Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>

Suomen kansankirkko vakavan valinnan paikalla

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

Hyvät suomalaiset, suomalaisten keskuudessa asuvat ja Suomen kansakunnan johtajat, seuraavissa luvuissa läpikäytävien asioiden pohjalta voi jokainen hiljentyä miettimään, nauttiiko Suomen itsenäisyyssotien aikaan merkittävässä roolissa ollut kansankirkko enää luottamusta Jumalan silmissä. Vai onko Suomen maan hengellisestä tukipilarista tulossa hyvää vauhtia antikristillisen liberaalin demokratian myötä pyhän Sanan kuvaama porttokirkko, joka vain kansakunnan syntivelkaa kasvattaa ja Suomen itsenäisyyden uhkatekijäksi on jo muodostunut.

Suomen kansankirkon johtajat olivat merkittävässä roolissa Suomen taistellessa viime vuosisadalla sotarintamilla itsenäisyydestään ja vastaavasti on nytkin. Valitettavasti toisin kuin edellisten itsenäisyystaisteluiden aikaan, suurin osa Suomen kansankirkon hengellisistä johtajista näyttää erilaisten tilastojen perusteella edustavan tällä hetkellä jo enemmän itsenäisyyden menettämisen uhan syytä kuin kansakunnan siunauksia ylläpitävää hengellistä johtoa (ohjaamalla kansalaisia ja maallista hallintoa itsenäisyyttä ja kansakunnan siunauksia ylläpitäviin päätöksiin muinaisten hengellisten johtajien tavoin).

Vielä hetken Kaikkivaltias taistelee omiensa rinnalla alttareidensa pyhyyden puolesta ennen pyhän Sanansa mukaisten tuomioidensa täytäntöönpanoa kansakunnan hengellisen luopumustilan väistämättömänä ja pyhään Sanaan kirjoitettuna seurauksena. Kaikkivaltias rakastaa Suomen kansaa ja heidän keskuudessaan asuvia niin paljon, ettei salli alttareillaan julistettavan sanomaa, joka kadotukseen Hänelle rakkaita sieluja vain ohjaa. Edellisen lauseen sisältö kaikessa monimuotoisuudessaan ei pitäisi jäädä epäselväksi tässä luvussa läpikäytävien asioiden jälkeen.

Sydämeni pakahtuu miettiessä inhimillisesti tilanteen vaikeusastetta. Kansankirkkomme monimutkainen ja demokratian oikuille altis johtamisrakenne on ongelmallinen parannuksen teon näkökulmasta, mitä hiukan jo globaalin sanoman (YHWH Kutsuu) yhteydessä nykyisiin kirkollisiin instituutioihin liittyen pohdittiinkin. Kuinka ottaa askelia takaisin lähemmäksi Jumalaa, jos vanhimmisto on jo jakautunut ja suuri osa valinnut suunnaksi kävellä vain edelleen kauemmaksi Jumalan pyhästä ja muuttumattomasta Sanasta. Mitä merkitystä voi olla enää Herran lähettämän sanansaattajan kehotuksella joukolle, joka on jo riitautunut keskenään ja Jeesuksen sanoin ajautumassa väistämättömään kaatumiseen.

“Mutta hän (Jeesus) tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille:

‘Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa,

joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo,

joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.’”

Matt. 12:25 (KR33/38)

Käsillä on aivan viimeinen mahdollisuus koota rivit Suomen kansankirkon ylimmässä hengellisessä johdossa, sekä kaikkien niiden Suomen erilaisten kristillisten seurakuntien maallisissa päättävissä elimissä, joissa on tahtotila vielä jatkaa toimintaa Suomen itsenäisyyden antaneen Jumalamme nimissä.

Kuten seuraavissa luvuissa käydään läpi, turha on rakentaa ykseyttä, joka polkee Jumalan pyhän tahdon jalkoihinsa. Edellinenhän tarkoittaisi vain Jumalan tuomioiden ja itsenäisyyden menettämisen syyn vaihtumista. Ei siis pitäisi yrittää luoda mitään valmiiksi tuhoon tuomittua rakkauden ja ykseyden nimissä, jos se Jumalan mukaan ei ole rakkautta eikä Hänen siunaamaansa ykseyttä. Kukaan pyhää Sanaa tunteva Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt uskova ei voi olla niin sokea paimen, että yrittäisi rakentaa ihmissanoin kestävää ykseyttä pohjalle, joka ei perustu Jumalan pyhälle tahdolle. Minne katosi muuttumattoman Jumalamme luonteen tunteminen viimeisinä vuosikymmeninä? Luuleeko joku todella, että pyhä Kaikkivaltias Jumalamme sallii Hänen tahtonsa vastaisen ykseydeksi väitetyn asian kestävän Hänen pyhillä alttareillaan?

Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon —>