Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>

Kaikkivaltias kysyy suomalaisilta

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

Herra kysyy suomalaisilta saman kuin muinaiselta Efraimilta:

“Kuulkaa Herran sana, Jaakobin heimo

ja kaikki Israelin heimon sukukunnat.

Näin sanoo Herra: Mitä vääryyttä teidän isänne

minusta löysivät, koska he erkanivat kauas

minusta ja lähtivät seuraamaan turhia jumalia

ja turhanpäiväiseksi tulivat. He eivät kysyneet:

‘Missä on Herra, joka toi meidät pois Egyptin maasta,

joka johdatti meitä erämaassa, kuivuuden ja synkeyden maassa,

maassa, jossa ei kukaan kulje eikä yksikään ihminen asu?’

Minä toin teidät hedelmätarhojen maahan

syömään sen hedelmää ja hyvyyttä,

mutta sinne tultuanne te saastutitte

minun maani ja teitte minun perintöosani

kauhistukseksi.

Papit eivät kysyneet:

‘Missä on Herra?’

Lainkäyttäjät eivät minua tunteet,

ja paimenet luopuivat minusta;

profeetat ennustivat Baalin nimessä

ja seurasivat niitä, joista ei apua ole.

Sentähden minä vielä käyn oikeutta

teidän kanssanne, sanoo Herra,

ja teidän lastenne lasten kanssa

minä käyn oikeutta.”

Jer. 2:4-9 (KR33/38)

Vaikka Käänny takaisin Suomi! - sanomassa tarkastellaan Suomessa oikeuden toteutumisen ja vanhurskauden vaalimisen tilaa Herran koetinkiveksi asettamien tapauksien kautta, ne ovat kuitenkin vain jäävuorenhuippu Suomen kansakunnan vakavaa luopumustilaa Jumalan silmissä todistavista asioista. Asiaan liittyy olennaisesti Suomen maassa vaikuttavat muutkin ilmiöt.

Jumala ei liioin katsele taaksepäin, vaan kysyy sen sijaan, ettekö todella enää halua kääntyä takaisin ja kulkea Hänen kanssaan eteenpäin?

Mitä tekee nyt Suomen kansakunnan johto sekä media omalla vallan haarukallaan? Ryhdytäänkö parannuksen teon sijaan viime vuosina yleistyneeseen tapaan vain entistä rajuimmin keinoin peittelemään Jumalan silmiin pistäviä yhteiskunnallisia epäkohtia? Vaiennetaanko Suomen itsenäisyyden siunanneen Jumalan itsenäisyydelle ja rauhalle asettamista ehdoista muistuttajat? Ryhdytäänkö demokraattista perustuslaillista sananvapautta rajoittamaan maassa valikoidusti entistäkin enemmän juuri heiltä, jotka pyhää Sanaa sekä sen mukaista itsenäisyyden ja rauhan ehdoiksi asetettua oikeuden toteutumista ja vanhurskautta yrittävät puolustaa?

Todellako näin pian, vain runsaassa sadassa vuodessa, langetaan Suomenkin kansakunnassa siihen maailmassa vaikuttavan vääryyden voiman ansaan, jossa humanistisista opeista rakennetaan uskonvapauden nimissä todellisuudessa uskonvapautta kristillisessä maassa rajoittava tekijä? Luodaanko vain entistä enemmän uusia syytenimikkeitä heitä kohtaan, jotka käyttävät sananvapauttaan Suomea itsenäisyystaisteluissa tukeneen pyhän Jumalan olemassaoloa ja pyhyyttä puolustaakseen, sekä siirtääkseen kansakunnan olemassaolon kannalta välttämätöntä taivaallista viisautta sukupolvelta toiselle?  Viedäänkö pyhän Sanan puolustajilta perustuslaillinen sananvapauden rauhanomainen keino puolustaa kansakunnan itsenäisyyttä ja rauhaa, mikä johtaa Jumalan kaikkea muuta kuin rauhanomaiseen keinoon palauttaa vanhurskaus ja oikeus maahan Jumalan tuomiot johdattamalla?

Halutaanko todella Suomen kristillinen kansakunta, jossa Jumalan säätämää yksilöiden uskonvapautta voi Jumalaa vihastuttamattakin toteuttaa, ylläpitää nykyisessä muinaisen profeetta Miikan kuvaamassa sekasortoisessa ja tuomioihin väistämättä pian johtavassa tilassa?

Tässä välissä kannattaakin lukea kappaleen alussa lainattu profeetta Miikan kirjoitus pyhästä Sanasta uudelleen.

Ei ole sattumaa, että Suomen kansakunnan oikeusjärjestelmälle koetinkiveksi asetetussa tapauksessa toteutuu profeetta Miikan kuvaama äärimmäisen törkeä petollinen ja epärehellinen teko juuri oman verisukulaisen toimesta.

Jumalan sanansaattajana, Herran tähystäjänä, julistan viimeistä varoitusta Suomen maahan, jossa totuus ei enää vääryyksien alta pääse edes esiin ja oikeutta sekä vanhurskautta ei käytännössä pysty enää demokratiassa Jumalan silmäterät (juutalaisten lisäksi mm. lesket, vähävaraiset, vanhurskaat) saamaan tai edes puolustamaan.

Erityisen vakava tässä sanomassa kuvattu painajaismainen kansakunnan tilanne on Suomen kaltaisessa kristillisessä maassa, joka on Kaikkivaltiasta avuksi huutamalla saatu. Jumala puuttuu lopulta asioihin, kun maassa on saavutettu pyhässä Sanassa kuvattu luopumuksen tila ja viimeinen varoitus on julki julistettu. Jokaisen kansalaisen tulisi tämä kansakuntien johdolle omistettu sanoma ottaa vakavana varoituksena, sekä kehotuksena tehdä mahdollisuuksien mukaan oma osansa kansakunnan itsenäisyyden ja rauhan säilyttämiseksi. Suomen kansakunta kohtaa pian ennenkokemattoman kyynellaakson, ellei kansakunnasta löydy tahtotilaa kääntyä takaisin itsenäisyyden suoneen Jumalan puoleen.

Suomalaiset, onko hetken rajaton elämä todella tärkeämpi kuin suloinen ja luonnonantimiltaan puhdas Suomen maa, sekä sen olemassaolon vaaliminen lapsillenne? Haluatteko todella saattaa Jumalaa vihastuttavan liberalismin myötä läheisenne ja jälkeläisenne rintamalle kokemaan jälleen sodan itkun ja tuskan? Se on pahin mahdollinen tapa oppia kantapään ja Herran käden kautta se, mikä kansakunnassa olisi rajattoman humanismin ja liberalismin vaaroista pitänyt osata jälkipolville opettaa. Kuten aiemmin on jo kirjoituksessa todettu, humanismi on myös hyvä asia, mutta vaaralliseksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun se johtaa kansakunnassa Jumalan ja Jumalan voiman kieltämiseen.

Kuulkaa Herran kutsu kokonaisuudessaan. Älkää antako vääristyneiden Jumalan palvonnasta luotujen kuvien olla esteenä henkilökohtaiselle kääntymykselle ja parannuksen teolle. Jumala todella asettaa tiettyjä rajoja ihmisten toiminnalle, mutta vain kansakunnan vakava luopumustila on johtanut siihen, että kansalaiset eivät ole enää saaneet kohdata elävää Jumalaa Pyhän Hengen vaikutuksien kautta ja nähdä, mitä iloa, rauhaa ja yliluonnollista turvaa Hän on valmis kuuliaisuudesta palkinnoksi antamaan.

MITÄ TOIVOT TULEVILLE VUOSILLE?

Jokaisen suomalaisen ja suomalaisten keskuudessa ihanasta Suomen maasta nauttivien tulisikin nyt kysyä vakavasti, mitä perheelleen ja jälkipolvilleen tuleville vuosille toivoo. Haluammeko todella nöyrtyä Jumalan edessä vasta kun luopumuksesta seuraavien ravisteluiden kautta joudumme Hänen pyhyytensä toteamaan ja Häntä avuksi jälleen polvillamme huutamaan sodan keskellä? Onko todella niin mahdotonta valita kuuliaisuus ja kääntyminen, kun kyyneleiden tien sijaan Jumala haluaisi kansalaisten kokoontuvan jälleen Hänen antamassaan suloisessa Suomessa Hänen luokseen iloiten edes pyhäpäivinä lukemaan Sanaa, oppimaan Sanasta ihmisten elämäksi tarkoitettuja viisauksia, toteuttamaan niitä käytännössä, sekä kiittämään ja ylistämään saadusta suloisesta isänmaasta ja monista siunauksista?

Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon —>