Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon—>

Elämme Filadelfian ja Laodikean seurakuntien aikaa

kirjasta:

Käänny takaisin Suomi! Kansakunnat, katsokaa ja kuulkaa! I

“Sillä sinä sanot: Minä olen rikas,

minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse;

etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja

ja köyhä ja sokea ja alaston.

Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa,

tulessa puhdistettua,

että rikastuisit, ja valkeat vaatteet,

että niihin pukeutuisit

eikä alastomuutesi häpeä näkyisi,

ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi,

että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina,

minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. ”

Ilm. 3:17-19 (KR33/38)

 

Erään tulkinnan mukaan Ilmestyskirjan alussa kuvatut kirjeet eri seurakunnille on kirjoitettu pyhään Sanaan kuvaamaan armon aikakaudella valtaan nousevien kristillisten seurakuntien erityisiä vaiheita. Olipa yhtä mieltä kyseisen tulkinnan kanssa tai ei, kirjeet seurakunnille ovat nykyajan termejä lainaten seurakunnilla oiva tarkistuslista. Kyseisten kirjeiden kautta jokaisen seurakunnan olisi hyvä säännöllisesti käydä läpi oman seurakuntansa toiminnan vanhurskautta Herran silmissä.

Pyhää Sanaa Hebrealaiskirjeen kuvaaman maitoruoan sijaan kiinteän ruoan lailla jo “syövät” ymmärtävät Ilmestyskirjassa seurakunnille varoitukseksi kirjoitetun viittauksen Iisebelin hengestä tarkoittavan juuri kaikkia niitä ihmisten häikäilemättömiä ja totuuden vastaisia toimintamalleja, mitä kautta vääryys voi eri keinoin pahimmassa tapauksessa syrjäyttää oikeuden ja valitettavasti myös vanhurskauden toteutumisen kansakunnassa.

  Todelliseksi surukseni sain vuonna 2020 tietää profeetallisen julistustyöni liittymisen isolta osalta siihen, kuinka juuri Iisebelin hengen toiminta näkyy maalliselle hallinnolle tulikokeeksi asetetun oikeustapauksen lisäksi, myös Suomen kansankirkon vanhurskauden vaalimisen alasajon yhtenä juurisyynä. Jumalan luonnetta ja toimintatapoja jo tuolloin tunteneena ymmärsinkin heti, että ei ole suinkaan sattumaa, että vuosina 2020-2022 elettiin molempien osa-alueiden osalta Suomessa merkittäviä hetkiä. Siinä missä oikeuslaitoksen sokeutumista yhteiskunnan eliitin harjoittamalle oikeuden vääristämiselle muinaisen Iisebelin ja Ahabin keinoin testattiin, oman koetinkivi asetettiin myös Suomen kansankirkolle. Kun Kaikkivaltiaan valitsema kansanedustaja, muistutti Kaikkivaltiaan mielen mukaisesti pyhän Sanan totuuksista Suomen kansakuntaa kirkkopolitiikkaankin jo ujuttautuneen liberaalipolitiikan ristiriidasta pyhää Sanaa vasten, ei Suomen kansankirkon piispoista ollut häntä puolustamaan ja pyhän Sanan mukaisten sanojen takana seisomaan. Sen sijaan Suomen häpeäksi, tämä nainen, Päivi Räsänen, sai syytteet ja joutui oikeuteen.

Suomen kansakunnalle mainittakoon, että ei ole sattumaa, että Päivi Räsäseltä löytyy henkilökohtainen kytkös Suomen itsenäisyyden alkutaipaleen merkittäviin Herran palvelijoihin (löytyy jo esipuheessa viitatusta Aarne Ylppöä käsittelevästä lähteestä). Herra on sulkemassa raamatullisen syklisen ajanjakson, joka Aarne Ylpön, silloisen piispan ja Mannerheimin kautta alkoi Suomen itsenäisyyteen ja kansakunnan terveeseen jumalanpelkoon liittyen. Ei ole sattumaa, että niin ikään vuonna 2024 molempien osa-alueiden osalta, Kaikkivaltiaan testit vain huipentuvat kohti päätepisteitään. Suomen syyttäjälaitos sai valitusluvan Hovi-oikeuden pyhän Sanan mukaisesta päätöksestä Korkeimpaan oikeuteen. Vastaavan oikeustason käsittelyprosesseihin samaisena vuonna etenee Herran järkkymättömässä aikataulussa myös oikeuslaitoksen oma koetinkivi Iisebelin ja Ahabin keinoin hankituin väärine tuomioineen.

Yhteistä näiden tapauksien osalta on se, että silmätikuksi syyttäjälaitoksissa ovat yhtäkkiä nousseet Suomessa he, jotka vielä vähääkään suutaan uskaltavat aukaista puolustaakseen kansakunnan suoneen Jumalan pyhyyttä, ja siten myös kansakunnan itsenäisyyden ja rauhan ehdoiksi pyhässä Sanassa asetettuja asioita. Toivo kansakunnan itsenäisyyden ja rauhan ylläpitämisen kannalta on kansakunnan luopumustilassa menetetty, jos itsenäisyyden antaneen Jumalan pyhän tahdon puolustamisesta tehdään kansakunnassa rangaistavaa. Käytännössähän maallinen hallinto osoittaa silloin päätöstään luopua kansakunnan syntymään olennaisesti vaikuttaneesta Jumalasta, jonka puoleen edelliset maan hallitsijat väkevästi kehottivat koko kansaa kääntymään kansakunnan olemassaolosta taisteltaessa.

Suomen kansa, luuletteko, että Kaikkivaltias todella katsoo tätä kaikkea puuttumatta asioiden kulkuun? Eikö ketään puhuttele silmin havaittavat merkit siitä, miten niin monin tavoin on jo nähtävissä Herran Sanassa kuvaaman rangaistuksen miekan nousu? Luuleeko Suomen kansa todella, että rukoukset vastaavasti kuullaan, kuin muinaisina vuosina, ellei kansa ole valmis ensin palaamaan takaisin Jumalansa luokse tunnustaen harha-askelia otetuksi ja niistä parannusta ryhtymällä tekemään?

Vuoden 2021 syksyllä Suomi oli jo valinnan paikalla, kun tämä sanoma Herran kehotuksesta Suomen maalliselle ja hengelliselle ylimmälle johdolle julistettiin viimeisenä vakavana varoituksena. Kaikkivaltias antoi aikaa maan johtajille. Ei nähty sitä, mitä Kaikkivaltias olisi halunnut nähdä. Edessä oli vain entistä kauemmaksi Jumalasta kansakuntaa loitontavat päätökset, sekä Suomen maallisten johtajien, että myös hengellisten johtajien, toimesta. Vuonna 2024 Kaikkivaltias ilmoitti määräajan päättyneen. Kun Suomen kansakunnan johtajista ei enää ollut kansakunnan suuntaa kääntämään takaisin Suomen itsenäisyyden mahdollistaneen Jumalan puoleen, on jäljellä enää vain kehotus julistaa sanoma Suomen kansalaisille ja heidän keskuudessaan asuville. Kaikkivaltias täyttää oman osuutensa siitä, että hän on kertonut mitä tapahtuu, ja miksi tapahtuu.

Tämä vuonna 2024 tapahtuva sanoman julistus on Kaikkivaltiaan kutsu suoraan suomalaisille ja heidän keskuudessaan asuville. Vaikka kansakunnan johtajat johtavat kansakuntaa vain entistä kiivaammalla vauhdilla tuhoon, on jokaisella yksilöllä vielä mahdollisuus kääntyä Kaikkivaltiaan puoleen Hänen pyhän Sanansa ja rukouksien kautta. Ravisteluja ei voi enää estää, mutta yksittäisen ihmisen kääntymyksestä on hänelle itselleen ja hänen lähimmäisilleen siunausta ravisteluja vastaanotettaessa. Jokainen päättää itse, haluaako ravistelut kohdata Jumalan kämmenellä, vai ilman pyhän Sanan kuvaaman uskon suojaavaa kilpeä.

Itsenäisyyden suonut Kaikkivaltias kysyy vielä viimeisen kerran suomalaisilta, vieläkö olette minun kansani, vieläkö olette valmiita pitämään nimeni pyhänä?

Kuten jo aiemmin sanomassa toin ilmi, kaikki se, mitä Suomessa lähivuosina tulee tapahtumaan, tulee olemaan Jumalan puhutteluksi myös Suomen tapahtumia seuraaville monille muille maille. Jumala tulee osoittamaan pyhyytensä, johon liittyy se, että Sanansa mukaisesti Jumala joutuu vuodattamaan vihan maljansa rangaistukseksi Hänen nimensä häpäisemisestä Häntä avuksi huutamalla saadussa maassa.

Jumala todella rakastaa Suomen kansakuntaa, siksi hän vielä kerran varoittaa. Käytännössä sen jälkeen Hän itse sallimansa ravistelun kautta palauttaa pyhän Sanan mukaisen oikeuden ja vanhurskauden toteutumisen Hänelle rakkaaseen kansakuntaan.

Tämän kaikille kansakunnille suunnatun sanoman tarkoitus on kuvata se, miten Suomi on tullut edellä lainatun Laodikean seurakunnille tarkoitetun Raamatun jakeen kaltaiseksi. Maalliset rikkaudet ja hyvinvointi ovat jälleen kerran pyhän Sanan varoituksista huolimatta onnistuneet sokeuttamaan yhden kansakunnan hengelliset silmät kansakunnan tuhoksi. Herran kehotuksesta kehotan kaikkia sanoman vastaanottajia kuuntelemaan Väinö Viikilän opetuksen siitä, kuinka Ilmestyskirjan seurakunnille tarkoitetuissa viesteissä on tärkeä kytkös nykypäiväämme ja Herran paluun lähestymiseen (Viikilä 2021, Rukousilta 16.2.2021). Tässä sanomassa kuvattujen asioiden kautta voimme hyvin todeta Suomessakin jo elettävän Herran paluuta edeltävien Laodikean ja Filadelfian seurakuntien aikakautta.

Takaisin blogiin ja sisällysluetteloon —>

“ Kuuntele, kansani, minun opetustani,

kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

Minä avaan suuni mietelmiin,

tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

Mitä olemme kuulleet,

minkä olemme saaneet tietää

ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

sitä me emme heidän lapsiltansa salaa,

vaan me kerromme tulevalle polvelle

Herran ylistettävistä teoista,

hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

Hän asetti todistuksen Jaakobiin,

hän sääti Israeliin lain

ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

että jälkipolvi saisi ne tietää,

saisivat tietää vastedes syntyvät lapset,

ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan

eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja,

vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.”

(KR 33/38)