Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>

Modernisoidun orjuuden todellisuus

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

Rahan avulla näkyvyyttä eniten saaneiden äänestäminen on johtanut juuri siihen, mistä pyhä Sana varoittaa johtajia valitessa. Yhtenä esimerkkinä voi Kaikkivaltiaan kanssa yhtyä suremaan sitä poliittisin keinoin tapahtuvaa riistoa, jolla uusi Suomen hallitus ensitöikseen ensinnä heikentää demokratian perustana olevia lakko-oikeuksia ja heti sen perään ryhtyy ajamaan läpi merkittäviä heikennyksiä tavallisten suomalaisten elämän ja tavallisen kansan toimeentulon peruspilareihin. Perusteluina kuulee mainittavan sen, kuinka huonossa jamassa Suomen julkinen talous on. Historiallisiin tosiasioihin perustuva fakta on kuitenkin se, että Suomi nostettiin edellisen kerran vaikeasta tilanteesta menestyksekkäästi hyvinvointiin pyhän Sanan ohjeet huomioivin keinoin, onnistuen samalla huolehtimaan samalla tavallisen kansan hyvinvoinnista ja oikeuksista. Nykysuuntaus on kuin suoraan muinaisesta Egyptistä. Askel askeleelta tavallinen kansa ollaan alistamassa käytännössä orjatyövoimaksi eliitin varallisuuden ja ilojen kustantamiseksi. Suomen historiassa hyväksi todetut keinot olisivat vastaavasti käytössä tänäkin päivänä, jos oltaisiin valmiita edes koskemaan niihin harha-askeliin, joita kansakunnassa otettiin menneinä vuosikymmeninä kohti rahan ja muiden epäjumalien palvontaa.

Lopultahan kyse on vain politiikassa tehtävistä arvovalinnoista, joiden ohjaksia pitäisi arvojohtajaksi nimetyn presidentin hyppysissään pitää. Suomessa poliittisessa päätöksenteossa ollaan kuitenkin vain entistä pidemmällä edellisen presidentin viitoittamalla tiellä, jossa hinnalla millä hyvänsä on rahan avulla valtaan noussut poliittinen valta valmis priorisoimaan kerta toisensa jälkeen juuri kaikki muut arvot kuin muinaisten Suomen presidenttien tuntemat kansakuntaa siunaavat arvot. Toisin kuin Yhdysvalloissa vielä tänä päivänä, Raamattu ei ole saanut Suomessa enää mitään asemaa kansakunnan ylimpien johtajien käsissä. Toisaalta täytyy muistaa se edellä jo läpikäyty, että tilanne on lopulta kuitenkin todettavissa seuraukseksi Suomen kansankirkon edellisten vuosikymmenien hengellisen johdon epäonnistumisesta Raamatun Sanan arvossa pitämisestä ja viisauksien siirtämisestä pyhän Sanan ohjeen mukaisesti sukupolvelta toiselle. Edellisen vuoksi Suomessa enemmistö kansalaisista on jo viime vuosikymmenien aikana ajautunut hylkäämään sydämestään kansakunnalle hyvinvoinnin siunanneen Jumalansa. Kuinka voisi siten olettaakaan, että kansa osaisi enää valita kansakunnalle siunaukseksi olevia johtajia?

Suomen nykyistä tilannetta voikin todella verrata moderniin versioon siitä asetelmasta, miten lähellä Jumalaansa eläviä hebrealaisia muinoin pidettiin egyptiläisten orjina. Aivan kuten muinaiset faaraot ajan myötä unohtivat siunauksen, mikä hebrealaisten kautta Egyptille edellisissä ahdingoissa oli tullut, on enemmistö Suomen kansakunnan maallisesta hallinnosta, sekä kansankirkon hengellisestä hallinnosta kääntänyt selkänsä jo kokonaan maan itsenäisyyden siunanneelle Jumalalleen sekä Hänen ohjeistaan muistuttavalle vähemmistölle. Suomen kansakunnan kannalta ainoa toivo onkin enää Jumalan puuttuminen pyhän Sanan kuvaamalla tavalla asioiden kulkuun. Se toivo onneksi on olemassa ja muutos kansakunnan vakavaan tilaan toteutuu Sanan varmuudella lopulta väistämättä. Tuo toivo on lopulta se viimeinen oljenkorsi vaiennetun ja taitavasti rakennetun sorron alla elävälle kansan osalle.

Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon —>

“ Kuuntele, kansani, minun opetustani,

kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

Minä avaan suuni mietelmiin,

tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

Mitä olemme kuulleet,

minkä olemme saaneet tietää

ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

sitä me emme heidän lapsiltansa salaa,

vaan me kerromme tulevalle polvelle

Herran ylistettävistä teoista,

hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

Hän asetti todistuksen Jaakobiin,

hän sääti Israeliin lain

ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

että jälkipolvi saisi ne tietää,

saisivat tietää vastedes syntyvät lapset,

ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan

eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja,

vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.”

(KR 33/38)