Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>

Korvasyyhyllä varastetaan sieluja Herralta

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

“Minä vannotan sinua Jumalan

ja Kristuksen Jeesuksen edessä,

joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita,

sekä hänen ilmestymisensä

että hänen valtakuntansa kautta:

saarnaa sanaa, astu esiin

sopivalla ja sopimattomalla ajalla,

nuhtele, varoita, kehoita,

kaikella pitkämielisyydellä ja

opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin

he eivät kärsi tervettä oppia,

vaan omien himojensa mukaan

korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia

ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja

kääntyvät taruihin.”

2. Tim. 4:1-4 (KR33/38)

Uskonmatkaa aloittelevan seksuaalivähemmistöön kuuluvan saattaa Suomenkin kansankirkossa näinä päivinä vastaanottaa ylimmän hengellisen johdon edustaja, joka avoimesti julistaa Jumalan synniksi Sanassaan määrittämän asian olevan nyt yhtäkkiä ihmispäätöksin muuttunut Jumalan silmissä sallituksi. (Laajasalo 2019, Piispa Teemu Laajasalo: Homoseksuaalisuus ei ole synti, sairaus tai häpeä, homojen syrjiminen on; Leppänen 2021, Turun piispa Mari Leppänen jätti lestadiolaisuuden - tällainen matka se on ollut).

Jos tehtävänäni ei olisi julistaa Suomen kansankirkolle vakava kehotus viimeisen parannuksen teon mahdollisuuteen tarttumiseksi, kehottaisin teologisia oppilaitoksia ja muita asiaan liittyviä demokraattisia instituutioita miettimään vakavasti, mitkä epäonnistumiset itsenäisyytemme antaneen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan Sanan vaalimisessa ovat johtaneet nykytilanteeseen.

Ei riitä, että ihmisten luomilla humanistisilla opeilla yritetään saavutettuja valta-asemia (muinaisten keisareiden tavoin) hyödyntäen muuttaa Kaikkivaltiaan määritelmää synneistä ihmiskorviin mukavammalta kuulostavaksi kokonaisuudeksi. Vielä häkellyttävämpää oli lukea suomalaisen piispan julkaisemaa tekstiä siitä, kuinka hänen mielestään Suomen pitäisi seurata muita Pohjoismaita perässä samaa sukupuolta olevien avioliittojen sallimiseksi Suomenkin kansankirkon alttareilla.

Kun miettii, mitä Jeesus pari tuhatta vuotta sitten koki ristipuulla syyttömänä, meidän syntimme sovittaakseen pääsiäisen aikaan, tuntuu kyseinen ajankohta julistaa Jumalalle pyhä avioliittokäsityskin mitätöitäväksi lähes käsittämättömältä. Vielä käsittämättömämmältä tuntuu kuitenkin kirjoituksessa viitattu syy: “Olemme viimeinen Pohjoismaista...”.

Eli kun viereiset kansakunnat lähtivät luopumuksen tielle, niin mennään mekin! Kun naapurin lapsi lähti heikoille jäille, niin minäkin haluan! Kun tekstistä lukee samaan aikaan kirjoitetun huolen maan nuorisosta, ei voi kuin yhtyä Pyhän Hengen itkuun pohjoismaiden seurakuntien tilanteesta. Jumala on Sanassaan selvästi kertonut, kuinka jälkipolvien hyvinvoinnin takaamiseksi ei yhteiskunnassa ole kuin oikeuden ja vanhurskauden säilyttämisen tie. Ristiriita onkin melkoinen sen vuoksi kirjoituksissa, joissa samaan aikaan yritetään murtaa viimeisetkin vanhurskauden rippeet seurakunnista, ja samalla kerrotaan huolesta kansakunnan nuorison tilasta. Samalla osoitetaan kuitenkin myös se, miten on unohdettu, miten paljon me vastikään Kaikkivaltiaalta saimme Hänen nimeään avuksi huutamalla.

Positiivista on kuitenkin huomata Suomen kansakunnan valtamedioiden reagoineen näkyvästi huoleen edes jollain tasolla. Otsikoista voi lukea, kuinka Suomessa ei naapurimaan virheitä jokaisessa asiassa pitäisi perästä vain toistaa. Valitettavaa on kuitenkin se, että hengellisten lainalaisuuksien vaikutusta asiaan ei tunnuta enää ymmärtävän ja niistä harvemmin näkee siten enää kirjoitettavankaan maallisempien ratkaisuvaihtoehtojen rinnalla.

Sekä hengelliset, että maalliset teot, ovat kansakunnan huonovointisuuteen johtaneet, ja molempia tekoja myös tarvitaan tilanteen palauttamiseksi paremmaksi.

Verrattaessa korvasyyhyn saarnaamisen tuhoisaa vaikutusta monille tutumpiin markkinatalouden ilmiöihin, tarkoittaa Suomenkin nykytilanne käytännössä jo tilannetta, jossa jonkin yrityksen esimiehet asiakkaita vastaanottaessaan ryhtyvät suosittelemaan ihmisiä kilpailijan putiikin tuotteiden tai palvelujen käyttäjiksi.

Jeesuksen pitäisi olla kaikkien kristillisten ja messiaanisten seurakuntien pää (seurakunnan ylin johtaja), joten siksi “vain” esimies nimitystä kirkon ylimmästä johdostakin nyt tässä yhteydessä käytän. Käytännössä ihmisten kaikenlaiset himot ja toiveet Jumalan Sanaa tärkeämmäksi asettavat seurakuntien paimenet ovat Herran palvelijoita, jotka ohjaavat Kaikkivaltiasta etsimään tulleita sieluja sielunvihollisen syliin ja kadotukseen, vieläpä Jumalamme nimissä. Aivan kuten antiristillisestä toiminnasta pyhässä Sanassa varoitetaan, kaikki tehdään pukien valhe kauniiden sanojen, kuten rakkauden ja ykseyden nimillä, kiiltäväksi vuorailtuun pakettiin. Mikään ei ole uutta tämän taivaan alla, joten tämäkin tilanne ja sen seuraukset on Sanassa huomioitu jo tuhansia vuosia sitten:

“Minä ojennan käteni Juudaa vastaan ja

kaikkia Jerusalemin asukkaita vastaan,

ja minä hävitän tästä paikasta Baalin jätteet,

epäjumalain pappien nimet ynnä myös Herran papit, ne,

 jotka katoilla kumartaen rukoilevat taivaan joukkoa,

sekä ne, jotka kumartaen rukoilevat Herraa ja

vannovat hänen kauttansa,

mutta myös vannovat Melekinsä kautta, 

ynnä ne, jotka ovat luopuneet seuraamasta

Herraa, eivät etsi Herraa eivätkä häntä kysy.”

Sef. 1:4-6 (KR33/38)

Voi Suomea! Mitä on edessäsi, jos jo tapahtuneita luopumuksen tekoja et ole halukas, etkä kykenevä enää katumaan, eikä parannusta Suomen kansankirkossa ryhdytä tekemään! Muistaa täytyy, että vaikka luopumuksen tekoihin ei itse olisi osallistunut, kaikki kansalaiset ovat kuitenkin samassa veneessä vastaamassa luopumuksen seurauksista koko kansakunnalle. Jumalan omat voivat tietenkin ottaa Jumalan ravistelut rauhallisemmalla mielellä vastaan, mutta eikö parempi olisi kääntyä takaisin Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalan puoleen, ja välttää ravistelut kokonaan?

Hyvät suomalaiset, keskuudessanne asuvat ja Suomen kansakunnan johtajat, vaikka valitsisitte demokratian mahdollistamana kansakunnan maallisiksi ja hengellisiksi johtajiksi, sekä seurakuntien paimeniksi ihmisiä, jotka alentavat Jumalan Sanan ihmisen kaikkinaisten tahtotilojen alapuolelle, niin Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Kun kansakunnassa lähdetään pyhässä Sanassa kuvatun korvasyyhyn saarnaamisen tielle, saattaa tilanne hetken näyttää talouslaskemissa kivalta ja tuntua mukavalta. Korvasyyhysaarnoja on toki varmasti mukavampi kuunnellakin. Korvasyyhy kun ei pääse herättelemään ihmisen omaatuntoa parannuksen teon tielle. Samalla viedään kuitenkin ihmisiltä mahdollisuus parannuksen tekoon, minkä Jeesus itse mainitsi olevan ehtona syntien anteeksisaamiselle ja pelastukselle.

 Jumala kyllä antaa varat seurakuntien toiminnalle tavalla ja toisella, jos toiminnan laatua ja tuloksia mitataan pelastavaa uskoansa seurakuntakokouksissa ylistävien ihmisten määrällä, eikä jäsen- ja kirkollisveromäärillä, joita mahdollisesti on vieläpä kasvatettu Jumalan nimeä ja kunniaa pilkkaavin keinoin.

Suomessakin yhä vain laajeneva liberaalin demokratian tie on aiheuttanut jo Jumalan vihan nousun kansakunnan ylle. En minäkään muuten olisi tämän sanoman kirjoitusta edes tehtäväkseni saanut. Kuten muinaisen Efraiminkin tapauksessa, käsillä on Suomen kansakunnalle annettu viimeinen mahdollisuus kääntyä nykyiseltä tieltään. Kuten pyhä Sana vastaavista tilanteista kuvaa, ilman parannuksen tekoa on edessä vain kyynellaakso, jossa kaiken saadun kauniin menetystä lopulta surraan ymmärtäen liian myöhään hengellisen sokeuden seuraukset kansakunnalle.

Jos kouluista, kodeista, eikä edes seurakunnista enää saa opetusta kansakunnan vanhurskauden vaalimisen tarpeesta kansakunnan itsenäisyyden ja rauhan ehtona, miten voi olettaa kansalaisten äänestystilanteissa omaavan kyvyn valita kansakunnan hyvinvoinnille tärkeitä asioita vaalivia johtajia.

Jos kansakunta reputtaa Jumalan silmissä oikeuden ja vanhurskauden toteuttamisessa kansakunnan johtamisessa, ei kansakunnassa voi pian toteutua Kaikkivaltiaan itse asettama uskonvapauskaan muihin jumaliin ja kaikenmoisiin ihmisten himoihin. Kun Jumala ottaa maasta pahimmassa tapauksessa luopumuksen seurauksena rauhan ja itsenäisyyden pois, ymmärretään usein vasta sitten, että tiettyjen rajojen säilyttäminen olisi ollut kansakunnan toiminnassa ja valinnoissa tarpeen. En voikaan kuin toivoa ja rukoilla Suomen kansakunnan johtajien ja kansan muodostuvan pyhässä Sanassa kuvatun Niiniven kaltaiseksi poikkeustapaukseksi, joka ei seuraa muiden luopuneiden kansakuntien merkkiä, vaan on se poikkeus, joka parannusta todella lähti tekemään ravisteluilta säästyen.

Suomalaiset, keskuudessanne asuvat ja Suomen kansan johtajat, haluatteko todella murennuttaa oikeuden ja vanhurskauden toteutumisen kansakunnassa itsenäisen maanne antaneen Jumalan silmissä vääryyden vallaksi, mikä tulee johtamaan jälkipolvienne pakottamiseen nöyrtymään Jumalan eteen jälleen sodan keskellä apua Jumalalta henkensä säilyttämiseksi polvillaan anoen?

Miksi ilon, rakkauden ja Sanan opettamisen tie niin harvoin ihmisille kelpaa?

Ja onko todella kaiken salliminen kansakunnassa perusteltavissa rakkaudella ja ykseydellä?

Jatkammekin seuraavaksi siitä, miten rakkauden kaksoiskäskyä käytetään vääryyden valttikorttina luopumuksen edistämiseen.

Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon —>