Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>

Liite 2 - Kaikkivaltiaan suunnitteleman kirjankannen tarina

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

Joulukuussa, vuonna 2021, sain Kaikkivaltiaalta rukouksessa kehotuksen lähteä laskemaan käteni Suomi-neidon pään päälle. Käytännössä tehtävänäni olisi siunata Suomea. Vastaavasti, kuin joskus ihmistenkin päälle kädet lasketaan tarkoituksessa toimia Herran siunaavien käsien välikappaleena. En aavistanut lainkaan matkan liittyvän myös Käänny takaisin Suomi! -sanoman kansikuvaan. Sen Jumala paljasti vasta sitten, kun tehtävän suorituksen jälkeen kuvia Utsjoen tunturin päältä selailin.

Olin juuri muutamaa kuukautta aiemmin välittänyt Suomen ylimmälle maalliselle ja hengelliselle johdolle Herralta saadun sanoman Käänny takaisin Suomi! sähköisenä versiona. Kaikkivaltiaan kehotus oli sen osalta ollut väkevä. Mielestäni sanoma olisi vielä vaatinut paljon oikolukua ja pitkien lauseideni katkomista, mutta aikaa ei annettu enää sen toimittamiseksi Suomen tasavallan johtajille. Tärkeämpää kuin oikoluku ja parempi kirjallinen imaisu oli Herralle ajoitus ja sanoman sisältö, joka sisälsi Suomen johdolle varoituksen pian tapahtuvasta rauhan rikkoontumisesta ja Suomen tilasta kaiken meneillä olleen keskellä Jumalan silmin.

Edellisten tehtävien malliin Herra antoi liikkeelle saattamisekseni kolme vahvistusta asiaan. Suurin osoitus siitä, että kyseessä olisi todella ilmestyksessä saatu Herran pyyntö oli kuitenkin juuri se, että ilman Herran ajoituksellisia ja muitakin ihmeitä mikään ei olisi edes mahdollista. Maallisesti ajatellen lähtökohdat tehtävälle olivat jälleen kerran mahdottomat. Edestakaista matkaa tulisi taitettavaksi noin 2500 kilometriä ja tilillä olleet varat olisivat riittäneet vain noin 250 kilometriin.

Olin tuossa vaiheessa kuitenkin saanut Herran armosta kulkea jo useamman vuoden Herran oppikoulussa ja olin vähitellen sisäistänyt sen, että moni asia Herran kanssa kuljettaessa on täysin päinvastoin kuin maallisesti ajatellen. Se, että tehtävä olisi järjen päätelmin käytännössä mahdoton toteuttaa tarkoittaisi sitä, että koko tehtävän ajan oltaisiin käytännössä Herran läsnäolon ja ihmeiden varassa. Yleensä juuri se olikin osoittautunut väkevimmäksi merkiksi siitä, että matkaa taitetaan yhdessä Herran kanssa ja Herran tarkoitusperiä toteuttaen. Niin osoittautui käyvän tämänkin matkan osalta.

Mahdottomilta tuntuvista tilannetekijöistä huolimatta lastasimme jälleen poikieni kanssa uskollisesti matkoillamme palvelleen Skodan, jonka saaminen käyttöömme lukeutui niin ikään yhdeksi Herran ihmeeksi. Matkan alussa en voinut kuitenkaan olla sortumatta pieneen epäuskoon. Sanoin matkaan innolla pakkautuneille nuorimmille pojilleni, että jos ei Herra bensarahoja tilille tiputa ennen sitä bensa-asemaa, jossa pakko on tankata, tämä onkin sitten vain pieni talvinen maisemamatkailumme keskellä. Jos ei muuta, niin käymme vanhimman kolmesta pojastani poimimassa mummolasta ja isovanhempia samalla moikkaamme.

Yksi pienistä ihmeistä sinällään oli jo tuossa vaiheessa sekin, että vanhin poikani oli ilmoittautunut mukaan lähtijäksi. Hän eli nuoruutensa vauhdikkaimpia vuosia, eikä nuorimpien poikieni tapaan ollut saanut mahdollisuutta kuulla ja nähdä Sanan voimaa. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut nähnyt revontulia, mikä oli hänelle kimmoke hypätä kyytiin, vaikka kyseessä olisikin taas äidin ”profeetta-tehtävä”.  Kumpikaan meistä ei osannut arvata, että Herra oli varannut hänellekin tärkeän oman tehtävän. Itse asiassa koko tehtävä ei olisi ilman häntä edes onnistunut.

Ajettuamme reilu 200 kilometriä, lähestyimme jo isovanhempien kotia. 30 kilometriä ennen määränpäätä huokaisin yläkertaan tilanteesta. Todellako Herra niin väärin tulkitsin antamaasi ilmestystä. Se, että seuraavan 15 minuutin aikana pankkitililleni ilmestyisi nuo tarvittavat useat sadat eurot, tuntui entistä mahdottomammalta ajatukselta. Herran ajoitukset ovat kuitenkin usein hyvin täsmälliset. Vain parin minuutin päästä tuosta hiljaisesta rukouksesta Kaikkivaltiaalle matkapuhelimeeni kilahti viesti, joka kertoi pankkitilille saapuneesta tuloerästä, jota oli odotettu saapuvaksi vasta seuraavan vuoden puolella.  Tuhansien kilometrien matka kauas pohjoiseen, Suomi-neidon pään päälle, todella alkaisi.

Kaikkivaltiaan ennalta valmistelu näkyi matkan edetessä monessa asiassa. Vanhin eteläisessä Suomessa asunut isojalkainen (kengännumero 47-48) poikani ei ollut mummolaan ottanut mukaan Etelä-Suomesta kuin lenkkarit. Pakkasta oli luvattu pohjoiseen liki 30 miinusastetta, joten kysymyksessä oli todellinen ongelma. Aikaa hankkia kengät olisi käytännössä vain seuraavan isomman kaupungin ohituksen verran ja useasti poikani oli joutunut tavallisissa kaupoissa hyväksymään valikoiman loppuvan jo pienempiin kengänkokoihin.  

Isovanhempien asuessa Itä-Suomessa, ryhdyimme nousemaan kohti pohjoista Suomen Itä-rajan myötäisesti. Pysähdyimme parin tunnin päästä Kajaanissa, joka käytännössä oli viimeinen isompi kaupunki ennen läpi yön kestävää ajoa pohjoiseen Lappiin. Muistamatta edes kenkäongelmaa, pysähdyin Kajaanin Citymarkettiin iltapala tarpeet matkalle ostamaan. Kaupassa vastaani tuli iso mainos, jossa kerrottiin talvikenkiin kohdistuvista suurista alennuksista. Poikani kenkäongelma palautui mieleen ja ajattelin vastoin todennäköisyyksiä vilkaista tarjonnan. Kuinka ollakaan, vain 20 eurolla oli tarjolla koon 47 talvikengät, jotka olisivat täydelliset niin budjetin kuin pojan jalankokoa ajatellen. Kyseinen johdatus poisti viimeisetkin epäilykseni siitä, etteikö kysymyksessä olisi ilmestyksessä saatu kehotus suunnata pohjoista kohti.

Ajelimme pohjoista kohti itäistä reittiä. Olin hetken ajatellut siirtyväni läntiselle isompien teiden reitille, mutta säätiedotus oli luvannut länteen erittäin huonoa ajokeliä pahimman mahdollisen ennusteen kera. Luvassa olisi alijäähtyneen veden vaara, jonka riski lisääntyisi myös idässä yön mittaan.  Rukoilin Herralta vahvistusta reittivalintaan. Herra vahvisti itäisen reitin oikeaksi lisäten kehotuksen, että minun tulisi rukoilla kaikkien vastaantulevien paikkakunnan nimien puolesta. Sadat seuraavat kilometrit menivätkin valppaana seuratessa nimiä ohitetuissa tienviitoissa ja lausuessa jokaiselle paikkakunnalle Herran siunaus. Välistä tulleiden pidempien erämaataipaleiden aikana ehdin miettiä, todellako olisi niin lähellä jo aika, jolloin kansakuntamme luopumustilan aiheuttama ravistelu itäiselle Suomen rajalle nousisi.

Seuraavaksi aamuksi pääsimme turvallisesti perille Utsjoelle, johon Herra jo kymmenen vuotta aiemmin oli luonut minulle ihmissuhteet. Tuolloin vuosia aiemmin, en minä, enkä utsjokelainen uskonsisareni olleet vielä edes uskossa. Uskoimme tuolloin jo korkeamman voiman todeksi, kastoimme lapsemme ja elimme miljoonien suomalaisten tavoin väärän pelastusvarmuuden varassa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana moni asia oli kuitenkin ihmeellisellä tavalla muuttunut. Molemmat olimme nyt elävässä uskossa vaalien elävää yhteyttä Kaikkivaltiaaseen. Nyt nuo entisen elämän aikana luodut ihmissuhteet palvelisivat Kaikkivaltiasta hämmästyttävällä tavalla. Pohjoinen uskonsisareni ei edes ihmetellyt, kun monien uskovienkin korvaan hullutukselta äkikseltään kuulostavalta Kaikkivaltiaan antamasta profeetallisesta tehtävästä kerroin. Mikkelissä toiselle uskonsisarelle kertoessani, oli mikkeliläinen uskonsisareni niin ikään vain kokenut kehotuksen antaa Kaikkivaltiaan ylistämiseen käytetyt liput matkaani.

Saavuimme Ustjoelle vuoden viimeisenä päivänä, vuonna 2021. Kunhan olin nukkunut yövalvomisen univelkaa pois, heräsin pakkasen kiristyessä saunomaan, paistamaan makkaraa ja juhlimaan vuoden vaihtumista uskonsisaren ja kaikkien lapsiemme kanssa. Valvoa ei kuitenkaan voisi kovin myöhään, sillä Kaikkivaltias oli tarkentanut tunturille nousun ajoittuvan vuoden 2022 ensimmäiselle aamulla.

Seuraavana aamuna herätessäni kävelin ensitöikseni ikkunan ääreen sääolosuhteita katsomaan. Pakkasmittari näytti -28 astetta ja tuuli puhalsi niin, että lumi lensi vaakatasossa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että reissu tunturin huipulle tulee koitumaan kohtalokseni. Huokasin yläkertaan, että Herra, Sinä tiedät, että vakavasta kylmäallergiasta kärsivä kehoni ei kestä tuollaista säätä. Pyhä Henki oli kuitenkin niin vahvasti läsnä, että tehtävän suorittamista en empinyt silti yhtään. Huokasin Herralle, että kun päivä hetkeksi valkenisi neljän tunnin päästä, lähtisin kävelemään huipulle ja jättäisin kaiken Hänen haltuun.

Nuorimmat pojat olisivat halunneet mukaan, mutta sanoin, että olosuhteet ovat liian vaaralliset. Tunturin huipulle nousu kävellen kelkkareittejä seuraten olisi  rankkaa  ja kestäisi niin kauan, ettei varmuutta olisi ehtiä takaisin ennen hämärää. Tehtävä oli käymässä vaaralliseksi. Täysi-ikäiseksi ehtinyt vanhin poikani ei olisi halunnut lähteä, mutta vaatimatta häntä tehtävään, hän kertoi lähtevänsä äitinsä turvaksi matkaan.

Kuinka paljon vielä ehtikään tapahtua tuossa neljässä tunnissa!

Paikallistenkin hämmästyksesi lämpötila koki ihmeeksi luettavan muutoksen. Aamu kuudesta kello kymmeneen lämpötila oli noussut 20 asteella. Taivas kirkastui, tuuli tyyntyi merkittävästi ja pakkanen putosi noin -4 asteeseen, joka oli elimistölleni siedettävä pakkanen tehtävän suorittamiseksi. Tuntia ennen lähtöä uskonsisareni tuolloin vielä ei-uskova ystävä oli esittänyt hänen sydämelleen nousseen ajatuksen siitä, että niin hullulta kuin hänestä tehtävä kuulostikin profeetta-termeineen, hän tuon hinnalla millä hyvänsä tunturille lähdössä olevan profeetan heittäisi moottorikelkallaan lähes huipulle. Eihän hän muuten ehtisi sinne valoisan aikaan. Meneillään oli kaamos. Aurinko ei nousisi ollenkaan ja kaamoksen valoisinta päivän hetkeä olisi olemassa vain muutaman tunnin ajan noin klo 10-14. Tuon kyydin järjestämiseksi en minä, enkä ystäväni ollut tehnyt mitään. Se vain yhtäkkiä tarjottiin.

Siinä missä klo 6 tilannetekijät olivat näyttäneet täysin mahdottomilta, näyttivät ne klo 10 lähdön aikaan aivan toiselta!

Uskonsisareni ystävä ajoi meidät yksitellen tunturin laella olleelle poroportille, josta jatkoimme matkaamme tunturin huipulle kävellen. Vaikka tuuli oli tyyntynyt merkittävästi, oli tuuli tunturin laella huomattavan voimakas. Ilman vanhinta poikaani matkassa, olisin eräässä kohden menettänyt tuulen mukaan lähteneen hanskani. Nuoruuden voimillaan hän pystyi kisaamaan upottavassa hangessa tuulen kanssa hanskan kieriessä tuulen mukana hangen pinnoilla yhä kauemmaksi. Valokuvauksesta kiinnostunut poikani myös napsi kuvia ja videoita matkasta omaksi muistokseen äidin kanssa koetuista seikkailuista.

Henkilökohtaisesti jouduin edelleen minulle haastavissa olosuhteissa keskittämään voimavarani vain taivalluksen etenemiseen ja annetun tehtävän suorittamiseen, kun paikka tuntuisi oikealta. Tunnin käveltyämme saavuimmekin kohtaan, jossa repustani kaivoin lämpöisiin villoihin käärityn soofar-torven ja samettisesta ylistyslippupussukasta vedin esiin uskonsisaren mukaan antamat liput. Mukana oli Suomen lippu, olihan kyse Suomen siunaamisesta. Mukaan oli annettu myös Israelin lippu, jonka merkitys muistutti Suomen ensimmäisten presidenttien kuuliaisesti noudattamasta kuuliaisuudesta Kaikkivaltiaan Sanan ohjeille siunata juutalaisia sekä Herran ennalleen asettamaa koko Israelia niin kansakuntana kuin Luvattuna maana. Sininen lippu viittasi Pyhään Henkeen, jonka olemassaolo vaikutti kaikessa tekemisessä tuonakin päivänä.

Olin edellisenä päivänä rukoillut sitä, oliko Herralla jotain erityistä ohjetta tehtävään kuuluvan Suomi-neidon siunaamisen osalta. Herra oli vastannut pyynnöllä lukea Suomelle Herran siunaus sekä julistaa Sanasta Hesekielin kirjasta jakeita luvuista 36-37. Käytännössä Herra laittoi minut julistamaan yhdeltä maailman kulmalta Sanan lupauksia Israelia pilkanneiden pakanakansojen tuomioista, Israelin kukkuloiden ennalleen asettamisesta, kaikkien Israelin heimojen henkiin herättämisestä ja kokoamisesta, sekä Israelin vuorten ennalleen asettamisesta ottamaan vastaan Herran maailmasta yhteen kokoamat.

Kuten YHWH Kutsuu – sanomassa on kuvattu tarkemmin, kyse on lopulta vain kaikista Jeesuksen vastaanottaneista pyhän Hengen sinetin saaneista juutalaisista ja kristityistä eri seurakunnista. Herralle Jeesukselle on Isä valinnut vain yhden morsiamen. Seurakuntien nimet sekä muut pienet tulkinnalliset eroavaisuudet menettävät Herran palatessa merkityksensä. On vain yksi Kristuksen morsian, kaikkien Hänet sydämeensä vastaanottaneiden pyhien joukko. Vakavia Raamatun Sanan vastaisia kadotukseen vieviä asioita julistavat, vaikka väittäisivät itseään kristityiksi seurakunniksi, ovat kuitenkin poissa laskuista, koska usein niissä ei pääse henkilökohtaista suhdetta ja tahtoa olla kuuliainen pyhälle Sanalle henkilö rakentamaan. Onneksi Herra eksytyksienkin keskeltä tunnetusti omiaan Pyhän Hengen vaikutuksella ahkerasti pelastukseen poimii korvasyyhyn osoittamalta kadotukseen vievältä tieltä.

Palataan tunturille… Soofar-torven soiton ja julistettavien Sanan kohtien jälkeen, paluumatkalla tunturin huipulta Herra pysäytti minut kohdassa, jossa tuuli oli tuivertanut eräästä kohdasta tunturin kalliota näkyviin. Sydämelle laskettiin muistutus siitä, miten matkaan oli annettu ohjeeksi ottaa mukaan myös öljy, jota käytetään sairaiden puolesta rukoillessa sairaiden voiteluun. Käytännössähän Suomi on kansakuntana vakavasti sairastunut. Kuunnellen Herran ohjeita laskeuduin polvilleni ja tiputin israelilaisesta pyhästä öljystä pisaran sormeeni tehden sitten ristinmerkin tunturikallioon rukoillen vielä kertaalleen Herran kehotuksesta Suomen puolesta.

Sitten alkoikin jo hämärtää ja ainoana ajatuksena oli askel askeleelta edetä ennen hämärää kohtaan, josta tuttu poroportti erottuisi. Siitä osaisimme alas tunturilta, vaikka pimeässäkin.

Ruoka maistui reissun jälkeen ja lähdimme nuorimpien poikien kanssa toisen tunturin kupeelle pulkkamäkeen. Eräässä kohden katsahtaessani vanhimman poikani puoleen näin, miten upeat revontulet alkoivat nousemaan hänen takaa juuri sieltä tunturin laelta, jossa hänen kanssaan päivällä olimme käyneet. Sanoin pojalleni, että katsahdapa taaksesi, Herra toteuttaa toiveesi revontulien näkemisestä nostattaen mitä upeimmat revontulet juuri sieltä, jonne tänään Hänen tehtävällään kipusit. Tilanne ei voinut olla puhuttelematta poikaani.

Oman kiitoksensa runsaine siunauksineen Herran tehtävään vapaaehtoisesti osallistumisesta sai myös moottorikelkalla tunturin laelle minulle kyydin antanut mies. Kun aika oli hänen sydämensä osalta valmis, lähetti Kaikkivaltias minut jälleen kerran Mikkelistä matkaan Utsjoelle yhtä mahdottomasta tilanteesta. Tehtäväksi tuli lähteä viettämään sapattia tämän miehen ja hänen seurustelukumppaninsa kanssa Jeesuksen ajan mallilla yhdessä aterioiden ja viettäen aterian jälkeen ehtoollinen Jeesuksen muistolle alkuseurakunnan tavoin leipää yhdessä murtaen. Lisäksi tietysti rukousta ja Sanan taivaallista viisauden yhteistä pohdiskelua. Mukaan tuli myös kehotus ottaa esirukoustehtävään erityisesti voideltu uskonsisar. Heti matkan aluksi oli arvattavissa, että Herralla on selkeästi mahtava suunnitelma tälle Herran tehtäviin ei-uskovana osallistuneelle miehelle. Herra oli valmistellut Hänen sydäntään siitä lähtien. Nyt olisi enää sen siunauksen aika, jota kautta Hän saisi uudelleen syntyä Hengestä ja saada ymmärryksen sapatin erityisesti siunaavasta merkityksestä. Hän sai tehtävään osallistumisesta parhaimman mahdollisen palkinnon Herralta. Hän sai Herralta uskon lahjan ja käytännössä alun aivan uuteen sekä siunatumpaan elämään!

Kun seuraavana päivänä selailin poikani ottamia kuvia ja videoita tunturimatkaltamme, pysäytti Herra minut yhden erityisen kuvan kohdalla. Kuva pysäytti mieleni hämmästelemään sitä, miten ihmeessä oli siinä tuiverruksessa mahdollista, että kyseisestä tilanteesta oli tullut niin syvää rauhaa henkivä kuva. Miten liput voivat olla noin järjestyksessä, kun ne koko ajan olivat siinä tuulessa olleet tuon tuosta sotkeutuneina varsiin yhden lipun jopa lähtiessä lapaseni tavoin tuulen mukana karkuun varresta. Kuvaa ihmetellessäni Herra laski sydämelleni sanan, kansikuva. Ymmärsin heti, mitä Herra tarkoitti.

Hiukan samoin oli käynyt sanoman YHWH Kutsuu kansikuvan kanssa. Vaikka minulla oli ollut lähtökohtana se, että ainakaan itseäni en kansikuviin halua, Herra päätti toisin. Ensimmäisen sanoman aikaan Herra oli johdattanut elämääni ylistäjän, jolle Herra oli antanut lahjan maalata hyvin siunaavia ja puhuttelevia maalauksia. Erään kerran Herra johdatti kysymään häneltä, voisiko hän maalata maalauksen, joka hänelle ensimmäisestä sanomastani nousisi sydämelle. Kun näin tuon maalauksen, jossa olin profeetta Elian tavoin hakeutunut syrjäiseen luolan näköiseen paikkaan Herraa kuuntelemaan, ensiksi hiukan kauhistuin. Maalaus oli todella hyvä ja puhutteleva, mutta en halunnut itseäni kanteen! En kuitenkaan epäillyt seurata Herran selkeää johdatusta asian osalta.

Tämän toisen sanoman kansikuvan osoittamisen jälkeen en voinut olla kyselemättä Herralta Hänen syitään asialle. Ilmaisen Hänelle huoleni siitä, miten niin monet, uskovistakin, tulkkaisivat todennäköisesti itsensä esille tuomisen kansakuvissa itsensä korottamiseksi. Kysyin Herralta, eikö se juuri tekisi hallaa sanoman leviämiselle. Herra antoi järkeen käyvän selityksen, mikä oli myös Kirjoituksien mukainen. Herra selitti, että en voisi muinaisten profeettojen tavoin julistaa sanomiani kaikkialla tarvittavissa paikoissa henkilökohtaisesti. Herran tarkoitus Hänen valitsemilleen kansikuville onkin se, että Hän haluaa kaikkien Hänen sanomiensa kuulijoiden kansikuvien kautta kokevan sen, kuin Hänen lähettämänsä sanansaattaja olisi sanoman heidän edessään julistamassa. Edellisen Herran antaman selvityksen jälkeen ymmärsin asian ja olin valmis omalle epämukavuusalueelle siirtymisen hyväksymään välttämättömänä asiana tehtävään liittyen.

Kansikuvan merkityksellisyydestä Herralle todisti jälleen myös vastavoimien toiminta yrityksessä tuhota kaikki reissun kuvat. Saadessamme ihmeellisesti myös mahdollisuuden käydä laskettelemassa pari päivää tuon jälkeen, kaatui vanhin poikani komeasti kierien rinteen reunalla olleeseen paksuun puuterilumeen. Näin tilanteen ja säikähdin poikani puolesta. Hän lopettikin laskemisen sen päivän osalta siihen. Haasteeksi tuli myös se, että heti pystyyn päästyään hän ilmoitti puhelimen lentäneensä tuossa 15 metrin kuperkeikka pyörteessään pois taskustaan. Tiesin puhelimen löytymisen täysin mahdottomaksi tehtäväksi paksusta lumesta ilman Herran apua. Ryhdyin heti rukoilemaan. Huusin Kaikkivaltiasta apuun pelastaaksemme Hänen tarkoittamansa kansikuvan. Pojan ilmeestä näkyi vastaava epäusko puhelimensa kohtalon osalta. Kerroin hänelle, että rukoilin ja puhelin löytyisi. Puhelin löytyikin ensimmäisellä satunnaisella käden työntämisellä paksuun lumikerrokseen useiden kymmenien neliömetrien sotkeutuneella alueella! Hallelujah!

Vasta kun ajelin 1250 kilometrin matkaa takaisin kotiani Mikkelin seudulle, minulla oli aikaa pysähtyä ihmettelemään tarkemmin Herran ihmeellisiä tekoja reissun aikana. Välistä rukoilin jälleen tiemerkeissä vastaan tulleiden paikkakuntien puolesta. Välistä mietin asioita, joita julistettavaksi annetut Sanan kohdat pitivät sisällään. Ukrainan sotahan ei ollut vielä syttynyt, vaikka muutamaa kuukautta aiemmin olin jo saanut tehtäväkseni kansakunnan ylintä johtoa rikkoutuvasta rauhasta varoittaa. Tiesin jo tuolloin sydämessäni, että Herran tuomioiden aika lähestyisi. Aloin ymmärtää, miten tehtävä liittyi osaltaan Ilmestyskirjan sineettien avaamisiin ja toisaalta siihen, miten Herra vielä Ilmestyskirjan luvun 7 mukaisesti pidättelisi tuhon voimia omiensa kokoamiseksi. Ensimmäistä kertaa silmäni myös avautuivat siihen, miten asiaan liittyvät hengelliset ilmiöt olivat asiaan liittyen jälleen kerran olleet niin selkeästi ihmisten eteen tuotuna.

Hengellisten ilmiöiden kautta voi ymmärtää, että ei suinkaan ole sattumaa, että Pyhästä Hengestä poikkeavien henkimaailmojen symboliikassa kyseiselle alueelle on maailmassa shamaaneihin liittyvään uskontoon syntynyt ns. neljäntuulen hattu. Kuten Raamattukin kuvaa, tuntevat Pyhää Henkeä Sanan mukaan vastustavat hengelliset voimat Sanan usein paremmin kuin ihmiset. Nuo voimat ovat tienneet jo kauan sen, että tuo maailman kolkka Suomen päälaella tulee olemaan yksi niistä maailman neljästä kulmasta, joissa Sanan jakeiden mukaisesti Herra neljään tuuleen viitaten puhuu ihmiskunnan hyvin merkitykselliseen aikaan liittyen. Toisaalta, kuten Hesekielin kirjassa kuvataan,  Herran henkeä kutsutaan neljästä tuulesta profeetallista kuolleiden luiden henkiin herättämistä tekemään. Toisaalta asiaan myös liittyvän Ilmestyskirjan seitsemännen luvun mukaan maan neljällä kulmalla tuulia pidätellään ennen maan, meren ja muiden vahingoittamista. Näihin Sanan jakeisiin liittyy paljon rukoillen tutkiskeltavaa, mutta muutkin tämän tehtävän jälkeen tapahtuneet asiat sekä ilmestykset todistavat siitä, miten Karitsa on jo sinettejä alkanut availemaan.

Kaikki Herralta saadut sanomat lomittuvat yhdeksi samaa ihmiskunnan kulkua kuvaavaksi kokonaisuudeksi. Tiesin jo tuolloin, että hevosista toinen, tulipunainen, ryhtyisi pian laukkaamaan rauhan maailmasta pala palalta vain enemmän vieden. Sitten tulisikin jo hevosista kolmas, musta väriltään. Sen ajoitus yhdistyy vakaviin asioihin myös Suomen osalta. Tukholman profetiassa viitattiin aikakauteen, jolloin koiniks-mitta nisuja maksaisi yhden denarin ja kolme koiniks-mittaa ohria yhden denarin. Silmiemme edessä, tämän sanoman kansainvälisen julkaisun ajankohtana, vuonna 2024, tilanne on jo Suomessa kehittynyt käytännössä Tukholman profetian kuvaamaan tilanteeseen asian osalta.

Vuonna 2024 Suomessa käyttää valtaa erittäin anti-kristillinen hallitus, jonka päätöksistä lähes kaikki ovat olleet edellisen hallituksen tavoin vakavasti Raamatun Sanan vastaisia päätöksiä. Lehdestä vastikään luettu ei voinut olla nostamatta mieleen Tukholman profetiassa viitattua kohtaa: ” Köyhillä ei tule teidän keskuudessanne olemaan leipää, sillä rikkaat piilottavat sen”. Hallitus, joka käytännössä ajaa vain rikkaiden korvaan kuiskuttelijoiden tahtotiloja hinnalla millä hyvänsä, aikoo tuosta noin vain leikata satoja euroja heiltä, joilla ei ole tähän mennessäkään ollut varaa joko syödä tarpeeksi tai riittävän monipuolisesti. Sen sijaan rikkailta, joilla on mahdollisuus järjestellä asioita ja joilta leikkaukset eivät ole välttämättömistä elämän perustarpeista pois, leikataan hyvin minimaalisin keinoin.

Raamattu antaa aivan toisenlaiset ohjeet Suomen kansakunnan kaltaisen demokratian painajaismaisen tilan muuttamiseksi. Kuten tässä sanomassa on tuotu ilmi, parannuksen tien valitseminen on tuntunut entistä kaukaisemmalta mahdollisuudelta Suomen kansakunnan pelastamiseksi Herran jo kauan sitten Tukholman profetiankin kautta varoittamalta ravistelulta. Vielä on kuitenkin hetki aikaa jokaisella etsiä Jumalaa ja saada itselleen ravisteluiden keskelle ne siunaukset, jotka tuovat mukaan yliluonnollisen suojelun, tarvittaessa vaikka ihmeiden kautta, lähestyvien ravisteluiden keskelle Herran omille.

Youtube-kanavalleni (@LeoraLavan) on tehty lyhyt video tässä kuvatun kirjan kansikuvaankin liittyvän matkan vakavasta tarkoituksesta Suomen osalta. Videoon on yhdistetty kuvia ja videoita kyseiseltä reissulta. Video myös kiteyttää muutamien Raamatun jakeiden kautta sen, miksi Kaikkivaltias Suomelle on tämän vakavan parannuksen tekoon kutsuvan sanoman antanut julistettavaksi.

Tämä matka oli myös ensimmäinen oppimatkani uskon ja luottamuksen varassa tehtävään matkustamiseen Herran tehtävissä. Tuskin muuten minunkaan Pyhän Hengen rohkeuteni olisi riittänyt olemaan kuuntelematta liikaa maallisia järjen päätelmiä, ennen kuin Herra heti seuraavana vuonna lähetti minut yhtä mahdottomista lähtökohdista ajamaan läpi Euroopan kohti Espanjaa, jälleen ohitettavia paikkakuntia samalla siunaillen. Kyseisiltä matkoilta löytyy kuvia Instagramistani (@leoralavan).

Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon —>