Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>
Milloin demokratia muuttuu painajaiseksi
kirjasta:
Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I
“Poissa ovat hurskaat maasta,
eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa.
Kaikki he väijyvät verta,
pyydystävät verkolla toinen toistansa.
Pahantekoon molemmin käsin!
Sitä taidolla tekemään!
Päämies vaatii,
tuomari maksusta tuomitsee,
ja mahtava puhuu julki sielunsa himon;
senkaltaista he punovat.
Paras heistä on kuin orjantappura,
oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita.
Sinun tähystäjäsi ilmoittama päivä,
kosto sinulle, tulee.
Silloin he joutuvat sekasortoon.
Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun;
vaimolta, joka sylissäsi lepää,
varo suusi ovet. Sillä poika halveksii isää,
tytär nousee äitiänsä vastaan,
miniä anoppiansa vastaan;
ihmisen vihamiehiä ovat hänen
omat perhekuntalaisensa.
Mutta minä panen toivoni Herraan,
odotan pelastukseni Jumalaa:
minun Jumalani on minua kuuleva. ”
Miika 7:2-7 (KR33/38)
Yhdysvaltojen Washingtonin mellakoiden yhteydessä, vuoden 2021 alussa, näki Suomessakin uutisointia asiasta demokratian painajaiseksi nimettynä. Yksittäisten demokraattisten ja rauhanomaisiksi tarkoitettujen mielenilmaisujen riistäytyminen käsistä, ei kuitenkaan pyhän Sanan perustalle rakennetulle kansakunnalle ole vielä todellinen demokratian painajainen. Kun mielenilmaisun riistäytyminen hallinnasta tapahtuu maailman asevarusteluimmassa ja puolustuskykyisimmässä maassa, ei voi olla miettimättä tapahtunutta ja tapahtumiin viittaavia otsikoita antikristillisessä ajassamme vaikuttavien ilmiöiden kautta.
Tämän kristillisille kansakunnille julistettavaksi annetun sanoman, Käänny takaisin Suomi!, osassa ”Kun oikeus myrkyksi muunnetaan”, tuodaan julki todistettaviin tositapahtumiin perustuva kuvaus vakavasta asiantilasta Suomessa, koskien demokratian perustana olevaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumista (sisältyy myöhemmin julkaistavaan sanoman toiseen osaan Käänny takaisin Suomi! II). Monin tavoin palkitussa ja ulkokultaisesti kiiltävässä rakkaassa isänmaassani, voi valtamedian todeta osallistuneen poliittisesti merkittävissä valta-asemissa olevien henkilöiden rikoksen merkistön täyttävän toiminnan peittelyyn. Kunniamaininnoista kertovat artikkelit ja niiden luoma kuva kyseisten talouselämän poliittisten vaikuttajien toiminnasta, sekä rehellisyydestä, ovat artikkeleissa olleet kaukana siitä totuudesta, josta edelleen todistettavissa olevat tosiasiat samanaikaisista tapahtumista henkilöiden todellisista toimintamalleista ja mittavasta epärehellisyydestä todentavat (Lavan 2024, Suomalaisilla on oikeus tietää. Mannerheimin päiväkäskyistä suomalaisten hätähuutoihin). Edellinen elämänkokemuksen kautta omin silmin todennettu asiantila Suomesta huomioiden, kun Yhdysvaltojen mediasta sai mellakoiden aikaan lukea median toimijoiden “leirinvaihdoista” ja sensuurista, ei juuri todellista painoarvoa mellakoiden, eikä vaalivilppikirjoituksien teksteille, voinut enää juuri antaa. Valtamedioiden kirjoituksien todenperäisyyden koettelu valtamerten toisella puolella tapahtuviin asioihin on käytännössä mahdoton tehtävä.
Koska nykyaikana kovasti tunnutaan tekevän päätelmiä kirjoitettujen rivien välistä, sanomattomista asioita, mainittakoon tähän väliin erikseen seuraava. Tämän sanoman kirjoittajanakin tuomitsen demokraattisten mielenilmauksien muuttumisen rauhanomaisesta toiminnasta väkivaltaisuuksiksi vastaavasti, kuten tuomitsi Yhdysvaltojen silloinen presidenttikin, Donald Trump.
Jokaisen aikuisen uskon tietävän tosiasian, että sanaa villi käytetään varsin yleisesti kuvailtaessa iloista riehakasta tunnelmaa. Olikin varsin yllättävää nähdä, miten useat tahot Yhdysvalloissa ja kansainvälisestikin väänsivät Trumpin kyseisen sanan viattoman ja normaalin käytön tarkoittamaan väkivaltaan yllyttämistä, pyrkien vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja maan poliittiseen tilanteeseen median voimalla.
Huolestuttavampaa Yhdysvaltojen vuoden 2021 tilanteessa oli enää vain se, että ihmisten mielikuviin vaikuttaminen mediaa kohtaan tunnettua luottamusta hyväksikäyttämällä tuntui uppoavan yhdysvaltalaisiin vuonna 2021 jo yhtä vaarallisesti, kuin Suomessa oli saatu tuota aikaisemmin nähdä. Tuskinpa suomalaisetkaan olisivat kansakuntana äänestäneet, kuten äänestivät viimeisimmissä presidentinvaaleissa ja eduskuntavaaleissa, ellei Suomen valtamedia olisi tietoisesti kansakunnan merkittävänä vallan käyttäjänä valinnut olla tuomatta kansalle julki edellisen ja nykyisen presidentin puolueen toimintaa rahoittaneiden tahojen vakavia, tietoisesti ja suunnitelmallisesti tehtyjä vääryyksiä yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia kohtaan. Jos kiinnitetään huomiota siihen, miten samaan aikaan valtamedioissa on sen sijaan muita Suomen kansalaisia paljon pienemmistä teoista riepoteltu, tärkeänä totuuden esiin tuomisena, voi valtamedian toiminnan Suomessa todeta rikkovan räikeästi myös perustuslain edellyttämää tasavertaisen kohtelun periaatetta.
Edellistä toteamusta ei kannata ohittaa perusteettomana sanahelinänä, vaikka tässä yhteydessä ei vielä iskeydytä tarkemmin kuvaamaan perusteluja edelliseen lausumaan Suomen vakavasta asiantilasta. Kaikkivaltiaalla ei ole tapana jättää asioita arvailujen varaan. Herran kaikille kansakunnille Suomen vakavan asiantilan kautta puhutteluksi tarkoitettu sanoma on laajuudessaan yli 500 sivuinen kokonaisuus. Kaikkivaltiaan ajoituksellisista ja käytännön syistä sanoma julkaistaan kansakuntien saataville kahdessa osassa, vaikka Kaikkivaltiaan kehtouksesta se jo vuonna 2021 Suomen ylimmälle maalliselle ja hengelliselle johdolle julkaistiin kokonaisuudessaan silloisessa noin 500-sivuisessa kokonaisuudessaan.
Tähän Suomen kansalaisille ja kaikille kansakunnille vuonna 2024 julkaistavaan kokonaisuuteen lisätään Herran kehotuksesta reflektointi siihen, onko Suomen kansakunnan maallinen ja hengellinen johto ottanut Herran terveiset vastaan niin kuin Kaikkivaltias toivoi. Edellisen vuoksi tämä julkaistava kokonaisuus on vuoden 2021 versiota hiukan vielä laajempi kokonaisuus.
Kun kokonaisuus on kokonaisuudessaan läpikäyty sen viittaamine todisteaineistoineen, ei kuitenkaan kukaan pysty toteamaan edellisiä ja muitakin sanoman sisältämiä lausuntoja kuin todistettavaksi totuudeksi Suomen kansakunnan vakavasta asiantilasta Kaikkivaltiaan silmissä. Samaan aikaan jokainen voi seurata sitä, miten Suomessa tapahtumat tulevat etenemään Suomen uuden presidentin arvopohjaisen realismin sijaan Kaikkivaltiaan pyhään Sanaansa määrittämien hengellisten järkähtämättömien realiteettien mukaisesti. Suomen kohtalo on tarkoitettu varoittavaksi esimerkiksi kaikille kansakunnille. Samalla hengellisellä mittaristolla Kaikkivaltias alkaneen aikakauden lopuksi määrittelee aivan jokaisen kansakunnan kohtalon.
Tässä sanoman ensimmäisessä osassa käydään läpi yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka automaattisesti seuraavat vakavaan luopumustilaan ajautuvaa kansakuntaa. Jälleen kerran voidaan päätyä toteamaan, kuinka mikään ei ole uutta taivaan kannen alla. Kuten muinaisessa Israelissa, Kaikkivaltiaan nimeä avuksi huutamalla perustetussa Suomen maassa, Herra itse valvoo pyhän Sanan kuvaamalla tavalla oikeuden toteutumista sekä vanhurskauden vaalimista kansakunnassa. Edellinen selittää sen, miksi Herra on sanomansa näiden teemojen ympärille rakentanut.
Kansakunnan vakavasta luopumustilasta kertovien yhteiskunnallisten negatiivisten ilmiöiden lyhyen läpikäymisen jälkeen, siirrytään sanoman toisessa osassa tarkastelemaan juurisyytä ongelmiin. Mikäli vanhurskautta yhteiskunnassa hengelliset johtajat olisivat pyhän Sanan mukaisesti osanneet kansakunnassa riittävästi vaalia, olisi Suomessakin säilynyt muinaisessa presidentti Mannerheimissakin vaikuttanut terve jumalanpelko demokratian enemmistön keskuudessa. Valitettavasti iloisen onnistumistarinan sijaan osassa kaksi läpikäytävät asiat kuvaavat Herran kehotuksesta ilmi tuotuja vakavia ja kansakunnan lopulta tuhoon johtavia hengellisen johdon ottamia vakavia harha-askelia.
Myöhemmin julkaistavassa sanoman jälkimmäisessä osassa, Käänny takaisin Suomi! II, siirrytään tarkastelemaan tarkemmin terveen jumalanpelon vaikutusta terveen omantunnon kehittymiseen ihmisessä. Ei tarvitse olla psykologi sen ymmärtämiseen, että kansalaisten omantunnon kehittymisellä on suora yhteys yhteiskunnassa tapahtuviin negatiivisiin ilmiöihin. Osassa ”Kun oikeus myrkyksi muutetaan” käydäänkin läpi Suomesta laajaan todisteaineistoon perustuva tositarina, joka kuvaa Suomen oikeusjärjestelmän rappiotilan aivan vastaavien ongelmien edessä, joihin muinaisessa Israelissakin ajauduttiin häikäilemättömän ja omatunnottoman poliittisesti vaikutusvaltaisen pariskunnan ryhtyessä vaikutusvallallaan oikeutta vääristämään. Muinaista Iisebelin ja Ahabin tarinaa ei Herra turhaan pyhään Sanaan varoitukseksi oikeuden vääristämisen seurauksista koko kansakunnalle kirjoituttanut.
“ Kuuntele, kansani, minun opetustani,
kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
Minä avaan suuni mietelmiin,
tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
Mitä olemme kuulleet,
minkä olemme saaneet tietää
ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa,
vaan me kerromme tulevalle polvelle
Herran ylistettävistä teoista,
hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
Hän asetti todistuksen Jaakobiin,
hän sääti Israeliin lain
ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
että jälkipolvi saisi ne tietää,
saisivat tietää vastedes syntyvät lapset,
ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan
eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja,
vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.”
(KR 33/38)