä nostettua Jumalan pyhän Sanan mukaisia asioita ”demonisoimaan”. Onkin syytä mainita, että usein lahkohenkisyydessä ihmisiä ajetaan omassa voimassa pidättäytymään liiaksi asioista, joista pyhä Sanakaan ei vastaavalla ehdottomuudella kehota kieltäytymään.

Edellisestä karmivin esimerkki on katolisen kirkon keskuudessa säännöllisesti toistuneet pedofilia-skandaalit. Kyseisessä ilmiössä on nähtävissä suora esimerkki vakavista seurauksista, joita voi tulla, kun ihmiset yrittävät ihmisten keksimiä pyhän Sanan ulkopuolisia perinnäissääntöjä omavoimaisesti noudattaa. Pyhän Sanan mukaan pappien ei tarvitse elää selibaatissa! Eikä selibaattiin aikuinen ihminen lähtökohtaisesti pitkiä aikoja kykenekään ilman pyhän Hengen muutosta ihmisessä asian osalta. Jos ihmiselle Herra osoittaa erityisen kutsun syystä tai toisesta selibaattiin (esim. liittyen kutsuun nasiiriksi), Herra siihen erityisen voitelun pyhän Hengen kautta tekee antaen myös kyvyn selibaatissa elää. Katolisen kirkon pedofilia-skandaalit ovatkin äärimmäisen vakava esimerkki siitä, kun ihminen omassa voimassaan lähtee yrittämään asioita, joihin kutsua tai erityistä voitelua Herralta ei ole saanut. Erittäin harmillinen katolisen kirkon skandaalit ovat sen vuoksi, että kaikki tuo kärsimys viattomille lapsille on aiheutettu jälleen kerran muuttamalla pyhän Sanan ohjeita, joiden mukaan papeillekin Herra suo avioliiton mahdollisuuden siihen liittyvine iloineen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Pyhän Sanan mukaista pappiskäsitystä olen saanut Herralta tehtäväkseni käsitellä tarkemmin vasta erillisessä sanomassa ”Voitoksesi”.

Jumalamme säätämän uskonvapauden toteutumiseksi toki kuuluukin medioissa julkaista erilaisten henkimaailmojen toimintaa edustavia asioita. Ongelmaksi tilanne kansakunnalle kuitenkin alkaa muodostumaan Suomen kaltaisessa tilanteessa, kun julkaisuista alkaa jäädä pois yhä vain useammin ja järjestelmällisemmin Kaikkivaltiaan Herra Sebaotin tahtotilaa, luonnetta ja toimintaa kuvaavat julkaisut. Voikin kysyä, missä on uskonvapauden toteutuminen Suomessa heidän osaltaan, jotka Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan Sanaa vielä siinä muodossa julistavat ja toteuttavat, kuin se on muuttumattomaksi kirjoitettu? Jumalan pyhän ja muuttumattoman tahdon torjuvan asenteen levitessä maallisesta ja hengellisestä hallinnosta myös median edustamaan kolmanteen valtaan, ollaan nopeassa syöksykierteessä kansakunnan olemassaoloa uhkaavaan luopumustilaan.

Huolimatta siitä, mitä antikristillisen kansakunnan media tuo esiin, Kaikkivaltias pitää kiinni Sanastaan ja sen lupaamasta toivosta antikristillisen kansakunnan sortamille sorretuille ja heikoille. Vaikka kansakuntien maallinen ja hengellinen hallinto media rinnallaan vaikenisivat vääryyksistä ja Kaikkivaltiaan vanhurskauden esillä pitämisestä rahamaailman vaatiman ulkokultaisuuden säilyttämiseksi, ei vääryyden ja kansan huonovointisuuden lisääntymisen peittely kansakunnan strategiana Jumalan antamassa maassa toimi lopulta kuin hetken. Jumala katsoo koko senkin ajan kansakunnassa lisääntyvän vääryyden uhriksi joutuneiden puoleen ja oikaisee lopulta maan oikeuden sekä vanhurskauden toteutumisen tilan Hänen tavallaan, jos ei viimeiseenkään varoitukseen enää herätä.

Juuri Suomen nykytilan kaltaisen tilanteen ehkäisemiseksi, jotta kansakunnissa säilyisi ymmärrys kuvattuun luopumustilaan olla ajautumatta, on Jumala kehottanut pyhässä Sanassaan Hänen ohjeensa ja taivaalliset viisaudet jälkipolville siirtämään. Jokaisen Suomen kansalaisen, etenkin kansakunnan johtamiseen osallistuvien, pitäisi nyt vakavasti miettiä onko Suomessa nykyiset ja edelliset sukupolvet onnistuneet vaalimaan rakasta isänmaataan niin kuin suomalaisilta on Kaikkivaltias odottanut itsenäisyystaisteluissa huudettuihin rukouksiin vastattuaan?

Kaikkivaltias Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala YHWH vastasi suomalaisten rukouksiin Kyösti Kallion ja hänen vaimonsa Kaisan julistaessa kansalle kehotuksen rukoilla Jumalan kaikkivoipaisen avun saamiseksi rintamilla käytäviin taisteluihin. Suomalaiset vetosivat Jumalaan Häntä kunnioittaen ja terveellä tavalla myös peljäten. Jumala kuuli vanhurskaan kansan rukoukset ja vastasi niihin. Saimme paljon, vaan olemmeko hoitaneet oman osuutemme?

Pyhän Sanan julistusta on Suomessakin vain vuosikymmen vuosikymmenen jälkeen sukupolville vähennetty ja rajoitettu. Pyhän Sanan mukaisen totuuden julistamisesta yhteiskunnan vanhurskauden säilyttämiseksi ollaan jo tekemässä rangaistavaa niiden asioiden osalta, jotka luopumukseen ajautuneessa yhteiskunnassa ei enää tunnukaan niin mukavalta kuulla. Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan alttareita ja kunniaa on yhä häikäilemättömämmin häväisty ja Jumalan tahtotilaa korvattu ihmisten toivomilla Jumalaa vihastuttavilla asioilla.

Onko todella Suomessa itsenäisyyden suoneen Jumalan tuntemus ja terve jumalanpelko ajettu jo näin alas? Eikö yksikään enää maallisista ja hengellisistä päättäjistä ymmärrä ja näe, että Suomessa ollaan ottamassa viimeiset askeleet Jumalan vihan purkautumisena kansakuntaa ravistelevina tuomioina. Eikö kukaan enää ymmärrä, että kysymyksessä on todella Suomen kansakunnan rajojen ja rauhan rikkoutuminen?

Tässä sanomassa en voi ryhtyä avaamaan tarkemmin kaikkia aikaisemmin luvussa lueteltuja luopumuksen merkkejä yhteiskunnassa. Keskitymme Herran kehotuksen mukaisesti tapahtuneeseen vanhurskauden alasajoon ja alttareiden häpäisyyn Suomessa. Ne ovat syitä Jumalan katseen kääntymiseen muualle ja näin ollen todellisena uhkana Suomen itsenäisyydelle. Muut edellä kuvatut kansakunnan luopumuksen merkit ovat lähinnä vain seurauksia oikeuden ja vanhurskauden vaalimisen epäonnistumisen näkymisestä ihmisten pahoinvointina sekä luottamuksen rakentumisena lopulta pettäviin maallisiin järjestelmiin.

Ensimmäisen Johanneksen kirjeen muutama jae kiteyttää monta tärkeää perusasiaa vanhurskauteen liittyen:

“Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää.

Se, joka vanhurskauden tekee,

on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.

Joka syntiä tekee, se on perkeleestä,

sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti.

Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi,

että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.

Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä,

sillä Jumalan siemen pysyy hänessä;

eikä hän saata syntiä tehdä,

sillä hän on Jumalasta syntynyt.

Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja

 ketkä perkeleen lapsia.

Kuka ikinä ei tee vanhurskautta,

hän ei ole Jumalasta,

ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.

Sillä tämä on se sanoma,

 jonka te olette alusta asti kuulleet,

että meidän tulee rakastaa toinen toistamme,

eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä.

Ja minkätähden hän tappoi hänet?

Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat,

 mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.

Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa.”

1. Joh. 3:8-13 (KR33/38)

Hyvät suomalaiset, suomalaisten keskuudessa asuvat ja Suomen kansan johto, koska kansakunnan vanhurskauden vaalimisessa on todellakin kyse itsenäisyytemme ehtona olevasta asiasta, tulen Herran kehotuksesta puhumaan Hänen Totuuttaan yhtä suoraan ja vääristelemättä kuin Hänen muinaisetkin sanansaattajansa.

 Suomen kansakunta on kuin villiintynyt lapsi, joka vanhempansa varoituksista piittaamatta on lähtenyt heikoille jäille. Kaikessa kiertelemättömyydessään tämä kirjoitus onkin kuin lasta rakastavan Taivaallisen isän hätäinen ja kova huuto yrittäessään lasta estää ottamasta viimeisen kohtalokkaan askeleen.

Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon —>