Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>
Anteeksipyyntö loukkaantuneille
kirjasta:
Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I
“Sillä hetkellä hän juuri
paransi useita taudeista ja vitsauksista
ja pahoista hengistä,
ja monelle sokealle hän antoi näön.
Niin hän vastasi ja sanoi heille:
‘Menkää ja kertokaa Johannekselle,
mitä olette nähneet ja kuulleet:
sokeat saavat näkönsä,
rammat kävelevät,
pitaliset puhdistuvat,
kuurot kuulevat,
kuolleet herätetään,
köyhille julistetaan evankeliumia.
Ja autuas se,
Joka ei loukkaannu minuun.”
Luuk. 7:21-23 (KR33/38)
Pyhää Sanaa lukiessa voi nähdä, kuinka niin monet loukkaantuivat Jeesuksen kutsuun tehdä parannusta kuolleista töistä osana kutsua ottaa vastaan ilosanoma armosta ja pelastuksesta. Mikään ei ole senkään asian osalta muuttunut. Lähtökohtaisesti ihmisen sydän ei haluaisi kuulla sitä, että aivan kaikkea ei saisi tehdä, ja että joistakin asioista pitäisi tehdä vielä parannustakin. Kuten Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen aikaan, parannuksen teon välttämättömyyttä julistettiin rakkaudesta sielujen pelastamiseksi, sillä onhan kirjoitettu Jeesuksen sanoneen:
“Ei jokainen, joka sanoo minulle:
‘Herra, Herra!’
pääse taivasten valtakuntaan,
vaan se, joka tekee minun
taivaallisen Isäni tahdon.
Moni sanoo minulle sinä päivänä:
‘Herra, Herra,
emmekö me sinun nimesi
kautta ennustaneet ja sinun
nimesi kautta ajaneet ulos
riivaajia ja sinun nimesi kautta
tehneet monta voimallista tekoa?’
Ja silloin minä lausun heille julki:
‘Minä en ole koskaan teitä tuntenut;
menkää pois minun tyköäni,
te laittomuuden tekijät.’”
Matt. 7: 21-23 (KR33/38)
Kaikkivaltiaan rakkaudesta kansakuntaa ja yksilöitä kohtaan on kysymys tässäkin sanomassa ilmi tuoduista asioista, jotka Kaikkivaltiaan silmissä odottavat välitöntä oikaisua.
Olen aidosti sydämestäni pahoillani, ja pyydän anteeksi heiltä, jotka loukkaantumisen tunteita mahdollisesti ovat tähänastisesta kirjoituksesta tunteneet. En ole loukannut kenenkään ihmisarvoa tai tasa-arvoa, mutta olen kyllä toimittanut Herran kutsumana palvelijana velvollisuuteni kertoa Suomen kansakunnan asiaintilan Suomen maan suoneen Jumalan silmissä. Tämän kaiken pitäisi Suomen maassa kuulua edelleenkin sanan- ja uskonvapauden piirissä tapahtuvaan Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan pyhän nimen ja pyhän Sanan julistamiseen. Mutta koetteluksi Jumala sanoman on lähettänyt, tehköön se Jumalan tahdon mukaisen tehtävänsä.
Sanoma tuottaa mitattavaa tulosta Kaikkivaltiaan asettaessa kansakunnat tuomiolle. Jos kirjoituksesta loukkaantuneita on lukijoissa enemmän kuin ei-loukkaantuneita, on se Suomessakin vakava merkki siitä, että olemme todella edenneet kansallisessa luopumuksessamme todennäköisesti jo peruuttamattomaan tilaan. Jos ihmiset loukkaantuvat itsenäisyytemme antaneen Jumalan tahdon julistamisesta, on se vakava seuraus edellisten sukupolvien aikana tapahtuneesta Jumalan Sanan opetuksen laiminlyönnistä, tai siinä syystä tai toisesta epäonnistumisesta. En voi kuitenkaan jättää mitään profeetallisen kirjoitustehtäväni saatuani sanomatta, sillä onhan Herramme Jeesus Kristus, Jumalamme Poika, varoittanut tällaisesta vakavasta tilanteesta:
“Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle:
‘Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat
kuullessaan tuon puheen?’
Mutta hän vastasi ja sanoi:
‘Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni
ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.
Älkää heistä välittäkö:
he ovat sokeita sokeain taluttajia;
mutta jos sokea sokeaa taluttaa,
niin he molemmat kuoppaan lankeavat.’”
Matt. 15:12-14 (KR33/38)
Sanaa vähemmän tunteville sanottakoon, että edellinen jae on Herran kaikista pehmytsanaisimmista muinaiselle papistolle ja kirjanoppineille suunnatuista puhutteluista. Eihän tämäkään yhteiskunnassamme silmiemme edessämme oleva asiaintila uusi ilmiö ole. Kuten sanomassa YHWH Kutsuu on tuotu ilmi, Jumalan globaalin pelastussuunnitelman syklisyyden näkökulmasta tämän ilmiön aktivoituminen on vain merkki Herran paluun todellisesta lähestymisestä. Raamatun Sanan vastaisten asioiden opettamisesta, ja levittämisestä seurakuntaan, on Sanassa puhuttu varsin monissa kohdin varoittaen sen vakavista seurauksista sekä niin tekeville että yhteiskunnalle. Matteuksen evankeliumin luvussa 23 Jeesus palaa asiaan sokeiden taluttajien osalta huomattavasti tiukempia sanailuja käyttäen.
Herran kehotuksen mukaisesti kehotankin kaikkia lukijoita ja erilaisissa yhteiskunnallisissa äänestyksissä äänestäviä lukemaan Matteuksen evankeliumin ennen seuraavia vaaleja, olipa kysymyksessä maallisen johdon tai hengellisen johdon edustajien valinta. Vain valitsemalla itsenäisyyden antaneen Jumalan alttareiden pyhänä pitämisen merkityksen ymmärtäviä päättäjiä valta-asemiin Hänen antamassaan maassa, voi lopulta vähemmistöjenkin oikeudet Herran tahdon mukaisen uskonvapauden kautta toteutua. Vaikea nimittäin on nähdä minkäänlaisen, ihmisen iloksikin luodun, seksuaalisen kanssakäymisen toteutumista rangaistuksen miekkojen alla, jotka Herra vihassaan tarvittaessa Sanan mukaisesti maahan tuo.
Kiitän Luojaa siitä, että edelleen kuulen Suomen seurakunnissa olevan paljon vanhimmistoja ja seurakuntalaisia, jotka Jumalan pyhää ja muuttumatonta Sanaa puolustavat. Kauheaa on kuitenkin seurata sitä, miten heitä Kaikkivaltiaalta saadussa Suomen maassa kansakunnan keskuudessa yritetään vaientaa pelon alle mm. viljelemällä syrjintäsyytöksiä, syytteitä kansankiihotuksesta etc. Kaikki Suomenkin viimeaikaiset tapahtumat järkyttävällä tavalla vain todentavat Suomen kansakunnan luopumuksen siirtyneen siihen vakavaan tilaan, jossa totuuden puhujat ovat järjestelmälle jo kauhistus, ja heidät sen sijaan eri keinoin hiljennetään antaen itsenäisyyden edellytyksien murentamiselle näin vain lisää vauhtia yhteiskunnassa maan johdon toimesta.
Vielä on kuitenkin toivoa Suomen maan itsenäisyyden ja rauhan säilyttämisen osalta. Ei ole kuitenkaan pelkästään seurakuntien vanhimmiston tehtävä puolustaa itsenäisyytemme antanutta Jumalaa ja Hänen pyhää Sanaansa. Se on jokaisen uskovan ja isänmaataan rakastavan tehtävä!
“ Kuuntele, kansani, minun opetustani,
kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
Minä avaan suuni mietelmiin,
tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
Mitä olemme kuulleet,
minkä olemme saaneet tietää
ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa,
vaan me kerromme tulevalle polvelle
Herran ylistettävistä teoista,
hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
Hän asetti todistuksen Jaakobiin,
hän sääti Israeliin lain
ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
että jälkipolvi saisi ne tietää,
saisivat tietää vastedes syntyvät lapset,
ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan
eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja,
vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.”
(KR 33/38)