Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>

Monet alttarit ovat jo häväistyt

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

“Koska leipä on yksi,

niin me monet olemme yksi ruumis;

sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.

Katsokaa luonnollista Israelia; eivätkö ne, jotka syövät uhreja,

ole alttarista osalliset? Mitä siis sanon? Ettäkö epäjumalanuhri on jotakin,

tai että epäjumala on jotakin? Ei, vaan että, mitä pakanat uhraavat,

sen he uhraavat riivaajille eivätkä Jumalalle;

mutta minä en tahdo, että te tulette osalliseksi riivaajista.

Ette voi juoda Herran maljasta ja

riivaajien maljasta,

ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.

Vai tahdommeko herättää Herran kiivauden?

Emme kaiketi me ole häntä väkevämmät?”

1. Kor. 10:17-22 (KR33/38)

Vuonna 2021 julistettaman jo piti: Miksi Jumalan viha on jo noussut Suomen kansakunnan päälle? Miksi Kaikkivaltias on kurituksensa Suomeen ja moniin muihinkin kansakuntiin jo lähettämässä, ellei parannusta ryhdytä tekemään?

Herran kehotuksesta vuonna 2024 on todettava, että ravisteluja ei Suomi voi enää nykyisessä täyttyneen syntivelan tilassaan kokonaan välttää. Kansakunnan ravistelun laajuuteen ja tuhovoimaan voi kansakunnassa yksilöiden parannuksen teolla, sekä laajemmalla kansakunnan kääntymyksellä, sen sijaan vielä vaikuttaa.

Tämän vanhurskautta käsittelevän osion ensimmäisissä luvuissa kertasin Herran kehotuksesta uskon perusasioita, jotka ovat kaiken perustana kansakunnan vanhurskauden vaalimisessa. Jeesuksen omin sanoin, Hän tuli parantamaan sairaita ja kutsumaan syntisiä parannukseen. Jos pyhään Sanaan alkaa perehtymään, saa nopeasti ymmärryksen siitä, ettei seurakunnista löydy yhtään synnitöntä ihmistä. Kysymys pelastavan uskon saavuttamisessa ja uskonkilvoittelussa onkin enemmän siitä, onko todella koko sydämestään vastaanottanut Jumalan kutsun lähteä Hänen Poikaansa Jeesusta seuraamaan. Toiset ehtivät Jumalaa kauemmin etsimään, toisia Jumala kutsuu hyvin selkeästi yhteyteensä jo ennen etsimistäkin. Toisaalta seurakunnissa tulee aina olemaan heitäkin, jotka Jeesuksen kavaltaneen Juudaksen tavoin eivät onnistu kilvoittelussaan irrottautumaan maailman eksytyksistä ja houkutuksista.

Pyhää Sanaa kuunneltaessa, tai luettaessa, Pyhä Henki itse vaikuttaa ihmisessä tapahtuvan uskossa kasvamisen. Askel askeleelta ihminen kasvaa Jeesuksen esimerkin osoittaman Kaikkivaltiaan tahdon tuntemisessa, sekä kuuliaisuudessa Isän pyhää tahtoa kohtaan. Ketään ei pakoteta pyhityksen matkalla tapahtuvaan muutokseen. Jokaisella on mahdollisuus aina myös jättää kilvoittelu sikseen. Toisaalta matkaa ei turhaan pyhässä Sanassa kilvoitteluksi sanota.

Herra ei vaadi ihmistä sisäistämään Hänen tahtoaan heti sen ensimmäisen kerran kuultuaan. Herra ei myöskään vaadi soveltamaan kuultua välittömästi käytäntöön oman yrittämisen ja tahdonvoiman kautta. Herra on kärsivällinen ja pitkämielinen. Muutos ei tapahdu tasaiseen tahtiin, vaan silloin tällöin Herra pysäyttää ihmisen ja kysyy, olisiko hän valmis ottamaan jo seuraavan askeleen. Olisiko ihminen valmis tekemään parannusta jostakin vielä ennen käsittelemättömästä synnistä, joka vielä elämässä vaikuttaa? Jossakin vaiheessa Herra kysyy, haluaisiko uskontietä kulkeva tietää, minkä tehtävän Kaikkivaltias on juuri hänelle varannut? Haluatko vastaanottaa tehtäväsi siunauksineen ja haasteineen? Vastalahjaksi on todennäköisesti jo tuossa vaiheessa saanut kokea tavalla, tai toisella, Jumalan Pyhän Hengen yliluonnollisen ja kaikkivoipaisen positiivisen vaikutuksen elämään. Saatuaan kokea todeksi Jumalan Hengen voiman henkilökohtaisesti, on helpompi ymmärtää se, mitä pyhässä Sanassa tarkoitetaan viittauksella siitä, että Taivaan Valtakunta (Kuningaskunta) on tullut lähelle.

Pyhän Sanan kuulemisen merkitystä uskossa kasvamisessa kuvataan hyvin Hebrealaiskirjeessä:

“Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin;

mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt,

koska se ei uskossa sulautunut niihin,

jotka sen kuulivat.”

Hebr. 4:2 (KR33/38)

Varmaa onkin, että jos pyhän Sanan kanssa ei ole missään tekemisessä, Jeesuksen seuraamisen matka pelastavan uskon löytämiseksi tai siinä pysymiseksi pysähtyy. Pahimmillaan ihmisen uskontaival jopa taantuu, ja ihminen eksyy takaisin maailman monille kadotuksen leveälle portille johtaville poluille.

Jokaisen tie pelastavaan uskoon, sekä oman tehtävänsä löytämiseen seurakunnassa, on yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Kaikkivaltias yksin tietää, minkä tehtävän Hän on kullekin varannut.

Pyhä Sana kuvaa seurakuntaa mm. ruumiina, jonka pää on Herramme Jeesus Kristus:

“Ja Hän (Jeesus) on ruumiin, se on seurakunnan, pää;

hän, joka on alku, esikoinen kuolleista

nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa

ensimmäinen. ”

Kol. 1:18 (KR33/38)

“Ja kaikki hän (Jumala)

on asettanut hänen (Jeesus)

jalkainsa alle ja antanut hänet

kaiken pääksi seurakunnalle,

joka on hänen ruumiinsa,

hänen täyteytensä,

joka kaikki kaikissa täyttää.”

Ef. 1:22-23 (KR33/38)

Hebrealaiskirjeessä ihmiselle välttämätöntä suhteen luomista Jumalan pyhään Sanaan, verrataan ihmislapsen ravitsemuksessa ensin tarvittuun maitoruokaan ja sitä seuraavaan kiinteämmän ruoan vaiheeseen (Hebr. 5:11-6:2). Vasta kun perusasiat ovat hallussa, voi jatkaa eteenpäin ja kasvaa uskossa Jumalan kullekin ihmiselle tarkoittamaan yksilölliseen päämäärään. Kotoa, koulusta ja rippikoulusta saatu varustus elämäntielle ovat kuin pitkälle vaellukselle lähtevän välttämätön varustepaketti, jonka turvin voi vasta ajatella aloittavansa varsinaisen matkan ja oppitaipaleen määränpäähän perille pääsemiseksi. Kaikista tärkein varustus on pyhä Sana, jota kuulemalla ja siihen uskossa Hebrealaiskirjeen tavoin sulautumalla voi ottaa askelia eteenpäin Pyhän Hengen osoittamassa tahdissa, ja Pyhän Hengen osoittamaan suuntaan.

Ajassamme eläville Kaikkivaltias lähettääkin kysymykset, kuinka moni on rippikoulun jälkeen ottanut askeltakaan enää kohti Häntä Sanan lukemisen kautta? Kuinka moni todella on valmis ollut kasvamaan osaksi Jumalan pyhää asumusta, jossa kulmakivenä on itse Jeesus Kristus ja perustana apostolit sekä profeetat Efesolaiskirjeen mukaisesti?

“Niin ette siis enää ole vieraita

ettekä muukalaisia, vaan te olette

Pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,

apostolien ja profeettain perustukselle

rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,

jossa koko rakennus liittyy yhteen ja

kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;

ja hänessä tekin yhdessä muitten kansa

rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. ”

Ef. 2:19-22 (KR33/38)

Mikä valtava taivaallisen viisauden kiteymä edellinen jae jälleen pyhästä Sanasta onkaan! Jae muistuttaa pelastavan uskon perustuksesta. Oletko ollut valmis ottamaan Jeesuksen elämäsi Herraksi? Perustuuko elämäsi Kristus-kalliolle, jossa elämäsi valintoja ohjaa Jeesuksen esimerkki ja Hänen kehotuksensa kasvaa kuuliaisuuteen Hänen Isänsä tahdolle? Oletko lähtenyt etsimään Jeesuksen kehotuksen mukaisesti Kaikkivaltiaan tahtoa perehtymällä Jeesuksen aikaisten apostolien ja Jeesusta edeltäneiden profeettojen sanoihin?

Toisaalta kyse ei ole vain Jeesuksen aikaisista apostoleista ja Häntä edeltäneistä profeetoista. Kuvaahan Korinttilaiskirjeen luku 12, kuinka Pyhä Henki Kaikkivaltiaan tahdon mukaan jakaa edelleen erilaisia hengellisiä lahjoja ja erilaisia palveluvirkoja ihmisille osana seurakuntaruumista. Kaikkia palveluvirkoja tarvitaan, ja kaikkien palveluvirkojen päämäärä on yhteinen: yksilön rakentuminen uskossa osaksi seurakuntaruumista sekä seurakunnan kasvattaminen ja vaaliminen Jumalan Hengelle sopivana asuinpaikkana. Pyhässä Sanassa kuvataan useassa kohden, kuinka Jeesuksen Kristuksen esimerkin seuraaminen Hänen Isänsä tahdon toteuttamisessa tulee olla seurakuntaruumiin toimintaa ohjaava tekijä.

Lähtökohtana lähetyskäskyn mukaisesti on evankeliumin levittäminen kaikkialle maailmaan sielujen pelastamiseksi. Pyhään Sanaan perehtymällä voi kuitenkin ymmärtää armolahjojen tärkeän merkityksen osana evankeliumin julistustyötä. Pyhän Sanan mukaan erilaisten armolahjojen avulla voidaan todistaa elävän Jumalan toiminnasta meidänkin aikanamme. Armolahjojen avulla ihmisellä on mahdollisuus kohdata elävän Jumalan olemassaolo ja Hänen moninainen toimintansa jo ihmisen maanpäällisen elämän aikana. Samalla, kun evankeliumin vastaanottavia ihmisiä kutsutaan ikuisen elämän tielle, voidaan ihmiselle todentaa Jumalan voimallista rakkautta ja välittämistä mm. vapauttamalla ihmisiä Pyhän Hengen avulla eri tavoin ajassamme vaikuttavista pahuuden orjuutuksista.

Käytännössä erilaisten palveluvirkojen olemassaolo tulisi näkyä aikammekin kristillisissä (messiaanisissa) seurakunnissa, joissa Jeesus Kristus on seurakunnan pää. Siinä missä toiset ovat saaneet Herralta lahjan opettaa, toiset sen sijaan työskentelevät mm. Herran välittävinä, auttavina ja parantavina käsinä. Toiset saattavat olla saaneet profeetallisen lahjan käytettäväksi mm. sielunhoidon tehtävissä. Vaikka yksilöiden sielunhoidollisissa tehtävissä profeetallinen lahja tarkoittaa hyvinkin rakkauden täyteistä yksilön kasvun ja eheytymisen ohjaamista ja tukemista, on profeetallisia tehtäviä myös toisenlaisia. Edelleen Herra mm. muinaisten profeettojen tavoin nostaa tarvittaessa profeetalliseen tehtävään myös henkilöitä seurakuntia ja kansakuntia vakavammalla sanomalla puhuttelemaan.

Monet tuntuvat nykyajassa unohtavan Jumalan muuttumattoman ja rakkaudellisen luonteen, joka tarvittaessa myös tarkoittaa nuhtelua ja kuritusta. Kaikessa Kaikkivaltiaan toiminnassa näkyy lopulta kuitenkin rakkaus ja halu yksilöt, sekä kansakunnat, kaikista pahimmalta vaihtoehdolta säästää. Jos rakkaudelliset varoitukset eivät ole kansalle auttaneet, nostaa hän “hulluina” pidettäviä profeettoja muinaisen Efraimin ajan tavoin puhumaan vakavampaa sanomaa viimeisestä mahdollisuudesta kääntyä takaisin kansakunnan jumalattomalta tieltä (vrt. pyhässä Sanassa kuvattu profeettojen puheiden pitäminen hullutuksena vakavaan luopumustilaan ajautuneessa kansakunnassa).

Ennen kuin Kaikkivaltiaan Pyhän Hengen voimavaikutusta on henkilökohtaisesti osana seurakunnan toimintaa saanut todentaa tapahtuvaksi, on ymmärrettävää, että Kaikkivaltiaan voima ja erilaiset toimintatavat tuntuvat humanistisen maailman keskellä yhä enemmän vain hullutukselta. Juuri sen vuoksi ei alkaneella aikakaudella voikaan Herran tekemästä seulonnasta selvitä kuin seurakunnat, joissa toimitaan Jeesuksen ohjeiden mukaisesti, käyttämällä Hengen armolahjoja elävän Jumalan olemassaolon todentamiseen. Jeesusta seuraavissa seurakunnissa ihmisten auttaminen ja parantaminen ei esimerkiksi näy pelkästään maallisin humanistisin keinoin tapahtuvana välittämisenä ja auttamisena, vaan käytössä on mm. Pyhän Hengen ylösnousemusvoimaa hyödyntävä sielunhoito ja esirukouspalvelu. Silloin, kun humanististen tieteiden keinoissa on seinä tullut vastaan, on jäljellä vielä rukoustaistelun tie esimerkiksi parantumisihmeen anomiseksi Kaikkivaltiaalta.

Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Siitä todistuksena on lukuisia parantumisihmeitä vuodelta 2023 Suomestakin. Saatiinpa esimerkiksi Suomen entisten sotien päämajakaupungissa Mikkelissä nähdä todeksi hiljattain se, miten Herra laittoi pyhän Hengen ohjauksessa toimineen diakonin kulkemaan erään sielun rinnalla 10-vuotta, käyttäen lopulta tämän sisaren käsiä omina parantavina käsinään terminaalivaiheen syövästä parantumiseen. Tämä väkevässä Herran voitelussa työskentelevä uskonsisar oli kyseiselle seurakunnalle Itä-Suomessa Herran lähettämä suuri lahja. Hänet Herra lähetti usein rukouksessa välitetyn kehotuksen kautta juuri sinne, missä kaikista suurin hätä oli ilman ketään muuta auttajaa. Hänet Herra lähetti juuri niihin paikkoihin, joissa Kaikkivaltiasta avuksi huudettiin kaikkien maallisten verkostojen petettyä yksilö sielunvihollisen toiminnan seurauksena.

Sen sijaan, että vakavaan luopumustilaan jo ajautunut kristillinen Itä-Suomen seurakunta olisi osannut Herran toimintaa seurakunnassa nähdä ja arvostaa, tapahtui juuri sama kuin muinaisessa langenneessa Juudassa. Oman vallan ja aseman murentumista pelkäävien ylipappien tavoin, ajettiin Jeesuksen esimerkkiä seuraavat, pyhän Sanan kunniassaan pitävät, ahtaalle. Vaikka parantumisihmeen kokenut ihminen väkevästi toi seurakunnassa haastatteluissa ilmi kyseisen Pyhän Hengen armolahjoin töitä tekevän diakonin, jota Herra hänenkin ja useiden muiden pelastamiseen kyseisessä seurakunnassa väkevästi käytti, pyyhittiin seurakuntalehdessä julkaistusta tarinasta kaikki kyseiseen diakoniin viittaavat asiat pois. Kunnia varastettiin Jeesukselta taholle, jolle kunnia vähiten tilanteessa kuului. Pyhän Hengen armolahjojen toimintaa kun on turha odottaa siellä, missä samoilla huulilla ja käsillä Kaikkivaltiasta samaan aikaan häpäistään.

Kyseinen tapaus ei valitettavasti ole ainoa esimerkki, jossa Herra on lopulta palvelijansa käskenyt jättämään kyseisen seurakunnan ja lähteä jakamaan pelastavaa, ja kokonaisvaltaisesti ihmistä eheyttävää ja vapauttavaa läsnäoloaan sinne, jossa on mahdollista Sanaa julistaa Jeesuksen esimerkkiä seuraten ja Hänelle kunnia Pyhän Hengen teoista antaen. Eipä ihme, että Suomessakin on jo muinaisen Efraimin ja Juudan tavoin kansankirkon keskuudessa lukuisia seurakuntia, jotka Herra on käytännössä jo hyljännyt Henkensä asuinpaikkana.   

Parantumisihmeiden osalta ei viitata pelkästään fyysisiin sairauksiin. Pyhän Sanan kuvaamaan sielunhoidon kautta todella voi hoitaa ja eheyttää ihmisen psyykkistäkin hyvinvointia hyvin monella tapaa. Seurakunnissa tulisikin opetuslahjan Pyhältä Hengeltä saaneiden opettaa eri armolahjoista ja palveluviroista, sekä siitä, miksi Kaikkivaltiaan toimesta tapahtuva ihmisen fyysinen, psyykkinen ja hengellinen eheyttäminen ei aina tapahdu heti yhdestä rukouksesta (vrt. perusoppi ihmisen jakautumisesta ruumiiseen, sieluun ja henkeen). Niin ikään raitista, eli pyhän Sanan mukaista, opetusta antavassa seurakunnassa opetetaan, että Jumala ei koskaan pakota Häneen ja Hänen voimiinsa uskomaan.  

Uskonopetuksen vuosikymmeniä jatkuneen rajoittamisen ja alasajon seurauksena voidaan pahimmassa tapauksessa luopumuksessa elävässä kansakunnassa ajautua tilanteeseen, jossa ihmisiltä käytännössä ryöstetään mahdollisuus päästä Jumalan voimaa sen vaikutuksineen tuntemaan. Esimerkiksi jos jossain demokraattisessa kansakunnassa lähdetään Pyhän Hengen vaikutuksesta tapahtuva sielunhoito kieltämään (vrt. Suomessa pinnalla olevat epäedulliseen ja turhan suppeaan näkökantaan johtava taistelu eheytyshoitojen kieltämiseksi), vastaisi se käytännössä Suomessa itsenäisen maan antaneen Jumalan lopullista hylkäämistä kieltämällä Hänen olemassaolostaan todistavan Pyhän Hengen olemassaolo vaikutuksineen. Enemmänkin ongelmatilanteissa pitäisikin miettiä sitä, onko asiat tehty muutenkaan seurakunnassa pyhän Sanan osoittamalla tavalla muistaen, että Jumala ei koskaan pakota ketään mihinkään. Entä onko sielunhoitoa tehnyt taho, joka siihen Jumalalta on kutsumuksen ja Hengen voitelun saanut, vai onko sitä yritetty ihmisvoimin pyhän Sanan varoittamalla tavalla vain hokemia hokien?

Herra eräässä ilmestyksessään vertasikin Suomessa eheytyshoitojen totaalisesta kieltämisestä käytävää keskustelua kansakunnan tasolla varsin vakavaan asiaan. Jo aiemmin sanomassa käytiin läpi, miten ihmiselle on käytännössä olemassa vain yksi synti, jota ei voi saada edes katumuksen ja parannuksen teon kautta anteeksi. Kyseisellä synnillä tarkoitetaan Pyhän Hengen pilkkaa, mikä suppeasti ilmaistuna tarkoitti: Ihminen, joka on saanut maistaa jo Pyhän Hengen siunaavaa vaikutusta elämässään, ryhtyy kuitenkin sen jälkeen Pyhän Hengen toiminnan kieltämään ja/tai Henkeä pilkkaamaan. Antamassaan ilmestyksessä Herra kuvasi, kuinka käytännössä vastaavaan syyllistyisi Suomikin kansakuntana hengelliset eheytyshoidot kieltäessään. Suomi, joka kansakuntana vasta huusi alle sata vuotta sitten Hänen puoleensa sotiessaan edellisen kerran Venäjän valtavaa armeijaa vastaan. Terveessä jumalanpelossa lausutut rukoukset kuultiin ja Suomi sai kokea mitä ihmeellisimmät rukousvastaukset ja siunauksen itsenäisestä maasta. Todellako sama kansakunta nyt aikoo kiitollisuuden sijaan kaikessa kiittämättömyydessään Jumalan Pyhän Hengen voimankin olemassaolon ja kaikkivoipaisuuden kokonaan kieltää, ihmistä eheyttävät sielunhoidotkin kieltämällä? Onko Jumalan tuntemus ja jumalanpelko ajettu jo niin alas Suomessa, että maallinen hallinto todella tällaisen päätöksen uskaltaisi Suomen kansakunnassa tehdä?

“Näin sanoo Herra:

Mitä vääryyttä teidän isänne minusta löysivät,

koska he erkanivat kauas minusta ja lähtivät

seuraamaan turhia jumalia ja turhanpäiväisiksi tulivat.

He eivät kysyneet: ‘Missä on Herra,

 joka toi meidät pois Egyptin maasta,

 joka johdatti meitä erämaassa,

arojen ja kuilujen maassa,

kuivuuden ja synkeyden maassa,

maassa, jossa ei kukaan kulje

 eikä yksikään ihminen asu?

Minä toin teidät hedelmätarhojen maahan

syömään sen hedelmää ja hyvyyttä,

mutta sinne tultuanne te saastutitte

minun maani ja teitte minun perintöosani

kauhistukseksi. Papit eivät kysyneet: ‘Missä on Herra?

Lainkäyttäjät eivät minua tunteneet,

ja paimenet luopuivat minusta;

profeetat ennustivat Baalin nimessä

ja seurasivat niitä, joista

apua ei ole. Sentähden minä vielä käyn

oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra,

ja teidän lastenne lasten kanssa minä käyn

oikeutta.’”

Jer. 2:5-9 (KR33/38)

Suomi onkin hyvää vauhtia muodostumassa ympäröiville kansakunnille varoittavaksi esimerkiksi siitä, miten palveluvirkojen pyhän Sanan vastainen väärinkäyttö voi muodostua koko kansakunnan olemassaoloa uhkaavaksi tekijäksi. Herralta henkilökohtaisesti tämän profeetallisen palveluviran kutsun saaneena voin kertoa, että tällaista sanomaa en olisi saanut kehotukseksi kirjoittaa, ellei Suomen ja monien kansakuntien asiaintila olisi uhkaksi kansakunnalle jo muodostumassa.

Aikaisemmin tässä luvussa on jo läpikäyty, kuinka pyhän Sanan vastaisella korvasyyhyn saarnaamisella käytännössä varastetaan sieluja Herralta. Samoin luvussa on jo läpikäyty uskon perusasioihin kuuluvien hengellisten lainalaisuuksien opettamisen rapauttamisen konkreettisia vaikutuksia kansakunnan kansantalouteen, sekä kansanterveyteen. Suomen kansakunnassa on paljon ihmisiä, joiden hoitosuunnitelma vaatisi Kaikkivaltiaan Hengen tukea humanististen tieteiden tarjoamien mahdollisuuksien rinnalla (mm. spiritismin ja idänuskontojen harjoittamisesta syntyneistä sidoksista vapautuminen ei ole mahdollista lääketieteen keinoin, vaikka oireita voikin yrittää lääkkein lievittää ja hoitaa). Edellisen sijaan Jumalan Pyhän Hengen yliluonnollinen voimavaikutus, jota sotarintamille Suomessakin avuksi anottiin, ollaan valmiita kenties pian kieltämään ja kansalaisten ulottumattomiin asettamaan.

Vakavaan luopumustilaan ajautunut Suomen demokratia tuntuu haluavan vain kiihdyttää matkaansa tuhoon, huomaamatta sokeutumistaan itsenäisyyden ja rauhan antaneen Jumalan määrittämille hengellisille syyseuraussuhteille.

Kansakunnan itsenäisyyden ja rauhan säilyttämisen toiseksi ehdoksi oikeuden toteutumisen rinnalla on asetettu vanhurskauden vaaliminen. Jumala tarkkailee kansakunnan tilaa pyhän Sanansa mukaisesti. Kiitoksen sijaan itsenäisestä ja kauniista maasta, kansakunta on naputtelemassa luopumustilan aiheuttamassa hengellisessä sokeudessaan viimeistä naulaa omaan arkkuunsa.

“Uhraa Jumalalle kiitos ja

täytä lupauksesi Korkeimmalle.

Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä,

niin minä tahdon auttaa sinua,

Ja sinun pitää kunnioittaman minua.

Mutta jumalattomalle Jumala sanoo:

‘Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni

ja ottamaan minun liittoni suuhusi?

Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun

sanani selkäsi taakse!’”

Ps. 50:14-17 (KR33/38)

Kuten jo aikaisemmin luvussa lainattu Efesolaiskirjeen jae kuvasi, seurakuntien ja niiden myötä myös kansakuntien rakentumisessa Jumalan pyhyyttä miellyttäväksi vanhurskaudeksi, Jeesus, apostolit ja profeetat on nostettu erityiseen rooliin seurakuntarakennuksen perustuksessa. Ei olekaan sattumaa, että kyseisten palveluvirkojen tehtävien hoitamisen yhteydessä pyhästä Sanasta voi myös vakavimmat varoitukset tehtävien hoitoon liittyen lukea. Jos perusta seurakunnissa ja sitä kautta myös kansakunnissa on rakennettu apostolien opetukselle ja profeettojen näyttämille suuntaviivoille siten, että kaiken pitää kasassa Jeesus, sekä Hänen opetuksensa, mitä käy, jos Jeesuksen omista opetuksista apostolit tai profeetat päästävät irti. Perusta heikkenee ja murtuu. Edessä on lopulta rakennuksen, kuvaapa se yksittäistä seurakuntaa tai kansakuntaa, tuhoutuminen.

Apostolit ovat käytännössä seurakuntien paimenia ja kaitsijoita, joiden tehtäviä aikamme eri kristillisissä seurakunnissa hoitaa useimmiten vielä papisto tai erilaisin nimityksin nimetty vanhimmisto. Monet ovat ehkä törmänneet myös opetukseen, jossa apostolien ja profeettojen olemassaolo liitetään vain Jeesusta edeltävään ja Jeesuksen aikaiseen aikakauteen, hyväksyen kuitenkin apostolisten ja profeetallisten armolahjojen näkyminen jossain määrin Hengen lahjoina. Herran kehotuksen mukaisesti kehotan olemaan kiinnittymättä alkaneella aikakaudella liikaa väittelemään tämänkaltaisista tulkintaeroista, joilla ei ole vaikutusta sanomien sisältöön ja tarkoitukseen. Pyhä Henki lähetettiin toimimaan samalla tavalla alkaen silloisten apostolien ajasta lähestyvään Herran paluuseen asti. Pyhä Sana myös kuvaa selkeät ohjeet tuleville ajoille Herran paluuseen asti. Apostoliset ja profeetalliset palveluvirat muiden palveluvirkojen ohella ovat totisinta totta ja edelleen peruspilareina seurakuntien, sekä kansakuntien, vanhurskaudessa pysymiseksi.

Edellä on jo käyty pyhän Sanan ja parin lyhyen konkreettisen esimerkin kautta läpi sitä, kuinka muinaisen Efraimin papiston tavoin Suomesta löytyy jo seurakunnan paimenia, jotka ovat valmiita muuttamaan pyhän Sanan opetuksen ihmisten korvaa ja kukkaroiden avautumista miellyttävämmäksi korvasyyhyksi, Jumalan pyhyyden säilyttämisen kustannuksella. Kun korvasyyhyllä julistetaan Jumalan synniksi määrittämiä asioita synnittömäksi, ajetaan monia sieluja väärän pelastusvarmuuden tielle rakentaen pikemminkin linnoitusta sielunviholliselle, kuin Jumalan Pyhälle Hengelle.

Muinaisen Efraimin Jumalaa vihastuttaneet vakavat teot eivät rajoittuneet vain korvasyyhyn saarnaamiseen, vaan Jumalaa kauhistuttava hengellisen haureuden harjoittaminen oltiin jopa valmiita tuomaan Herralle pyhitetyille alttareille. Valitettavasti, hyvät lukijat, en tätä sanomaa olisi tehtäväkseni Herralta saanut kirjoittaa, ellei Suomessa olisi jo tuokin muinaisen Efraimin vakava askel jo otettu.

SAMAA SUKUPUOLTA OLEVIEN AVIOLIITTOON SIUNAAMISET HERRAN ALTTAREILLA

Raamatun vertauskuviin sisältyy paljon syvällistä opetusta, jonka Pyhä Henki avaa ymmärtämään hengellisillä silmillä uskonmatkan edetessä. Uskonmatkan edetessä voi hämmästyä, miten monet luomakunnastamme löytyvät asiat ovat näkyvästä maailmasta löytyviä esikuvia näkymättömän maailman ilmiöistä.

Aurinko on hyvä esikuva Luojan kirkkaudesta, jota ihminen ei voi nykyisessä maailmanajan ruumissaan vahingoittumattomana katsoa. Kuu, Auringon valoa meille välillisesti hohtamalla, muistuttaa meitä siitä, kuinka Jumalan Poika tuli ihmisten keskelle kirkastamaan Isäänsä. Niin kuin kuu loistaa meille valoa yöllä, niin Jeesus aikamme monella tavalla pimeiden ja synkkien aikojen keskelle tuo Isänsä kirkkautta. Samoin pyhää Sanaa Pyhän Hengen ohjauksessa jo syvemmälle opiskelleet ymmärtävät, kuinka miehen ja naisen välinen avioliitto on luotu vertauskuvaksi Jumalan ja ihmisen liittosopimukseen perustuvasta suhteesta (sekä Jeesuksen ja Hänen seurakuntamorsiamensa suhteesta). Jokainen Jumalan armosta Pyhästä Hengestä osalliseksi päässyt tietää, kuinka pyhä Jumalalle on Hänen ja Hänen omiensa suhde. Samoin on Jumalalle pyhä Hänen asettama miehen ja naisen avioliittokin, joka edustaa Hänen liitollansa vahvistettua suhdettaan valittuihinsa.

Juuri kaiken tämän vuoksi se, mitä Suomessakin pääsiäisenä 2021 Jeesuksen äärimmäisen kivuliaan ristintyön, ja kuoleman voittamisen, muistojuhlan aikana erään seurakunnan paimenen suusta julistettiin, on todella häpeällinen ja vakava asia. Suomen seurakunnissa olisi pitänyt pääsiäisenä ylistää ja kiittää Kaikkivaltiasta Poikansa ristintyön lisäksi siitä, miten Herra Suomen vanhurskautta viimeisenä pohjoismaana oli auttanut vaalimaan edes silloisella tasolla. Sen sijaan monille kristityille tärkeimmän juhlan aikaan, pääsiäisenä, Jumalalle pyhä avioliittokäsitys kannustettiin muiden maiden luopumuksesta esimerkkiä ottaen häpäisemään ihmistahto Jumalan avioliittomääritelmän yli asettaen (otsikon ”Korvasyyhyllä varastetaan sieluja Herralta” alla sivuttu piispojen pyhän Sanan vastainen julistus). Käytännössä pyhän Sanan vertauskuvan mukaisesti tämä tarkoitti jo Suomessa kansankirkon osalta tilannetta, jossa Jumalan rakennuksen perustukseen olennaisesti kuuluva apostoli oli valmis päästämään irti Jumalalle otollisen rakennuksen kulmakivestä, Jeesuksesta. Jeesushan itse opetti, miten Hänen rakastamisensa ja Hänessä pysyminen käytännössä tarkoittaa Hänen Isänsä tahtotilan kunnioittamista, sekä kuuliaisuutta sille.

Muistaa täytyy myös se, että niin ikään pyhässä Sanassa on useassa kohden varoitettu tilanteesta, jossa ihmisten huulilta Jeesuksen ja Hänen Isänsä nimeään lausutaan, mutta silti teot eivät ole Hänen Isänsä tahdon mukaisia. Kuten Sana opettaa, uskonmatkan alkuun tämä kompastelu jopa varsin hyväksyttävänä ja olennaisena asiana kuuluu johtuen tietämättömyydestä, mutta seurakunnassa pyhän Sanan opettajiksi ryhtyvät eivät enää voi samaan seurauksitta kompastua. Verratessa tilannetta jälleen seurakuntaan Jumalan pyhän Hengen asumukseksi tarkoitettuna rakennuksena, voi ymmärtää, että perustukseen kuuluvan kiven irtaantuminen voi romahduttaa koko rakennuksen, kun taas yksittäisen seurakuntalaisen tipahtaminen rakennuksesta johtaa vain kyseisen tipahtaneen kiven takaisin nostoon (jos haluaa tehdä parannuksen ja jatkaa matkaa).

Ei siis ihme, että saadessani Herralta kehotuksen antaa tämän sanoman ensimmäinen versio elokuussa 2021 tiedoksi jo Suomen maalliselle ja hengelliselle ylimmälle johdolle (arvojohtajana toiminut presidentti Sauli Niinistö, valtakunnansyyttäjä ja kaikki Suomen kansankirkon piispat), Herra pyysi välittämään napakan viestin. Herran kehotuksen mukaisesti kirjoitin saatteeseen Suomen kansankirkon piispoille siitä, kuinka toivo Suomen osalta on mennyt, jos kansankirkon ylin hengellinen johto ei pyhän Sanan mukaista ykseyttä toiminnassaan enää ylläpidä. Suomen naapurimaan Ruotsin yhteiskunnan tilanne on jo monin tavoin nostettu Suomessakin varoittavaksi esimerkiksi valtamedian otsikoissa. Todellako Suomen kansakunnan hengellinen johto edelleen kannustaa luopumuksen edistämisessä vain seuraamaan naapurikansan esimerkkiä hengellistenkin asioiden osalta?

Ilokseni ja toivon pilkahdukseksi vuonna 2021 nostin esille tässä yhteydessä, että suomalaisen sanomalehti Kalevan uutisotsikon mukaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispoilta oli jokin harvinainen yhteinen ulostulo sanoman julkaisun jälkeen tulossa. En voinut kuin rukoilla ja odottaa Jumalan tahdon mukaista hengellisen johdon linjausta, joka kestävän toivon perustan Suomen kansakunnalle olisi voinut vielä tuleville vuosille antaa. (Luoma 2021, Arkkipiispa Tapio Luoma: Meidän on taas aika muistuttaa, miten ja miksi luterilaisessa katsannossa Raamattua luetaan)

Valitettavasti vuonna 2024 edellisen voi todeta osoittautuneen muinaisen Efraimin lailla turhaksi toivoksi, ja vain entistä vakavamman eksyttävän puheen odottamiseksi Suomen kansakunnan ylimmältä hengelliseltä johdolta. Kuten osassa ”Mikä tilanne on demokratian painajainen” tuotiin ilmi, johti kaikki vuoteen 2024 siirryttäessä siihen, että Suomen kansankirkon piispat toivat julki lausuman, jolla he lähtivät piispojen kokouksen enemmistön voimalla ajamaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkojärjestykseen pyhän Sanan vastaisia muutoksia. Piispojen enemmistö lausui kansalle tiedoksi vietäväksi, että samaa sukupuolta olevien avioliittojen vihkimisiä Herran alttareilla ei ainoastaan pitäisi tehdä luvalliseksi, vaan siihen seurakunnat myös pitäisi velvoittaa ja pyhää Sanaa puolustavien mielipiteiden julki tuonti käytännössä kieltää. Kymmenestä piispasta vain yksi jätti eriävän mielipiteen piispainkokouksen ehdotuksesta. Mikä luopumus onkaan tapahtunut siitä, kun vuonna 2008 piispojen enemmistö vielä taisteli näitä maailman luopumuksen tuulia vastaan yhteisellä vakavalla lausumalla siitä, että tällaiseen ei pidä mukaan lähteä (jo viitatussa Pauli Selkeen YouTube -videosarjassa esille tuotua sen osalta, minkä päinvastaisen julkilausuman vuoden 2008 piispat tekivät käytännössä vastaavan asian osalta)!

Ottaen huomioon, kuinka Suomessakin kansakunnan hengellinen johto ohjasi itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä maallista päätöksentekoa Kaikkivaltiaan pyhän Sanan mukaiseksi ja kansakuntaa siunaavaksi, on tilanne kääntynyt kansakunnan kannalta nykyisten piispojen kautta käytännössä kansakunnalle synkäksi. Ei siis ihme, että Herra on ilmoittanut kansakunnan syntivelan tilanteen olevan jo ravisteluihin väistämättä johtava.

Toivo Suomen kansankirkon parannuksen teosta on demokratian painajaisen tavoin jo menetetty. Miten hengellinen luopumus onkaan vaikuttanut jo Suomen maalliseen päätöksentekoon ja Suomen suunnan kääntymiseen Jumalan siunauksista kohti kirottua tilaa!

Edellisen presidentin (Sauli Niinistö) valtakauden aikana Suomi ei enää ottanut kuuleviin korviinsa Kaikkivaltiaan rakkaudellisia nuhteluita ja kehotusta kääntyä pois silloiselta tieltään. Nykyisen presidentin (Alexander Stubb) aikana Kaikkivaltias enää katsoo hiljaa, kun kansakunnan maallinen ja hengellinen johto lyövät viimeiset naulat kansakunnan syntivelan arkkuun. Käytännössä jokaisessa asiassa, josta merkittäviä päätöksiä on ollut edellisen ja nykyisen presidentin aikaan tehtävänä, on kerta toisensa jälkeen valittu pyhän Sanan vastainen tie mm. presidentin julki lausumat tavoitteet lähteä tunnustamaan Palestiinan valtio Jerusalemin jakamisineen, NATO -puolustusliittoon liittyminen itsenäisyyden perustana olleen puolueettomuuden murentavine sopimuksineen, pyhän Sanan vastaiset aborttilain muutokset, pride-lipun korottaminen kansakunnan arvojohtajan virka-asunnon lipputankoon syntiä itsenäisyyden perustana olevien arvojen sijaan korottamaan jne.

Vakavana merkkinä luopumustilasta näkyy myös kansakunnan maallisten ja hengellisten johtajien tekemä laaja-alainen väärän rauhan ja turvan julistus. Pyhän Sanan vastaisten valintojen seurauksena julistetaan kovaäänisesti Suomenkin kansakunnalle vuonna 2024 turvaa, joka perustuu Kaikkivaltiaan sijasta pyhän Sanan vakavasti varoittamiin ihmisten luomiin kansakuntien välisiin liittoumiin. Kaikkivaltiaan ohjeiden julistamisen sijaan vallitsevaan tilanteeseen, kansakunnalle luodaan valheellista rauhan tunnetta uhoamalla turvan tulevan oletettua vihollista vastaan pelotteella, joka Jumalan silmissä ei ole millään muotoa kestävä ja kansalaisia turvaava rakenne vakavassa luopumuksessa elävässä kansakunnassa. Juuri tämänkaltainen ihmisten pyhän Sanan vastainen uhoaminen on sitä sokeutuneen kansakunnan johtajiston turhuutta ja suoranaista tyhmyyttä, jolle pyhä Sana kuvaa Jumalan vihansa keskellä jopa jo naurahtelevan. Onhan Kaikkivaltias kuitenkin nimenomaan itse mahdollistanut edellisten vuosikymmenten aikana sen, että tuomioiden ja messiaanisen aikakauden alun ruoskakseen nostamalla Venäjällä on mahdollisuus aseita valmistaa tuomioiden alkaessa enemmän kuin kaikilla NATO-mailla yhteensä. Eikä edellinen ole kuin yksi esimerkki siitä, miten Kaikkivaltias on ruoskansa käyttökuntoon hionut, ja sen käyttämistä myös omalla ojennetulla kädellään tukee siellä, missä Hänen pyhä Sanansa ja Poikansa ristintyö on häväisty ilman kykyä minkäänlaiseen parannuksen tekoon kansakuntana.

Edelliset vakavat lauseet eivät ole profeetan omaa mielikuvitusta Jumalan luonteesta, toimintamalleista ja pyhän Sanan tulkinnoista. Jokaisen aikakautenamme kristittynä itseään pitävän tulisi käyttää hetki aiheeseen perehtymiseen kokeneiden, ja pyhän Sanan opettajiksi Herran voitelemien, opetuksien kautta. Asiasta voi esimerkiksi kuunnella radiopastori Jukka Norvannon opetusta ”Raamattu kannesta kanteen”-opetussarjan Joelin kirjan jaksoista nimeltä ”Herran päivä on lähellä” ja ”Herra tuomitsee kansat” (Medialähetys Sanansaattajat 2024, Raamattu kannesta kanteen, Joelin kirja). Toisena esimerkkinä voisi Suomesta esiin nostaa Esa Heiskan pitämän saarnan ”Kun kuuluu sotahuuto” (Heiska 2024, Esa Heiska - Kun kuuluu sotahuuto). Edellä viitatussa YouTube-videossa kuullussa saarnassa Heiska heijastaa Suomen kansakunnan maallisten ja hengellisten johtajien hengellisesti sokeaa tilaa siihen, mitä Sakarjan kirjassa on ilmoitettu tapahtuvaksi näinä aikoina, kun Herra tekee Jerusalemista juovuttavan maljan kaikille kansakunnille. Heiska nostaa myös esille Vuolteen Viljamin saaman profetian Suomelle vuodelta 1924. Edellisen profetian varoittamat asiat ovat hätkähdyttävän yksityiskohtaisesti käyneet jo toteen Suomen edellisten sotien osalta. Jäljellä on vain viimeinen sodista, johon liittyvät merkit ovat jo havaittavissa, mikäli hengelliset silmät halutaan avata. Heiskakin painottaa sitä, miten mikään NATO- eikä EU-jäsenyys ei tule edessä olevalta Suomea pelastamaan, vaan yksin Kaikkivaltiaaseen turvautuminen.

Suomen NATO-jäsenyydenkään kritisointi ei rajoitu onneksi vain hengellisiin äänitorviin. Yhdysvaltain entinen maavoimien eversti ja ulkoministeriön diplomaatti pitkäaikaisella kokemuksellaan viittaa Suomen ja Ruotsin osalta virheeseen luopua käytännössä itsenäisyydestään ja neutraalista asemastaan (Wright, A. 2024. Yhdysvaltain entinen eversti Suomelle: ”Te teitte virheen.”). Siinä missä Suomen valtamedian edustaja kaikki Wrightin väitteet yritti saada artikkelissa verhottua valheellisiksi väitteiksi tukemaan Suomen poliittisen verkoston toiveita, voi iloita kuitenkin siitä, että vielä edes muutaman rivin verran tuotiin esille näitä taivaallisen viisauden kanssa yhteen sulautuvia näkökantojakin. Onhan totta, että Suomen kansan keskuudessa kuitenkin vielä huomattava määrä kansalaisia ymmärtää ja allekirjoittaa sen, mihin Wright viittasi.

Venäjä ei ollut Suomelle millään tavalla Suomea paremmassa kristillisessä selkärankaisuudessaan uhka, ennen kuin Suomi valitsi naiivin hiekkalaatikkotappelu-metodin ja sekaantumisen pyhän Sanan vastaisesti muiden kansakuntien asioihin. Vain hengellisten silmien sokaistumisen kautta tuollaista vainoharhaista uhkatilaa Venäjästä Suomea kohtaan on voinut lähteä julistamaan vain siksi, että Venäjän ja toisen maan välille syttyi sota. Ilman minkäänlaista kykyä tarkastella asiaa pyhän Sanan ohjeiden mukaisesti, Suomi lähti mukaan sotaan, jossa taistellessaan yhdessä muiden Jumalasta loitontuneiden kansakuntien rintamassa, Suomi lähti mukaan luomaa pohjaa Herran paluuta edeltävälle kolmannelle maailmansodalle. Historiallisiin ja hengellisiin tosiasioihin ei edes enää luotu katsetta. Minkä vuoksi? Sodan vuoksi, jonka taustat eivät ole niin yksiselitteiset, kuin Suomenkin valtamedioissa nykyään esitetään vain Jumalan silmissä kestämättömän länsimaisen liberalismin näkökantilta.

Suomella olisi ollut ihan riittävästi tekemistä omankin kansakunnan palauttamisessa pyhän Sanan mukaiselle kestävän kehityksen ja itsenäisyyden tielle. Pyhän Sanan kehottaman neutraalin puolueettomuuden ja diplomaattisen rauhan rakentamisen tien sijaan, Suomi päätti lähteä sotimaan toisen maan rintamille sinne suomalaisten kustantamia aseita toimittaen, ja tuoden muiden maiden aseita Suomen maaperälle sotaan lopulta väistämättä johtavia jännitteitä vain luomaan. Täysin turhan ns. pelotteeksi kutsutun asiaintilan luomisen nimissä ajauduttiin itse olemaan naapurikansan kanssa tehtyjen sopimuksien osalta se sopimukset rikkova osapuoli.

Käytännössä Suomen kansakunnan viimeisimpien vuosikymmenten johtajat nykyisten päättäjien ohella sortuivat olemaan se liberalismin hyvä-veli-verkostot pyhän Sanan sijasta valitseva rikkurijoukko, joka kristillisellä hiekkalaatikolla kaverinsa silmiin yhtäkkiä hiekkaa joukolla heitti. Mielihalut hakea arvostusta ja rahanarvoisia etuja liberalismin ”wanna be kingeiltä” muodostuivat houkuttelevimmiksi vaihtoehdoiksi, kuin kansakunnan perustana ollut Jumala-suhteen vaaliminen. Kuten edellä jo Suomen entisen pääministeri Sanna Marinin kommentteihin liittyen läpikäytiin, minkäänlainen valtamediankaan tuki ei täytä sitä johtajuusvajetta liberalismin eksytystä saarnaavissa johtajissa, joka heidät kalventaa ja lopulta nöyryyttää Kaikkivaltiaan maailmanpolitiikkaan nostamien, Kristus-kalliolla vielä seisovien, johtajien rinnalla (Putin, Trump, Orban, Netanjahu).

Kaiken maailmassa tapahtuvan keskellä onkin häkellyttävää nähdä tarkkuus, jolla pyhässä Sanassa tuleville kansakunnille varoituksiksi kuvatut syyseuraussuhteet muinaisesta Efraimista toistavat itseään pilkuntarkasti nykypäivänäkin. Pyhää Sanaa ja aikainmerkkejä tuntevat tietävät tapahtumien maailmassa vyöryvän häkellyttävällä tarkkuudella juuri siihen suuntaan, mitä Sanassa ja profetioissa on kuvattu tapahtuvaksi messiaanisen ajan lähestymiseen liittyvien synnytystuskien kautta. Venäjän nouseminen muinaisen Assyrian kaltaiseksi Herran ruoskaksi luopuneille kansakunnille, ennen Herramme Jeesuksen Kristuksen paluuta, on kerrottu ihmiskunnalle jo pyhän Sanan muinaisten profeettojen suulla. Jokaisen kristityksi itsensä mieltävän olisi hyödyllistä tutustua opetuksiin aiheesta. Aloittaa voi vaikka tv-ohjelmasta, joka käsittelee historian kulkua Venäjän ja sen ortodoksisen kirkon osalta (Valkeakarit & Ristin Tuki Ry, 2016. Kuningaskunnan tuuli. Jakso 37. Venäjä, kolmas Rooma.).

Tapansa mukaan Kaikkivaltias on tarkentanut suunnitelmiaan ja aikatauluja profetioiden kautta myös Jeesuksesta alkaneella armon aikakaudella. Ukrainan tilannekaan ei kaikkia uskovia päässyt yllättämään, sillä olihan Herra jo siitä varoituksen vuonna 2007 antanut mm. pastori Barnetille (aiemmin jo viitattu pastori Barnetin saama Azovmena profetia).

Vaikka kaikki profetoiminen on vajavaista, on aina yhtä hämmästyttävää todeta, miten kokonaisuutena kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Pastori Barnetin profetiassa puhutaan myös Venäjän liittymisestä lopulta Israelissa käytävään sotaan. Kokonaisuus menee hämmästyttävästi yhteen sen kanssa, mitä Suomelle varoitukseksi annetussa Tukholman profetiassa kuvattiin jo 1980-luvulla. Kaikkivaltias lähettäisi luopumuksesta seuranneen kurituksen ruoskansa Suomeen jo ennen sitä, kun Hän lähettää venäläisiä Israeliin sotimaan. Se, kuinka nopeasti sotatila Israeliin syttyi Ukrainan sodan jälkeen, onnistui silti yllättämään monia profetioihin pitkään perehtyneitä, minutkin. Kaikkivaltiaalla on kyky vyöryttää maailman asioita eteenpäin hämmästyttävän nopeallakin aikataululla pitkien seesteisempien evankeliumin levitykseen annettujen aikojen jälkeen.

Toisaalta Venäjän maallisille ja hengellisille johtajille Herran kehotuksesta sanottakoon erityinen varoitus. Vaikka Kaikkivaltias todella ojennetun kätensä kanssa itse tukee Venäjän meneillään olevia sotatoimia maissa, joissa on ajauduttu pyhän Sanan kuvaamaan liberaalin demokratian painajaiseen, on Venäjällekin esitetty samaan aikaan kutsu palata takaisin apostolisen ajan uskoon Jeesuksen esimerkkiä seuraamaan. Ortodoksikirkko todella on monella tapaa Jumalan silmissä vielä luottamusta nauttiva seurakunta, toisin kuin liberaalipolitiikalle kumartavat monet protestanttiset kirkot, jotka  pyhää Sanaa, Herran nimeä ja alttareita monissa seurakunnissa jo ovat häväisseet. Silti, kuten sanomassa YHWH Kutsuu on kuvattu, koskee Venäjänkin ortodoksista kristillistä kirkkokuntaa kutsu palata takaisin todellisille apostolisille juurilleen mm. sapatin merkityksen ja juutalaisten veljesaseman ymmärtämään. Mikäli tuota paluuta ei tapahdu ja Venäjä Israelin siunaamisen sijaan jatkaa Israelin vihollisten tukemista, kohtaa Venäjäkin aikanaan muinaisen Assyrian tavoin omat tuomionsa täydessä laajuudessaan. Myös Venäjälle, ortodoksisen kirkon hengellisen johdon kautta, on osana tätä sanomaa esitetty kutsu tehdä parannusta koko kristikunnassa vaikuttavasta happamasta eksytyksestä, joka juontaa juurensa 300-luvulla vaikuttaneen keisarin toimiin (kuvattu sanomassa YHWH Kutsuu).

Edellistä ortodoksisuudenkin perustana vaikuttavan Kristus-kallion pehmentymistä kuvasi Kaikkivaltias eräässä uskonveljeni saamassa näyssä puoliksi pehmentyneellä graniittipallolla. Aamuvarhaisella 12.2.2024 Herra näytti uskonveljelleni Samulle näyn, jossa suuri graniittipallo lähti vyörymään Venäjältä kohti Suomen maata. Herra antoi samalla Samulle selityksen. Herra kertoi tilanteen olevan nyt Suomen kannalta peruuttamaton. Tapahtumat ovat lähteneet etenemään peruuttamattomasti kohti Suomen kuritusta, Herran kädestä ja sallimuksesta. Käytännössä tuo tarkoitti sitä, että koska sanoman jo vuonna 2021 saanut entinen Suomen presidentti viittasi yhdessä piispojen kanssa kintaalla Herran lähettämään vakavaan profeetalliseen sanomaan, olisi kaikki jo johtanut aikaikkunan umpeutumiseen Suomen uuden presidentin myötä. Suomen uusi presidentti olisi arvojohtajana voinut vielä muutoksen viimeisellä hetkellä tuoda hänen ja hallituksen saadessa tietoonsa alkuvuonna 2024 edellisen hallituksen ja presidentin villaisella painamat asiat, mutta niin ei käynyt, eikä enää tulisi käymäänkään. Demokratian painajaisen pahin mahdollinen tilanne on suomalaisten edessä.

Mielenkiintoista Samun saamassa näyssä oli kuitenkin kivipallon toinen puolisko, joka ei ollut kovaa graniittia (kova graniitti = Kristus-kallio), vaan jotakin pehmeää. Edellisen merkitykseen antoi Herra rukouksessa myöhemmin selityksen. Kivipallon kova puolisko kuvasi sitä Kristus-kalliota, joka Venäjällä on vielä kansakunnan perustana Suomea ja monia luopumukseen jo ajautuneita protestanttisia kirkkokuntia paremmin olemassa. Toinen puolisko pallosta on kuitenkin sitä hapatusta ja ihmisten luomia perinnäissääntöjä omine tahtotiloineen, joiden juuret juontavat 300-luvulla vaikuttaneiden keisareiden ja nykyisten poliittisten voimien päätöksiin. Tuon puoliskon osalta Kaikkivaltias kutsuu myös Venäjän kirkkoa ja maallista kansakunnan johtoa muutokseen palaamalla takaisin todellisille apostolisen ajan juurilleen YHWH Kutsuu -sanoman mukaisesti.

Venäjän kansakunnassa varjeltu Kaikkivaltiaan pyhyys Kristus-kallioineen on juuri se syy, miksi asiat nyt etenevät niin kuin etenevät. Suomessa ja niin monissa muissa sateenkaarilippua Herran alttareilla heiluttavilla mailla ei ole enää edes sitä toista puoliskoa kivestä tuota kovaa Kristus-kalliota, vaan pelkkää eksytyksen pehmeää ja kestämätöntä korvasyyhyä. Maissa, jotka ovat kansankirkkojen osalta ajautuneet kyseiseen demokratian painajaisen tilaan, on kansalaisten toivona apostolisen ajan kaltaiset pienemmät seurakunnat ja rukousyhteisöt, joita Jumala on rakkaudessaan Suomeenkin ravisteluja varten valmiiksi jo valmistanut pitämään ravisteluiden keskellä omansa pystyssä pyhän Sanan lupauksien mukaisesti (Suomessa monet vapaat suunnat ja evankelisluterilaisen kirkon yhteistyöverkostosta vielä mm. Kansanlähetys & SLEY).

Kaikkivaltias myös vahvisti graniittikivi-näyn viestiä toisella näyllä. 19.6.2024 Samu sai jälleen aamulla näyn. Näyssä Venäjän ja Suomen rajalla seisoi paikallaan Suomen suuntaan katsellen Ilmestyskirjan verenpunaruskea hevonen. On odotettavissa, että pyhän Sanan mukaisesti kolmannellakin ilmestyksellä Kaikkivaltias väistämättömän asian vielä vahvistaa.

Pyhän Sanan mukaan Suomen kansankunnan ainoana toivona nykytilanteessa palaamiseksi Kaikkivaltiaan siunaamalle kansakunnan hyvinvoinnin tielle onkin enää Herran kuritus, joka pyhästä Sanasta luopuneet hengelliset ja maalliset johtajat polvilleen Herran eteen tiputtaa armoa itsensä, läheistensä ja kansakunnan puolesta rukoilemaan muinaisten johtajien tavoin. Herralla on pyhässä Sanassa kuvatut keinonsa palauttaa kansakunnan johtajat nöyryyteen, joka sanana niin monella hengellisellä johtajalla Suomessa ja muissa liberaalin demokratian maissa on tällä hetkellä kokenut inflaation.

EPÄJUMALIEN KIRKASTAMINEN HERRAN PYHILLÄ ALTTAREILLA

Voi, kun edellä jo pariinkin otteeseen sivuttu samaa sukupuolta olevien avioliittojen hyväksyminen Suomen kansankirkon apostolien toimesta olisi ollut ainoa Pyhää Henkeä vakavasti murehduttanut uutinen Jumalan Pojan uhrikuoleman muistojuhlan aikaan vuonna 2021. Lisää oli luvassa. Saman pääsiäisen lähettyvillä ryhdyttiin Herran pyhän kirkkauden sijaan kirkastamaan sielunvihollisen ansiokasta voittokulkua kansakunnassa Herran alttarilla! Vaikea on pukea muunlaiseksi ilmaisuksi Kaikkivaltiaan vihaa kasvattanutta tilannetta, jossa Hänen pyhän liittonsa merkiksi asettama sateenkaari oli korvattu Hänen poikansa pään päälle alttaritauluun sielunvihollisen määrittämällä merkityksellä sateenkaaresta. (Karppi & Aimola 2021, Sateenkaarilippu liehuu ensimmäistä kertaa kirkon seinällä Suomessa, taitelija Ilkka Sariola: ”Halusin maalata näy, jossa myös tässä asiassa vallitsee rauha”).

Voi Suomi, missä tilassa jo hengellisessä sokeudessasi olet! Sateenkaarilipun tuominen Herran alttarille aivan vastakkaisessa, kuin Herran määrittämässä sateenkaaren merkityksessä, oli niin vakavaa luopumustilaa seurakunnassa osoittava teko, että Herra ei antanut edes sanoja kyseistä pyhäkön häväistystä kuvata. Oli vain pahaenteinen Ilmestyskirjan kuvauksen mukainen hetken kestävä lähes tunnusteltavan syvä hiljaisuus. Se on sama rakastavan isän syvä hiljaisuus, jolla isä ei voi enää kuin katsoa Hänestä poispäin kävelevää lastansa, jolle kaiken kapinan seurauksena edessä on enää vain kova oppikoulu vaikeimman kautta. Jumala tietää, milloin sanoilla ei ole enää tilanteessa väliä. Yleensä tuo Herran hiljaisuus liittyykin siihen, että jos ei ole Pyhän Hengen avaamia hengellisiä silmiä ja korvia sanoja vastaanottamassa, sekä Jumalalle otollista parannuksen tekemiseen kykenevää sydäntä Herran rakkaudellisia sanoja kuuntelemassa, on vain Herran hiljainen surullinen viimeinen katse ennen pyhässä Sanassa asetettujen syyseuraussuhteiden perusteella langetettavaa tuomiota.

Edellisestä ilmiöstä löytyy vastaus siihenkin useiden suomalaisten suusta lausuttuun kysymykseen, miksi Helsingin vuoden 2024 Pride-tapahtumaa tunnuttiin ”siunaavan” hyvällä ilmalla ja lestadiolaisten (suuri herätysliike Suomessa) suurkokoontumisessa raivosi tuhoa tuottava myrsky. Kuulipa tuosta jopa jumalattomien ivallisesti irvailevan. Eipä se kannattaisi, sillä kyse ei missään määrin ollut Pride-tapahtuman siunaamisesta Kaikkivaltiaan toimesta.

Myöhemmin julkaistavassa sanoman osassa ”Kun oikeus myrkyksi muutetaan” kuvataan, kuinka Helsingin päälle Herra nostatti oikeudettoman, Iisebelin ja Ahabin keinoin hankitun, väärän tuomion julkistamispäivänä tilastojen valossa harvinaisen kovan myrskyn. Liikenneonnettomuuksissa kuoli useampi ihminen. Kaikkivaltias näytti vihansa.  Kyse ei ollut sattumasta, vaan Jumalan vakavasta puhuttelusta, johon kuitenkin sisältyi vielä Herran vääryyttä yhteiskunnassa korottaville antama kutsu ja mahdollisuus tehdä parannus. Kun seuraavassa vaiheessa, Hovi-oikeudessa, totuus ei saanut sen enempää painoarvoa kuin perustuslain edellyttämä oikeudenmukaisuuskaan, Jumala ei enää reagoinut. Kun Jumala ryhtyy olemaan hiljaa, on se pyhän Sanan mukaan kaikista pahin mahdollinen vaihtoehto. Käytännössä Jumala päätyi vain toteamaan, että syövän lailla yhteiskunnassa jo vuosikymmeniä edennyt ja kansakunnan perustaa murentava korruptio on tehnyt kansakunnan tuhoon vievän kavalan tehtävänsä päätepisteeseensä.  Silloin on jäljellä enää totuuden ilmi tuominen kansalle, sekä Herran kuritus pyhässä Sanassa kuvattujen pyhien syyseuraussuhteiden mukaisesti. Asianomaiselle Kaikkivaltias ilmoittikin tuolloin, että kyseisen oikeustapauksen käsittelyä ei kannattaisi jatkaa Korkeimpaan oikeuteen, jonka toimintaan Suomessa presidentit kiinteästi liittyvät. Olihan presidentti (Sauli Niinistö) jo tuohon mennessä osoittanut, kuinka hän sulkisi silmänsä tuttavapiirinsä rikoksen merkistön täyttäviltä vakavilta vääryyksiltä. Vakaviin perustuslain vastaisiin ja koko demokratian perustaa murentaviin vääryyksiin puuttumisen sijaan, tavallisen kansalaisen Iisebelin ja Ahabin keinoin syylliseksi lavastaneille, oli vain tiedossa vuodesta toiseen kaikesta huolimatta kestokutsu presidentin vuotuisiin juhliin presidentinlinnassa. Presidentin henkilökohtaisten etujen saavuttaminen, ja niistä kiittäminen, näytti ajavan vuodesta toiseen ohi kansakunnan johtajan velvoitteiden ajaa nimenomaan kansakunnan etua perustuslain (ja pyhän Sanan) mukaisesti.

Ei pyhään Sanaan turhaan tuleville kansakunnille kirjoitettu vakavia varoituksia siitä, mitä on luvassa kansakunnalle, jossa kansakunnan johtajat ummistavat silmänsä lesken ja heikkojen oikeuksien polkemiselta, vaikka niistä tiedon saavat. Aikaa ja todisteita oli riittävästi Sauli Niinistölläkin reagoida asiaan pyhän Sanan mukaisesti kansakunnan arvojohtajan tavoin. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Ketään ei lähetetty auttamaan, eikä huolehdittu siitä, että suunnitelmallisesti ja laaja-alaisesti vääriä todistuksia ja tietoja oikeusviranomaisille antaneet presidentin lähipiiriläiset joutuisivat mihinkään vastuuseen teoistaan (kuten tavalliset kansalaiset ovat vastaavista vakavista teoista joutuneet).

Kaikkivaltiaan osoittamaa suuntaa asioiden etenemiselle ei tarvinnut enää ihmetellä sen jälkeen, kun uuden presidentin Alexander Stubbin myötä aivan sama meno näytti jatkuvan saman poliittisen eliitin keskuudessa. Onhan koko presidentti Stubbin ura kuitenkin lopulta kyseisen eliitin rahojen päälle rakennettu, kyseisen eliitin tarkoitusperiä hinnalla millä hyvänsä kumartamaan.

Eli silloin, kun Jumala ei enää reagoi pyhän Sanan kuvaamien vakavien vääryyksien tapahtumiseen, tarkoittaa se siis sitä kaikista huonoista vaihtoehtoa kansakunnan kannalta. Jumala on silloin jo kutsun armoon kyseisen asian osalta sulkenut. Kun annetut mahdollisuudet on ylenkatsottu ilman minkäänlaista tervettä jumalanpelkoa kansakunnassa, ei uusia mahdollisuuksia loputtomasti annettaisi. Jäljellä olisi enää pyhän Sanan kuvaama asioiden oikaisu kansakunnan kannalta pahimmalla mahdollisella tavalla. Kuten sanomassa jo lainatuissa pyhän Sanan jakeissa kuvattiin, Jumala käytännössä lopulta hylkää vääryydet valinneet yhteydestään, viettämään viimeiset hetket ennen kansakunnan kuritusta, kuten kaikkinaisissa tahtotiloissaan haluavat. Seurauksena Jumalan kädestä kansakunnan ylle vuodatetut tuomiot yllättävät niin monet mitä hirvittävimmällä tavalla. Täytyy myös muistaa, että helteet eivät suinkaan pyhässä Sanassa viittaa siunauksiin, vaan enemmänkin kirouksiin ja ongelmiin.

Edellä kuvatun vuoksi voidaan siis todeta, että Suviseuroille saapunut myrsky oli osoitus Jumalan läsnäolosta ja puhuttelusta siellä, missä toivoa Herran siunatussa yhteydessä pysymisestä vielä on. Kyseinen myrsky todella myös puhutteluksi uskoville oli tarkoitettu. Verrattaessa Suomen tilaa pyhään Sanaan, tilanne on painajaismainen. Sanassa on kuvattu, kuinka muinaiset Herran palvelijat repivät sydämensä ja surullisena kulkivat kadulla varoittamassa kansaa Jumalan tuomioista. Suomen ollessa jo aivan vastaavassa tilanteessa, jossa Jumala pian kansakunnalta maan rajat luopumuksen seurauksena rikkoo, ei Jumala katso hyvällä Suviseurojen kaltaista kokoontumista omiltaan. Vaikka pyhän Sanan ohje on iloita ja rukoilla lakkaamatta, ei kyseinen tapahtuma ollut Jumalan mielen mukainen kokoontuminen näin vakavassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Ottaen huomioon, että Jumalan tuomiot Suomelle voivat alkaa jo tulevana syksynä tai seuraavana, olisi Herra halunnut kaiken tuon Suviseurojen kokoamiseen käytetyn ajan ja energian käytettävän viimeisiin mahdollisuuksiin kulkea kansan keskuudessa, julistaa evankeliumia ja kutsua parannukseen (aikamääreeksi kurituksen alkamiselle Herra on antanut presidentti Stubbin aikakauden, mikäli parannusta ei ennen määräajan lopullista umpeutumista tehtäisi). Kun kansankirkon piispoista ja papeista enemmistö lähinnä vain eksyttäviä oppeja ja väärää rauhaa muinaisen Efraimin tavoin ovat päätyneet julistamaan, on kansan toivo kuulla parannuksen teon pelastava ja yksilöitä siunaava sanoma nimenomaan kansankirkon ulkopuolella olevien Herran palvelijoiden suusta. Kun kaduilla ja toreilla ei pyhän Sanan mukaisesti mahdollisteta kansalaisten kuulla Herran kutsua parannukseen ja evankeliumin armon ääreen lähestyvien tuomioiden alla, tulee Herran lähettämä kuritus yllättämään liian monet aivan vastaavasti kuin myrsky pääsi vuoden 2024 Suviseurat yllättämään järkyttävin seurauksin. Traagisesta onnettomuudestakin voi löytää puhuttelevan yhteyden Suomen asiaintilaan. Suomessa on kyseisen antennin lailla sortunut evankeliumia julistava Kristuksen ruumis, mikä käytännössä tietää vakavia asioita Suomi-neidolle (vrt. onnettomuudessa sortunut antenni, joka johti valitettavasti myös naisen kuolemaan). Kun Suomea kohtaavat Herran ravistelut alkavat, niin monen suomalaisen yllättää tilanne yhtä vakavin seurauksin. Eikä syy ole tragedian uhriksi joutuneiden, vaan heidän, jotka eivät Herran antamaa tehtävää varoittaa kansaa hoitaneet Herran ohjeistamalla tavalla. Suomen maallisesta ja hengellisestä johdosta ei enää tehtävään ole muinaisten maan johtajien tavoin, sillä hehän Suomi-laivaa jäävuorta kohti täyttä vauhtia ajavat. Suomen kansan toivo kuulla opetusta Suomen hengellisestä tilasta ja varustautumisesta tuleviin väistämättömiin tuomioihin, makaakin Herran yhteydessä vielä pyhän Sanan mukaisesti toimivien seurakuntien käsissä.

Elämme aikaa, jolloin Jumala haluaa Hänen pyhän Sanansa sanoman ja voiman tuntevien yhdistävän voimansa yli seurakuntarajojen. Jumala haluaa Hänen omien laskeutuvan kansan pariin varoittamaan ja varustamaan ihmiset Sanan mukaisesti väistämättömään.

Sattumaa ei kuitenkaan ole sekään, miksi juuri lestadiolaisuutta Jumala tällaisen tragedian kautta valitsi puhutella. Pauli Selkee on kuvannut YouTube-videoissaan esimerkillisesti pyhän Sanan perusteet sille, miksi mm. saman sukupuolisten avioliittojen hyväksyminen on suoraa eksyttävää puhetta, vaikka se tulisi kansankirkon piispojen suusta lausuttuna. On yleisessä tiedossa, että lestadiolaisten keskuudessa on vaikuttanut vuosikymmeniä pyhän Sanan vastainen aiemmin jo sanomassa tarkemmin kuvattu ”pakottava” ja hengellistä tuhoa tuottava lahkohenkisyys. Se on osasyy siihen, että juuri lestadiolaisuuden keskuudesta on yhteiskunnan vaikutusvaltaisimpiin asemiin noussut monia väkevällä eksytyllä kansakuntaa ojaan ajavia hengellisiä voimia.

Faktojen kautta on todettavissa se, kuinka taitavasti sielunvihollinen juuri lestadiolaisten keskuudesta, samasta suvusta, nosti Suomeen tehokkaimmat työkalunsa tähän eksytyksen aikakauteen. Siinä missä sotien aikaan pyhän Sanan arvojen mukaan toiminut vanhoillislestadiolainen Veikko Pentikäinen oli siunaus Suomelle, työskenteli hänen veljensä Vilho venäjämielisten voimissa (Turust.fi. Mari pyhiinvaeltaa Littoistenjärven ympäri.). Veljeksiä yhdisti kuitenkin yhteydet silloisiin valtaapitäviin ja kansakunnan eliittisiin voimiin. Valitettavasti tapahtui se todennäköisin. Edellisten sukupolvien peräänkuuluttama ja terveessä jumalanpelossa julistama pyhä Sana jäi jo seuraavassa sukupolvessa kasvaneen taloudellisen hyvinvoinnin ja kansakunnan taloudellisen eliitin toiveiden alttareilla heti toiseksi. Heti seuraavasta sukupolvesta, pappi Veikon lapsista, nousi valtaapitävien keskuuteen vieraita oppeja kattavilla mediasuhteillaan kansakuntaan levittävä, nykyään Suomen Yrittäjien toimitusjohtajana toimiva Mikael Pentikäinen. Pyhän Sanan arvojen sijaan on todettavissa kristilliseksi tunnustautuvan median sivuilta, kuinka hän suhteidensa myötä saamassaan palstatilassaan julistaa lehdessä Gandhin oppeja ja Jumalan alttarit häpäisevien avioliittojen hyväksymistä. Valtaapitävien piireissä kasvamisen kautta oli helppo ajautua myös osaksi elinkeinoelämän vaikuttajia, ja osallistua kansakunnan työläisten oikeuksien vähentämiseen osana kansakuntaan taitavasti ajettua modernisoitua orjuutta.

Siinä missä Mikaelista tuli väkevä eksyttäjä maallisten johtajien keskuuteen, Veikon toisen lapsen, Juhan, tyttärestä Mari Leppäsestä nousi sen sijaan väkevä eksyttäjä hengellisten johtajien keskuuteen, suoraan kansankirkon pitkäaikaisimmille alttareille. Noustuaan Turun hiippakunnan piispaksi, käytti hänkin ensi töikseen saavuttamaansa valta-asemaa ryhtyäkseen ajamaan pyhän Sanan vastaisia eksytyksiä kansakuntaan. Kuten sielunvihollisen eksytykseen valitsemilla aseilla usein, löytyi motivaatiot henkilökohtaisessa elämässä koettujen negatiivisten kokemuksien kautta syntyneistä pyhän Sanan vastaisista motiiveista.

Mikään ei Jumalan maailmassa ole sattumaa. Ei sekään, että juuri Turun Tuomiokirkossa sai arkkipiispa Gustav Johansson enkeli-ilmestyksen vuonna 1920. Kaikkivaltias varoitti, kuinka sodan miekka kolmannella kerralla tietyn sukupolven aikana uppoaisi Suomeen tuppeansa myöten (Johansson 1920. Enkeli-ilmestys Turun tuomiokirkossa. Seija Lehtosen luoma verkkosivusto). Kaksi iskua on jo profetian mukaisesti Suomeen edellisten sotien kautta tullut. Kolmas, tuhoisin, isku on vasta edessä.

Lestadiolaisilla todella onkin erityisen vakava paikka miettiä, mikä on mennyt pieleen johtaen siihen, että niin monista särkyneistä sieluista juuri lestadiolaisuuteen liittyen saa toistuvasti Jehovan todistajien lisäksi lehdistä Suomessa lukea. Jokaisella lapsella on oikeus elämän suuntansa valita. Pakotus valitsemaan jokin tietty suunta, johtaa pyhän Sanan vastaiseen kapinaan ihmisen hengessä, minkä paikan mielellään sielunvihollinen ottaa käyttöönsä omia tarkoitusperiään kansakunnassa ajaakseen. Piispa Mari Leppäsenkin kirjoitukset omasta historiastaan ahdistuksineen ja henkisen voinnin kiputiloineen voikin todeta lähinnä kunniaa Jumalan sijasta Pyhän Hengen vastavoimille antavan sen työstä yhteiskunnassa, etenkin lahkohenkisyyteen herkästi askeleen ottavissa seurakunnissa. Lapsen kasvatukseen pyhän Sanan mukaisesti kuuluu myös tarvittaessa päästää ajoissa irti ja keskittyä rukoustaisteluun nuoren ohjaamiseksi takaisin Herran yhteyteen Herran keinoin, eikä maallisiin keinoihin kuuluvan pakottamisen sijaan.

Vaan paljon on täytynyt murentua hengellisten oppien jo toisissakin seurakunnissa Suomessa, jotta sielunvihollisen eksyttäviä oppeja on mahdollista päästä Suomen kansankirkossakin korkeimpiin hengellisiin virkoihin ja asemiin julistamaan. Aivan jokaisella kristillisellä seurakunnalla on vakavan tutkiskelun paikka.

Suviseuroissa menehtyneen omaisille toivon ja rukoilen Herran lohdutusta, voimaa ja kärsivällisyyttä Jeesuksen pyhässä nimessä.

Keskellä akuuttia surua voi helposti ajautua vihaa Jumalaa kohtaan tuntemaan. Kokemuksesta voin kuitenkin todeta, että yksikään kuolemakaan ei tapahdu sattumalta. Ajan kanssa voi nähdä sen, mikä tarkoitus kaikella on ollut. Oman puolisoni järkyttävä kuolema johti siunaukseksi monille sieluille jo seuraavan kymmenen vuoden aikana. Surun keskellä silti oli lupa itkeä ikävää ja hakea lohtua siitä, että uskovalle kuolema on lopulta siirtyminen uskonkilvoittelun voittopalkintoa lunastamaan. Mukana on toivo jälleennäkemisestä. Toivo siitä, että voittopalkinnoista vielä eräänä päivänä kaikki läheiset uskossa kuolleet yhdessä iloitsevat. Jokainen ihmisten silmissä ennenaikainen kuolema muistuttaa myös siitä, kuinka jokainen päivä on lahja Kaikkivaltiaalta. Herra yksin kunkin meidän elinpäivät tarkoituksineen tuntee.

Hyvät suomalaiset ja keskuudessanne asuvat, Pyhän Hengen silmin Suomen tilannetta murheellisena seuraavat ja Suomen puolesta rukouspiireissä yötä päivää rukoilevat näkevät tämän kaiken silmien edessä tapahtuvan olevan kuin suoraan profeetta Aamoksen kirjasta. Suomen kansakunnan tilanne on niin vakava, että Herra jälleen tapansa mukaan umpimetsästä, täysin odottamattomista olosuhteista, nosti tavallisen kansalaisen sanansaattajakseen tahoille, jotka valta-asemiaan Herran silmissä väärinkäyttävät. Profeetta Aamos sai samankaltaisen tehtävän, kuin Herra tämän sanoman kirjoittamisen kautta minullekin antoi.

Pyhän Henkensä kautta ilman silloisten teologisten laitoksien opintoja Herra kertoi Aamokselle, miten vakavassa tilassa muinainen Efraimin kansakunta on, ja kuinka sitä väistämättä uhkaisi tuho, ellei parannusta tehdä. Papit tekivät töitä Herran nimessä, mutta todellisuudessa monet heistä teoillaan vain häpäisivät Herran alttareita. Kun Herran kehotuksesta heille parannuksen teon ja uhkaavan tuomion sanomaa lähti Aamos viemään, käyttivät ylimmäiset papit valta-asemiaan hyväkseen. Herran lähettämät nuhtelut yritettiin leimata pikaisesti salaliitoiksi, ja korviin ikävältä tuntuva julistus yritettiin estää kansakunnassa kokonaan.

Vaikkei hengellisiä silmiä olisikaan, pitäisi tilanne Suomen valtamedioiden seuraamien tapauksien osalta varsin tutulta jo suomalaisillekin kuulostaa. He, jotka pyhää Sanaa vielä yhteiskunnassa Herraa miellyttävänä muuttumattomana pyhänä Kirjoituksena julistavat, raahataan oikeuslaitoksiin yrityksenä vaientaa Herran Sanan julistus, eli käytännössä Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan ääni koko kansakunnasta!

Herätkää, ennen kuin on liian myöhäistä! Suomi on täysin sokeana astelemassa muinaisen Efraimin tuhoisaa tietä!

Ymmärtäkää, että Suomen itsenäisyyden antanut Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on elävä Jumala, joka ei pyhiä alttareitaan salli häväistävän loputtomiin varsinkaan Hänen nimissään töitä tekevien toimesta! Ottakaa vastaan Herran kehotuksesta lausumani varoitus, että koska todella tämä kaikki Suomessa näin tapahtuu, olen saanut tehtäväkseni julistaa häväistyksen ja Herran äänen hiljentämisen vuoksi Suomelle saman kuin Aamoskin sai ylipapille julistettavakseen:

“Kuule siis nyt Herran sana:

‘Sinä sanot (ylipappi):

Älä ennusta Israelia vastaan,

äläkä saarnaa Iisakin heimoa vastaan.’

Sentähden, näin sanoo Herra:

Sinun vaimosi joutuu portoksi kaupungissa,

sinun poikasi ja tyttäresi kaatuvat miekkaan,

sinun maasi jaetaan mittanuoralla,

sinä itse kuolet saastaisessa maassa,

ja Israel viedään pakkosiirtolaisuuteen,

pois omasta maastansa.”

Aamos 7:16-17 (KR33/38)

Mikäli parannusta ei tehdä, Suomikin tullaan vielä mittanuoralla jakamaan. Kukaan ei Suomessa voi sanoa silloin, etteikö Herra olisi varoittanut.

Palaten sateenkaarilippuun alttaritaulussa, Jumalan pyhäksi liitonmerkiksi asettaman sateenkaaren sijaan, missä nyt on niin paljon kuulutettu tasa-arvo? Samalla tasa-arvon logiikalla tulevan Jeesuksen hallinnoiman rauhan valtakunnan maalaukseen Jumalan Ainokaisen Pojan pään päälle olisi pitänyt tuoda myös pentagrammi tai muita Jumalan silmissä vakaviksi Hänestä erottavaksi synniksi luettavien asioiden tunnuksia. Todellako jonkun kristillisen seurakunnan vanhimmistosta joku pystyy tosissaan ajattelemaan, että tämän taivaankannen alta löytyisi yhtäkään syytä, johon vedoten Y(A)HW(E)H hyväksyisi ihmiskunnan syntien vuoksi syyttömänä kuolleen Poikansa pään päälle Hänen sateenkaarensa sijaan asetettavan kyseiset asiat, jotka edustavat Jumalalle häpeällistä syntiä, josta nimenomaan Hänen Poikansa kirkkaus ja synnittömyys voi tuoda voiton!

Aivan kuten Suomen kansakunnassa käydään nyt kovaa vääntöä yrityksestä saada maallinen hallinto kumoamaan Jumalan syntimääritelmä homoseksuaalisuuden harjoittamiseen liittyen, ja estää sielujen pelastustoivo kieltämällä Jumalan pyhän Sanan julistus pelastavana evankeliumina, on edellä kuvattu teko järkyttävä konkreettinen osoitus siitä, miten jopa hengellisessä hallinnossa ollaan synti valmiita korottamaan pyhän Jumalan yläpuolelle. Kaikki tämä on kansakunnalle tässä kuvattu, jotta jokaisella olisi mahdollisuus havaita yhteys muinaisen Efraimin asiaintilaan. Vaihtoehtona ei edes ole kansakunnalle enää jatkaa nykytilassaan toimimista. Suomen kansakunnan toivo on enää kansan taipumisessa parannuksen tekoon ja kääntymisessä takaisin itsenäisyyden antaneen Jumalansa puoleen!

En voi kuin toivoa, että Herra armossaan kansankirkkoa koskevan tuomioiden vuodatuksen toteuttaa kansankirkon sisälläkin seurakunnittain, eikä tuomitse koko kansankirkkoa hävitettäväksi kokonaisuudessaan. Tuomiot tulevat. Herra yksin tietää, miten ne jaetaan.

Pyhässä Sanassa kuvataan, kuinka Jumala ei ahdistuksen aikoja seuraavan vihan vuodatuksensa jäljiltä tule jättämään maan päälle yhden yhtä jumalatonta, eikä syntiä edustavaa asiaa. Samoin kuin Jumala tuhosi muinaisessa luopumuksen tilassa eläneestä Efraimista hänen saastutetut alttarinsa epäjumalanpalvontaan käytettävine kuvineen ja välineineen, samalla tavoin Jumala tulee puhdistamaan nykyisetkin kansakunnat kaikesta epäjumalanpalvontaan käytetyistä välineistä ja tunnuksista, jos ei sitä viimeisten Jumalan lähettämien varoituksien saattelemana ole ymmärretty itse tehdä. Tulevassa rauhan valtakunnassa ei tulla näkemään sateenkaarilippuja sateenkaaren tilalla, ei pentagrammeja, ei kristallipalloja, ei amuletteja, eikä muita vakavista synneistä, sekä sielunvihollisen maanpäällisestä toiminnasta ja hetkittäisestä vallasta maan päällä muistuttavia asioita.

SATEENKAARILIPUSTA KRISTALLIPALLOON

Jos en olisi omin silmin todistanut, kuinka Suomessa eräässä koulun päätösjuhlassa kristallipallo kannettiin Jumalan alttarille kirkossa vietetyn joulu- ja samalla 100 v -itsenäisyysjuhlan päätösnumerona, sanoisin, että alttareiden häpäisystä Suomessa puuttuisikin enää se kaikista vakavin asia, eli epäjumalien palvontavälineiden konkreettinen tuonti ja niiden palvonta julkisesti vanhimmiston silmien edessä Herran alttarilla. Vaan sekin, kaikista pahin, on jo Suomessa tapahtunut.

Jumalan pyhälle alttarille kannettiin kristallipallo ja kansakunnan nuoriso esitti päätösnumerona kyseisen paikkakunnan tulevaisuuden kysymisen Suomen itsenäisyyden Jumalan äärimmäisen vakavasti kieltämällä tavalla, vieläpä Herran pyhällä alttarilla. Aivan kuten muinaisessa Efraimissa juuri ennen Jumalan puuttumista asiaan, Herran alttareilla ilman minkäänlaista katumuksen häivää palvotaan jo avoimesti epäjumalia pitämättä mitään rajaa Jumalan pyhyyden vaalimisessa! Jumalalle on turha yrittää moista kompastumista perustella leikillä tai vahingolla. Jumala ei kaipaa syyllisten etsintää, vaan parannuksen tekoa ja Hänen kunnioittamistaan!

Raamatussa on hyvin selkeästi kuvattu, kuinka Jumalan pitkämielisyyden päätepiste oli kompuroivan Saul-kuninkaan kääntyminen epäjumalien puoleen tietäjähengen avulla ennustavan noidan kautta. Näin vähiin on Suomen kansakunnassa ymmärrys laskettu aivan uskon perusasioista Jumalaamme liittyen! Katsomossa olikin nähtävissä uskovien keskuudessa sanaton järkyttyminen. Herramme Jeesus olisi raivostunut pyhässä Sanassa kuvatulla tavalla ja todennäköisesti samalla Isänsä pyhyyden puolustamisella, kuin rahanvaihtajien kanssa, viskannut saman tien kristallipallon ulos kirkosta. Vihastuminen on todella oikeutettua myös uskovalle, kun syy on pyhän Sanan mukainen vihastumiseen oikeuttava syy! Suomen yhteiskunnassa entistä enemmän alas painetut pyhässä Sanassa pitäytyvät uskovat eivät kuitenkaan järkytykseltään, joko kyenneet, tai uskaltaneet Jumalan pilkkaa ja alttareiden häpäisemistä edes keskeyttää. En minäkään, ollessani vielä tuolloin uudestisyntymiseni jälkeisissä uskonmatkani ensimmäisissä vuosissani. Erityinen vastuu tilanteessa ja tilanteen jälkihoidossa olisi kuitenkin ollut paikalla olleella seurakunnan vanhimmistolla.

Aivan kuten Jeesus opetti, synti on pyyhitty pois vasta katumuksen ja parannuksen teon kautta. Kun synti on johtanut alttarin häpäisemiseen, on senkin tilanteen korjaamiseen pyhässä Sanassa ohjeiksi tuleville kansakunnille esimerkit kirjoitettu. Jumalalle ei käy asian hiljainen painaminen villaisella. Jumala odottaa vielä hetken, kuuleeko enää kukaan Hänen ääntään vastaten Hänen kutsuunsa kääntyä takaisin Hänen rakastavan ja siunaavan käden suojaan.

Osana Herran kehotusta joudunkin julistamaan kaikille Suomen kristillisille seurakunnille vakavan kehotuksen miettiä omien alttareidensa tilannetta ja tarvittaessa järjestää erillinen pyhän Sanan esimerkin osoittama anteeksipyyntötilaisuus saastutettujen alttareiden puhdistamiseksi ja uudelleen pyhittämiseksi Herralle. Ei ole kyse syyllisten etsimisestä, sillä tilanne on mahdollista ainoastaan pitkän vuosikymmeniä jatkuneen kansakunnan luopumuksen tuloksena. Sen sijaan on kyse siitä, ollaanko enää kansakunnassa valmiita kuulemaan itsenäisyyden mahdollistaneen Jumalan ääntä, ja pitämään Jumalan pyhä Sana kunniassaan.

Henkilökohtaisestikin todistamaani vakavaan alttarin häpäisyyn tarvittiin ihmisten luomien prosessien pettäminen useasta kohden, sekä Suomen opettajakunnassa vaikuttava ymmärtämättömyys pienimmästäkään terveen jumalanpelon säilyttämisestä, jos ei oppilaiden vuoksi, niin edes itsenäisyyden vuoksi. Eikä tämä Jumalan silmissä ole edes opettajien vika. Kysymys sen sijaan kuuluu, mitä on kansakunnassa täytynyt tapahtua edellisinä vuosikymmeninä, että Jumalan tuntemus näin alas on ajettu muinaisen Efraimin tavoin niin teologisissa oppilaitoksissa, kuin maallisissa opinahjoissa.

Suomi on jo epäonnistunut Jumalan Pyhän vanhurskauden vaalimisessa kansakunnassa. Kysymys on enää Suomen osalta siitä, ymmärretäänkö parannuksen teon välttämättömyys ja yritetäänkö parannusta ryhtyä kansakuntana enää edes tekemään? Uskotaanko Suomessa enää sen Jumalan olemassaoloon, jota rintamille taisteluissa itsenäisyydestä avuksi huudettiin vain alle sata vuotta sitten? Osoitetaanko enää mitään todellista rakkautta Jumalalle Hänen nimensä, ja pyhä Sanansa, pyhänä pitäen? Kuinka monet ovat valmiita palaamaan Jumalan luokse, jotta Jumalan ei antamaansa maata tarvitsisi kansakunnalta pois ottaa?

Historiankirjojen esimerkkitapauksien luoman todennäköisyyden perusteella Suomikin tulee parannuksen teolle kääntämään selkänsä, vaikka Kaikkivaltiaan asettamien parannuksen teon askeleiden osalta ei olisi kyse edes kauhistuttavasta ja ahdistavasta tapahtumasta. Kuten tuhlaajapojan palatessa kotiin nöyrällä mielellä ensin harha-askeleensa tunnustaen, on kyse harha-askelilta paluun iloisesta juhlinnasta uuden alun ja yhteyden palaamisen riemuksi. Katuminen ja alttarin uudelleenpyhittäminen on iloinen juhla, jossa ensin vain pyydetään Jumalalta nöyrällä sydämellä anteeksi, ja sen jälkeen juhlitaan armon kautta saatua iloista entistäkin parempaa uutta alkua. Vaan jos näin vakavia alttareiden häpäisyjä sen sijaan vanhimmistojen toimesta vain vähätellään, eikä asiaa Herran edessä olla valmiita käsittelmään samalla seurakuntaa opettaen vastaavan tilanteen välttämiseksi tulevaisuudessa, on Jumalan pyhyydelle kelpaavan rakennuksen perustus jo murtunut sielujen kannalta toivottomaan tilaan. En siksi ihmettele, miksi Herra vakavan kehotuksen kaikkien seurakuntien vanhimmistoille tarkastaa, tarvitsisiko oman alueen pyhäkkö pyhän Sanan mukaista ilon juhlaa, jossa syntien tunnustamisen kautta kokoonnutaan juhlimaan uutta iloista mahdollisuutta Herraa lähellä. Kuten jo moneen kertaa on sanomassa todettu, on alkamassa aikakausi, jolloin pystyssä pysyvät vain ne, joilla on Jumalan Pyhä Henki tai Pyhän Hengen vaikutuksen alla toimiva seurakunta tukenaan.

Jumalan Pyhä Henki pakenee sieltä, missä ei vaalita niin ihmisten kuin seurakuntarakennusten puhtautta. Pystyssä toisin sanoen tulevat pysymään vain parannuksen tekoon kykenevät seurakunnat (ja parannuksen tekoon kykenevät ihmiset). On siis todellakin aika valmistautua ja tarkistaa, onko oma seurakunta Jumalan Pyhälle Hengelle vielä tarpeeksi pyhitetty rakennus.

VAARALLINEN SYNKRETISMI

Sanoman tähänastisessa osiossa on jo läpikäyty Jumalaa murehduttavia ja valitettavasti myös jo Jumalaa vihastuttavia epäjumalien palvontaan liittyviä asioita Suomen kristillisissä seurakunnissa. Sanomassa on jo läpikäyty, miten kansakunnassa on täytynyt astua jo vakavasti harhatielle, jos Herran alttareille tuodaan epäjumalanpalvontaan liittyviä välineitä ja jos seurakuntalaiset ovat autuaan tietämättömiä mm. ennustajien, shamaanien, meedioiden, joogan ja spiritismin vakavista vaaroista.

Nykytilanteeseen päätymiseen Suomessakin on tarvittu luopumustila, jonka turmeluksen vauhti on vain kiihtynyt ja näkynyt pyhän Sanan opetuksen rajoittamisena ja laajamittaisena alasajona kristillisen kansakunnan koululaitoksissa. Joissain seurakunnissa on lähdetty korvasyyhyn julistamisen tielle ja jopa kristillisissä seurakuntien julkaisuissa ollaan valmiita muitta mutkitta korvaamaan pyhän Sanan raitis opetus pyhän Sanan vastaisilla ja eksyttävillä idän uskontojen opeilla.

Erityisen vaarallinen eksytys onkin aikakaudessamme jalansijaa saanut synkretismiksi kutsuttu opetus siitä, miten loppujen lopuksi kaikkien uskontojen erilaiset tavat ovat vain tulkinnallisia eroja saman jumalolennon palvomiselle. Monet esimerkiksi omaavat käsityksen, että idän uskontojen tavat palvoa jumalaa ovat vain hiukan erilaisia tapoja palvoa lopulta samaa jumalolentoa. Ajatus kumpuaa ajattelumallista, ikään kuin kaikki hengelliset ilmiöt tulisivat lopulta samasta “hengellisestä lähteestä”.

Mikä vaarallinen ajatusmallin luominen ilman tarkempaa perehtymistä eri uskontojen oppeihin!

Hengellinen lähde ei voi olla sama, jos Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan mukaan juutalaiset (itse asiassa kaikki Jaakobin jälkeläiset ml. muinaisen Efraiminkin jälkeläiset, joita kristityissä paljon) ovat erityinen valittu muitakin kansakuntia siunaava kansa. Sen sijaan toisen jumalan mukaan (esim. Islamin uskonto) kehottaa heidät tuhoamaan siunauksia saadakseen. Hengellinen lähde ei siis voi olla sama. Sen sijaan kyseisten uskontojen kirjoituksissa näkyy selkeästi kahden täysin erilaisen hengellisen maailman kilvoittelu ihmisten sieluista. Lukuisat todistuksetkin jo kertovat, miten muslimit todistavat kristityiksi kääntymisen jälkeen löytäneensä aivan eri Jumalan, joka myös rakkaudellisesti todella vastaa ihmisten rukouksiin.

Esimerkkinä tästä vaarallisesta synkretismistä on mm. Suomessa kristittynä lehtenä itseään pitävän lehden julkaisema artikkeli, jossa nimekkään yritys- ja rahamaailman syövereissä vaikuttavan henkilön annettiin julistaa kristillisyyden nimissä Gandhin opetusta siitä, miten maailma on olevinaan hyvä hyville. Kyse on aiemmin jo viitatun Mikael Pentikäisen lausunnoista pääkaupunkiseudulla vaikuttavassa kristillisessä lehdessä 2010-luvulla. Linkkiä artikkeliin ei ole tähän yhteyteen sisällytetty, koska verkosta on saatavilla vuonna 2024 vain kyseisen lehden artikkelit vuodesta 2017 eteenpäin.

Jeesushan opetti juuri päinvastoin!

Jeesushan nimenomaan varoitti seuraajiaan siitä, että varautua tulee siihen, että maailma heitä vihaa (tarkoittaen heitä, joissa Pyhä Henki asuu ja hyviin Jumalan mielen mukaisiin tekoihin johdattaa keskellä pimenevää aikakautta). Pyhä Sana vakavasti varoittaa, kuinka jumalattomat hyvyyteen juuri mitä häikäilemättömimmällä pahuudella usein saattavat vain vastata hyvyyden sijaan. Vaikka pyhä Sana kehottaa voittamaan paha hyvällä, on se jälleen vain osa ohjeesta. Pyhän Sanan tuntemuksessa syvemmälle etenevä ymmärtää, että Jeesus käski suuntaamaan hyvyyttä oikein, eikä kuluttamaan sitä paatuneiden sydämien kanssa, kuin heittämällä helmiä sioille.

“Älkää antako pyhää koirille,

älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen,

Etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa

ja kääntyisi ja repisi teitä.”

Matt. 7:6 (KR33/38)

Yksi vaarallisista monia uskoviakin vakavasti turhiin vastoinkäymisiin ohjaava opetus onkin juuri se, että uskovan pitäisi loputtomasti vain poskeansa käännellä pahuuden edessä. Pyhässä Sanassa nimenomaan varoitetaan, että kaikista paatuneimpien kivisydämisten ihmisten osalta se tarkoittaisi vain loputonta hyvyyden tuhlaamista sellaisille, jotka kaiken hyvyydenkin haaskaavat, tai jopa lyömäaseeksi vain kääntävät (vrt. viittaus raateluun edellisessä Raamatun jakeessa). Jos pyhän Sanan mukaisesti poskenkääntelyyn liittyvästä Sanan opetuksesta leikataan jälleen ajan hengen mukaisesti puolet pois, voi yhtälö todella muodostua ihmiselle jopa vaaralliseksi. Jos ihmisessä ei vielä vaikuta yliluonnollisesti ihmistä voimaannuttava Pyhän Hengen voima, voi jatkuva kenties mieltä murtavien vääryyksien vastaanottaminen vastauksena hyvyyden ja rakkauden osoituksiin murtaa ihmisen nopeastikin. Pahimmassa tapauksessa ihminen luulee suorittavansa pyhän Sanan mukaista asiaa yrittäessään vain uudestaan ja uudestaan hyvällä pahaan vastata.

Pyhä Sana ei kehota eikä vaadi ketään “hakkaamaan päätä seinään” itsensä vain lopulta uuvuttaen. Vaikka poskea pitää käännellä pahan palaville nuolille, ei se tarkoita, että sitä jäädään kääntelemään missä vain tilanteessa taivaallista rikkautta jopa pyhän Sanan kuvaamalla tavalla hukkaan heittäen. Pyhän Sanan mukainen poskenkääntely ei todellakaan tarkoittanut velvoitetta päätyä julmuutta ympärilleen kylvävien heittopussiksi oma elämä vain kaikelle raatelulle alttiiksi jatkuvasti asettaen, ilman edes oikeutta puolustaa itseään millään tavalla. Pyhässä Sanassa opetetaan vastaamaan pahaan hyvällä, mutta yhtä lailla pyhässä Sanassa opetetaan uskovia myös rajat asettamaan, tarvittaessa kääntymään pois karistaen pölytkin jaloistaan, sekä taistelemaan oikeuden toteutumisen puolesta pyhän Sanan osoittamin keinoin Herra Sebaotin avulla.

 Gandhin ja Jeesuksen sanojen eron ymmärtäminen kuuluu niin ikään uskon “maitoruokaan” ja pitäisi olla jokaisen rippikoulun käyneen hallussa sen lisäksi, että tällaisia Jeesuksen opetuksen vastaisia mielikuvia ei kristityissä lehdissä pitäisi sallia levitettävän olipa jälleen kysymys minkälaisesta maallisen tittelin omaavasta tahosta tahansa. Missä on seurakunnissa julkaistavien kirjoituksien koettelu pyhää Sanaa vasten?

Pyhän Sanan tuntemisessa “maitoruoasta kiinteään ravintoon” Hebrealaiskirjeen mukaisesti siirtyneet ymmärtävät jo syvemmin Gandhin ja Jeesuksen opetuksen eroavaisuuteen liittyvät hengelliset lainalaisuudet. Tämän maailman ruhtinashan on pyhän Sanan kuvaamalla tavalla Jeesuksen paluuseen asti langennut enkeli, jota myös perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan (muistattehan, että saatanan alkukielen sana tarkoittaa syyttäjää, mikä sen päärooli ihmisten sieluja kadotukseen johtaessa onkin). Kuten jo aiemmin sanomassa on läpikäyty, tämän persoonallisen pahan tarkoitus hengellisine apujoukkoineen on vain mahdollisimman monen sielun varastaminen Herran tarjoamasta mahdollisuudesta ikuiseen elämään ja toisaalta tämän maailman aikana monien elämien tuhoaminen. Keinot ovat monet, mutta tutuiksi on jo tämän sanoman kautta käynyt ihmisten kautta tapahtuvat ilmiöt kuten vallan väärinkäyttö, valehtelu, juonittelu, manipulaatiot, pyhän Sanan kieroon vääntäminen eksytyksiksi, heikkojen hyväksikäyttö jne.

Jeesuksen omat, joita Jeesukseen paluuseen asti on Sanassakin kerrottu olevan tässä ajassa aina vähemmän kuin maailmanruhtinaan joukkoja, sen sijaan pyrkivät levittämään ilosanomaa pelastavasta evankeliumista auttaen samalla kaikenlaisen pahuuden orjuutukseen ja uhreiksi joutuneita takaisin elämään. Ikuisen elämän pyhittäytymisen tiellä olevien keinot ovat Sanan mukaisesti evankeliumin julistaminen, sekä toimiminen Herran välikäsinä sielujen pelastamiseksi sielunvihollisen erilaisista maallisista ja hengellisistä “ansoista”. Kuten Sana kuvaa, kyseessä on eräänlainen maanpäällinen hengellinen sotatila, jossa jokainen ihminen pyhän Sanan mukaisesti tässä maailman ajassa on, tiedostipa sitä tai ei. Luonnollisesti taistelussa on parempi mahdollisuus vahingoittumana selvitä, jos on saanut matkaan sopivan varustuksen ja tuntee vihollisen toimintatavat osatakseen niitä välttää.

JEESUS OLI OIKEASSA

Osassa ”Kun oikeus myrkyksi muutetaan” jatketaan vielä tähän aiheeseen, Gandhin ja Jeesuksen opetuksien eroavaisuuksista, konkreettisen esimerkin kautta läpikäymällä sitä, miten sielunvihollisen voimat nimenomaan yrittivät vain iskeä kerta kerran jälkeen uudelleen ihmiseen, joka sydämestään Jumalan silmissä hyviä ja oikeamielisiä tekoja kylvi. Runtelu loppui vasta sitten, kun Kaikkivaltias otti asian osalta ohjat käsiinsä ja asetti Sanansa lupaamaan uskon kilven suojan ”hyvän” ylle. Kaikkivaltias otti ”hyvän” suojeluunsa maailmassa, joka pyhän Sanan mukaisesti, pyhän Sanan mukaista hyvyyttä vain vihaa, ja kaikin mahdollisin keinoin yrittää ”hyviä” runnella.

 Toisin kuin Gandhi opetti, ja toisin kuin Suomessakin kristillisessä julkaisussa syystä tai toisesta langettiin luopumusta vain edistäen julistamaan, Jeesuksen opetus on tosi. Edellisen vuoksi onkin syytä ottaa tosissaan Jeesuksen varoitus siitä, kuinka tässä maailmassa vaikuttavan paha joukkoineen todella vihaa sydämestään hyväsydämisiä ja Herralle otollisia ihmisiä (paha joukkoineen = hengelliset pahat voimat, ei viitata siis suoraan ihmisiin, vaikka nuo voimat ihmisiä välikäsinään käyttävätkin). Edellisen vuoksi pyhässä Sanassa opetetaan, kuinka sielunvihollisella on hyvin määrätietoisia keinoja ihmisiä ajaa joskus maallisesti mahdottomilta näyttäviin umpikujiin. Kun vääryyttä kasataan tarpeeksi yhden ihmisen niskaan, tulee jokaiselle jossain vaiheessa raja vastaan. Ei Sanassa turhaan kehoteta vanhempia jälkipolvelleen opettamaan sielunvihollisen käyttämistä keinoista ja Efesolaiskirjeen sota-asusta pystyssä pysymiseksi kaikkinaisten hyökkäyksien kohdalle osuessa.

Kasvatuksella pystytään perheissä vaikuttamaan siihen, kehittyykö lapsesta altis liialle kiltteydelle tai päinvastaisesti alttius toimia tiedostamattaankin vain tuhon ja taakkojen kylväjänä. Varsinkin jos perheessä on lapsi ja nuori onnistuttu vihan ja valheen toimintamallien sijasta kasvattamaan rakkaudelliseen välittämiseen ja moraalisesti hyvälle perustalle, Sanassa kuvattu hengellinen sotavarustus on äärimmäisen tärkeä, käytännössä välttämätönkin, evääksi itsenäiseen elämään. Jos näitä oppeja ei opeteta, hyväsydämiset ja pyyteettömät ihmiset juuri näiden hengellisten lainalaisuuksien vuoksi kaikenlaisen häikäilemättömyyksien kohteeksi juuri usein joutuvat. On mielenkiintoista, miten tämän ja monen muunkin hengellisen lainalaisuuden syyseuraussuhteista löytyy vastaavuuksia psykologiastakin kirjatuista ilmiöistä siitä, miten tietynlaiset ihmiset valitsevat toimintansa kohteeksi juuri tietynlaisia muita ihmisiä.

Suomessakin, kuten monissa muissakin maissa jo, Hebrealaiskirjeen kuvaama uskontien aloittavan maitoruoka on kuitenkin laimennettu tasolle, jossa harvat enää edes kuulevat Pyhän Hengen hengellisten vastavoimien olemassaolosta ja toimintavoista. Kun tilanteeseen lisätään se, että monissa kansakunnissa näiden Pyhän Hengen vastavoimien oppeja rajoituksetta viljellään samalla, kun pyhästä Sanasta puhuminen sen kirjoitetussa muodossaan tehdään vain vaikeammaksi, ja jopa rangaistavaksi, muodostuu yhtälö ihmisten kannalta entistä vaarallisemmaksi. Kansakunta ajautuu väistämättä taantumuksen tilaan, jossa nuori sukupolvi heitetään käytännössä täysin ilman hengellistä taisteluvarustusta sielunvihollisen voimien erilaisiin eksytyksiin runneltavaksi. Sen sijaan, että he saisivat kriittisessä käännekohdassa suojaavan terveen jumalanpelon siunaukseksi elämälleen, yhä useammat ajautuvat ilman sitä elämään, ja pahimmassa tapauksessa vain mitä rajattomimpien häikäilemättömien vääryyksien ja eksytysten tekijöiksi kasvamaan. Vakavassa luopumustilassa elävässä kansakunnassa tilanne etenee tasolle, jossa säädöksiä säätää sukupolvi, jolta tätä taivaallista viisautta jo pimitettiin. Sen vuoksi kansakunnassa ollaan lopulta Suomen nykyisessä, vuoden 2024, kaltaisessa tilanteessa, jossa kansakunnan enemmistö on kykenemätön jo näkemään yhteyden räjähdysmäisesti lisääntyvien mielenterveysongelmien, kasvavan rikollisuuden ja vallitsevan kansakunnan hengellisen tilan välillä. Humanismi onkin siihen asti hyvä asia, kunnes se polkee kristillisessä kansakunnassa kokonaan jalkoihinsa hengellisten lainalaisuuksien ymmärryksen ja olemassaolon myöntämisen.

Mainittakoon vielä, että tässä asiakokonaisuudessa on kysymys samalla vastauksesta siihen vuosisatoja ihmisten suusta kuultuun kysymykseen, miksi hyville aina tuntuu tapahtuvan niin paljon pahaa (enkä viittaa siihen, että hyvätkään virheettömiä ja synnittömiä olisivat). Tuota en nyt enempää tässä yhteydessä käsittele vaan toivon, että näistäkin hengellisten voimien vaikutuksesta ihmisen elämään opetettaisiin jälleen nuorillekin ennen itsenäisen elämän alkua. Kuten uutisista voi silloin tällöin lukea, monien elämiä päättyy aivan liian aikaisin ja turhaan umpikujiin, joita kenenkään ei pitäisi edes joutua kokemaan Suomen kaltaisessa kansakunnassa.

Suomessakin, jokainen kansalainen on kuitenkin tuolla hengellisellä taisteluareenalla, olipa siitä tietoinen tai ei. Luopumustilassa elävässä kansakunnassa yhä enemmän vääryys nousee valtaan johtaen lopulta Jumalan puuttumiseen asiaan. Vääryyttä voi kansakunnassa pitää aisoissa vain pyhän Sanan mukaista oikeutta ja vanhurskautta vaaliva maallinen ja hengellinen johto. Oma osansa on myös jokaisella uskovalla evankeliumin levittämisessä, sekä vanhurskauden ja oikeuden puolustamisessa.

Osassa ”Kun oikeus myrkyksi muutetaan” kuvattu tositarina Suomesta on karulla tavalla tuonut ilmi sen, mihin oikeuden vääristyminen ja terveen jumalanpelon häviäminen voi pahimmillaan kansakunnassa johtaa. Herra hoitaa varsinaisen taistelun omiensa puolesta, mutta oma osansa on myös uskovalla itsellään. Ihminen ei saa kostoon kättänsä kohottaa. Toisaalta kostoksi ei saa pyhän Sanan mukaan tulkita välttämättömien vääryyksien ilmi tuomista oikeuden toteutumiseksi, mikä on välttämätön edellytys sille, että kansakunnassa voi itsenäisyyden ja rauhan ehtona oleva oikeus ja vanhurskaus toteutua.

Tässä osassa jo läpikäydyt monet asiat kuvaavat sitä surullista asiantilaa, missä kestämättömässä tilassa Suomen kansankunnan vanhurskaus ja siihen kuuluva terve jumalanpelko ajassamme on. Kuten muinaisessa Efraimissa, Jumalan tunteminen ja terve jumalanpelko on ajettu Suomenkin yhteiskunnassa jo vastaavaan tuomioita edeltävään alennustilaan, missä muinainen Efraimkin oli. Epäjumalien palvonnan vaaroista tunnutaan olevan jopa kansakunnan kynttilöiden keskuudessa jo täysin tietämättömiä. Opettajan koulutuksessa ja yhteiskunnan maallisen hallinnon opetukselle asettamissa tavoitetiloissa näyttää nostetuksi sen sijaan jo jonkinmoiseen valtaan itsenäisyyden antaneen Jumalamme tahtotilaa vastustavan sielunvihollisen opetustarjotin (halloweenit, itämaisten uskontojen vaikutteita sisältävät joogat, kannustaminen seksuaaliseen rajattomaan vapauteen jne., idänuskontojen esittely avoimesti tarinoissa esim. englannin kielen oppikirjoissa samalla kun Jeesus-aiheet ehdottomasti kielletty, kristillisten toimijoiden toiminnan rajoittaminen samalla kun mm. Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n -järjestön pyhän Sanan vastaiseen julistukseen nuoret käytännössä vaihtoehdoitta pakotetaan). Pyhän Sanan ihmiseloa ja kansakuntia suojaavia rajoja tärkeämmäksi näyttää nostetun sielunviholliselle mieluisen rajattoman sulopuheen rajaton salliminen vetoamalla tasa-arvoon ja rakkauteen tavalla, joka ei ole kuitenkaan tasa-arvoa, ykseyttä, eikä rakkauttakaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalamme silmissä.

Hyvät lukijat, tässä luvussa läpikäydyt asiat ovat juuri sitä vakavaa luopumusta ja Jumalan tahdon vastaista laittomuutta, johon Jeesus viittaa puhuessaan paluunsa merkeistä kansakunnissa.

Jälleen muistutan, että tässä sanomassa ei ole kyse ihmisen uskonvapauden rajoittamisesta. Sen sääti Kaikkivaltiaamme itse jokaiselle ihmiselle oikeudeksi. Kyse on sen sijaan kansakunnan johtamisesta ja uusien sukupolvien opettamisesta Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan edellyttämällä tavalla. Olemmeko täyttäneet itsenäisyyden ja rauhan säilyttämisen edellytykseksi annetun vanhurskauden pitäen Hänen alttarinsa pyhänä ja vaalien tervettä jumalanpelkoa, sekä Sanan riittävää tuntemista kansakunnassa sukupolvelta toiselle?

Edellisen sijaan tunnutaan Suomessakin kaikista muista uskonnoista ja henkimaailman asioista pystyvän vapaasti koululaitoksiinkin elementtejä lapsille ja nuorille tuomaan, mutta sen sijaan yhä useammin Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan ja Hänen poikansa nimeäkään ei saa enää näkyville tuoda ilman syytteiden saamista. Missä on vastaava uskonvapaus Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan nimeä, Hänen Poikansa nimen käyttöä, ja Jeesuksen esimerkkiä seuraavien palvelemisen osalta? Missä on ymmärrys, että nykyinen tila on pyhän Sanan mukaan jo uhka maan itsenäisyyden ja rauhan säilyttämiselle?

Hyvät suomalaiset ja Suomen tilannetta seuraavat kansakunnat, tiedättekö mitä tämä kaikki tarkoittaa Suomen kansakunnalle. Se tarkoittaa sitä, että vain 100 vuodessa maa, joka Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan puoleen huuti apua saadakseen, on luovuttanut maansa niille maailmassa vaikuttaville voimille, jotka ihmiset, ja kansakunnan, luopumukseen ja lopulta tuhoon askel askeleelta ajavat. Suomi on nyt enää yhden askeleen päässä päätepisteestä, josta Jumala ei sen enää samanlaisena itsenäisenä maana salli palata takaisin.

Pyhässä Hengessä ovat monet jo saaneet kokea todeksi sen Jumalan syvän surun ja ihmettelyn siitä, miksi ei kukaan enää nouse puolustamaan Hänen Sanaansa ja alttareitaan. Niin vähänkö Hän ja Hänen antamansa itsenäisyys teille lopulta merkitsikin?

Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon —>